Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö täältä ihmisiä jotka eivät kaipaa omien lastensa pikkulapsiaikaa?
28.06.2024 |
Tuntuu olevan niin yleistä että hoetaan "kyllä on ikävä pikkulapsiaikaa" ja "voi nauti nyt kun lapsi on pieni, se on niiiiiin ihanaa aikaa". Tai muuta vastaavaa pikkulapsiajan ihannointia.
Siispä haluaisin kuulla niitä toisenlaisia kokemuksia; eli kun on lähinnä helpottunut lapsten kasvamisesta. Kertokaa kokemuksia.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Odotin silloinkin pitkään ja hartaasti, että olisivatpa jo siinä iässä, että on omatoimisuutta, itsenäisyyttä edes jonkin verran ja tolkkuakin päässä.
Jep
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on nepsylapsi, aikuinen jo. Nyt, kun olen toipunut, kaipaan taas välillä pikkulapsiaikaa, olisi ihana pitää unista pientä hetki kainalossa. Mitään muuta en kaipaa, en todellakaan teinivuosina enkä myöskään lapsenlapsia. Eivät mun voimani riitä.
3 kersaa maailmalla joita en ole ikinä nähnyt, enkä halua nähdäkkään.
Elän juuri nyt pikkulapsiaikaa ja odotan koko ajan sitä aikaa kun tämä loppuu. En kestä sitä, että millään minun tarpeillani ei ole väliä ja koko aika toinen ihminen roikkuu minussa kiinni. Omaa aikaa ei ole yhtään, paitsi silloin kun lapsi nukkuu (pitäisi itsekin nukkua silloin). Rakastan lastani yli kaiken, mutta onhan tämä ihan hemmetin kuormittavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elän juuri nyt pikkulapsiaikaa ja odotan koko ajan sitä aikaa kun tämä loppuu. En kestä sitä, että millään minun tarpeillani ei ole väliä ja koko aika toinen ihminen roikkuu minussa kiinni. Omaa aikaa ei ole yhtään, paitsi silloin kun lapsi nukkuu (pitäisi itsekin nukkua silloin). Rakastan lastani yli kaiken, mutta onhan tämä ihan hemmetin kuormittavaa
Sama täällä. Tsempit sinnekin!
Minulla on neljä lastenlasta ikähaitarilla 21-7. He ovat palkinto siitä jaksamisesta, kun heidän vanhempansa olivat pieniä. Olen saanut olla kaikkien elämässä läsnä paljon, mutta kokonaisvastuu on vanhemmilla. Illalla saa palata rauhalliseen kotiini yksin. Kyllä sitä jaksaa, kun se on määräaikaista ja hetkellistä. Ovat kyllä parasta mitä tiedän .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveää oli. Nyt teinien kanssa jo tulee toimeen.
Hienoa lukea tällaistakin kokemusta! Ettei se oo aina vaan sitä "pikkulapset on niin ihkuja ja teinit ihan p*rseestä"!!
Vierailija kirjoitti:
Vaikea käsittää mitä ihmiset kaipaavat siinä ajassa, kun toista täytyy vahtia herkeämättä ettei satu jotain tappavan typerää (esim. juokse auton alle, avaa kaukosäätimen paristoluukun ja pistää pariston suuhun, jne jne). Ihan järkyttävän raskasta ainakin omille aivoilleni se jatkuva skarppina oleminen. Kai toiset sitten nauttii siitä tunteesta kun saa olla niin tärkeässä roolissa toisen hengissä pysymisen turvatakseen.
Ja sitten kun kieltää tekemästä mitään tyhmää, seuraa ihan jäätävä itkupotkuraivari. Ei s**tana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3 kersaa maailmalla joita en ole ikinä nähnyt, enkä halua nähdäkkään.
Lapset nyt aina onki rasittavia niin hyvä päätös sulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo vuodet on jotenkin pyyhkiytyneet muistista pois. Ehkä sitä oli niin väsynyt. Valokuvat onneksi on tallella. Niistä voi ihmetellä, että tuollaistakin tuli tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
3 kersaa maailmalla joita en ole ikinä nähnyt, enkä halua nähdäkkään.
Paljaalla piti kuitenkin vedellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 kersaa maailmalla joita en ole ikinä nähnyt, enkä halua nähdäkkään.
Paljaalla piti kuitenkin vedellä?
Naiset on sellasia
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa, ihan kivaa että ovat jo yli 20-vuotiaita.
Mieheni on yrittäjä ja hoidin lapset käytännössä yksin 24/7. En nukkunut kokonaista yötä vuosikausiin ja nukkumiseni meni siitä jotenkin rikki, en osaa nukkua oikein vieläkään. Appivanhemmat asuvat lähellä mutteivät auttaneet ikinä yhtään, eivät edes sen aikaa että olisin käyny hammaslääkärissä. Hoitivat vain miehen siskon lasta. Lapsemme ovat kivoja eivätkä ikinä kauheasti edes kukutelleet, mutta kyllä se sitovuus oli raskasta.En välttämättä edes halua lapsenlapsia, tiedän että sitten pitää auttaa ja ajatus ahdistaa.
Appivanhemmat ovat omat lapset hoitaneet. Se on voinut olla heille hyvin raskasta. Kevyempihän heidän on hoitaa yhtä, kuin useampaa. Ilmeisesti et pysty toisten kannalta ajattelemaan. Ja outoa tuokin, että olisit itse kaivannut ilmaista apua, mutta loppukaneetissasi kerrot ettet kyllä itse halua sitä edes omille lapsillesi antaa.
Minulla on lapset isolla ikäerolla ja toinen heistä nyt vasta vauva. Olen kyllä pitänyt pikkulapsiajastakin, vaikka koululaisen touhuakin mukava seurata. Ei ollut kamalaa aiemminkaan. Helpompaa varmasti kun ei ole ollut monta pientä yhtä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea käsittää mitä ihmiset kaipaavat siinä ajassa, kun toista täytyy vahtia herkeämättä ettei satu jotain tappavan typerää (esim. juokse auton alle, avaa kaukosäätimen paristoluukun ja pistää pariston suuhun, jne jne). Ihan järkyttävän raskasta ainakin omille aivoilleni se jatkuva skarppina oleminen. Kai toiset sitten nauttii siitä tunteesta kun saa olla niin tärkeässä roolissa toisen hengissä pysymisen turvatakseen.
Tämä!!!
Minä en kaipaa omaa pikkulapsiaikaa. Oli inhottavaa olla aikuisten komenneltavana. Monet oli epäreiluja ja tyhmiä.
Itsellä nyt kaksi pientä ja onhan se raskasta. Kaveripariskunnalla koululaisia ja välillä laskeskellaan ja pohditaan et mitenköhän monta vuotta vielä ennen kuin meilläkin vähän helpottaa luulen et näitä vuosia ikävöivät ovat unohtaneet rikkonaiset yöt, vaipanvaihdot, puklut, ainaisen unille nukuttamisen, uhmakiukut.. Omaa aikaa ei kerta kaikkiaan ole ja jos on niin pakko sekin käyttää nukkumiseen. Anteeksi, piti päästää tämä sydämeltä näemmä. T; yks väsynyt äiti
Sanotaanko, että olen hyvin tyytyväinen, että ovat jo teinejä. Yleensä tätä vaihetta kammotaan, itse rakastan kun ovat jo omissa jutuissaan ja fiksuja nuoria. Aika rankat vuodet oli. 6v meni nukkumatta täysiä unia kun olivat pieniä. Kivoja lapsia, mutta olihan se aikamoista aikaa ilman tukiverkkoja ja mies reissutöissä.