Kertokaa omia kokemuksianne rescue-koirista

Tarkoitatko ulkomailta tuotuja, vai saako kertoa myös kotimaan sisällä huonoista oloista pelastetuista?

Itellä jälkimmäinen. Tuli meille reilun puolen vuoden ikäisenä ja aivan tynnyrissä kasvaneena. Meihin tykästyi heti. Kova vahtivietti sillä on eikä luota vieraisiin ihmisiin, mutta taustaansa ja rotuyhdistelmään nähden yllättävän täyspäinen koira.

Yksi asia kerrallaan totuteltiin koiran kanssa tavalliseen arkeen. Joihinkin asioiden ja ihmisten kanssa meni pidempään, siis kuukausia.

Älä nyt ainakaan ulkomailta ota. Niissä on tauteja, vaikka muka rokotukset kunnossa. Perehdy asiaan.

Meillä on ollut sekä Suomesta että ulkomailta pelastettu. Suomen koira oli kiertolainen jota ei kukaan halunnut, 2-vuotiaalle koiralle olimme 5.koti. Koira oli alkuun tosi arka ja itseluottamusta ei ollut lainkaan, pelkäsi autoja, meteliä, äkkinäisiä liikkeitä jne. Pikkuhiljaa ymmärryksellä ja hyvällä hoidolla se rohkaistui ja siitä tuli aivan upea koira! Yksi parhaista koiristani ikinä. Oli meillä 10 onnellista vuotta ennen kuin voimat vanhuksella loppui.

Tuosta rohkaistuneena nyt uutena tulokkaana ulkomaan rescue joka ihan saman tyyppinen, eli jotkut asiat ja vieraat ihmiset pelottaa, ei kuitenkaan ole vihainen. On hienoa huomata miten joka päivä rohkaistuu jossain asiassa. Esim.yhtenä päivänä ei koskenut leluihin vielä lainkaan, toisena päivänä otti lelun suuhun mutta laski alas, kolmantena päivänä jo leikki hetken, jne. Tautitestit on tehty jo lähtömaassa ja terve koira muutenkin. Hieno koira! Kovasti nauttii hellyydestä. Kovin vihaisesti ei saa torua, ettei "lukkiudu", tottelee vähemmästäkin.

Ensimmäiseksi koiraksi rescue ei välttämättä sovi, pitää osata lukea koiraa, mutta etenkin tarvitaan kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta, ja tietysti hellyyttä ja rohkaisua koiraa kohtaan, että kaikki menee hyvin.

Rescue on sika säkissä.

Tullissa töissä oleva tuttu kertoi että näitä ulkomaan rescue-koiria kuskataan Suomeen ihan ammattimaisesti, oloissa jotka on juuri ja juuri hyväksyttäviä. Silkkaa bisnestä. Ja onhan näitä käynytkin että on koiralasti tukehtunut kuumuuteen. Ihan sairasta hommaa ja jotkut kirkkain silmin pitää sitä jonain hyväntekeväisyytenä. 

Vierailija kirjoitti:

Tullissa töissä oleva tuttu kertoi että näitä ulkomaan rescue-koiria kuskataan Suomeen ihan ammattimaisesti, oloissa jotka on juuri ja juuri hyväksyttäviä. Silkkaa bisnestä. Ja onhan näitä käynytkin että on koiralasti tukehtunut kuumuuteen. Ihan sairasta hommaa ja jotkut kirkkain silmin pitää sitä jonain hyväntekeväisyytenä. 

No siis tottakai kannattaa perehtyä asioihin ennen koiran ottamista!! Eikä ottaa mistä tahansa. Esim.oma koirani on tullut yhdistyksen kautta ja aivan samalla tavoin kun ihmiset lemmikeitään kuskaavat matkoilla. On lentokummit ja muut. Ihminen voi myös itse lähteä hakemaan koiransa Suomeen. Täysin kestää päivänvalon.

Minä hankin vuosituhannen vaihteessa kaksi rescue-koiraa, toisen Virosta ja toisen Suomesta. Kumpikin olivat loppuun saakka terveitä, sisäsiistejä (joka yllätti, kun olivat molemmat olleet katu/ulkokoiria) eivätkä kärsineet eroahdistuksesta kuin alkuun - mikä lienee ihan normaalia. Virosta tuotu kyllä yllätti pyöräyttämällä tusinan pentuja tulonsa jälkeen... Noin muuten koirista ei ollut juurikaan "vaivaa" vaan ne sopeutuivat todella hyvin uuteen elämäänsä kotikoirina. 

Virolainen eli reilusti toiselle vuosikymmenelle, Suomi-rescue ehti täyttää 17v ennen kuolemaansa. Hienoja koiria joista on jäänyt lämpimät muistot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tullissa töissä oleva tuttu kertoi että näitä ulkomaan rescue-koiria kuskataan Suomeen ihan ammattimaisesti, oloissa jotka on juuri ja juuri hyväksyttäviä. Silkkaa bisnestä. Ja onhan näitä käynytkin että on koiralasti tukehtunut kuumuuteen. Ihan sairasta hommaa ja jotkut kirkkain silmin pitää sitä jonain hyväntekeväisyytenä. 

No siis tottakai kannattaa perehtyä asioihin ennen koiran ottamista!! Eikä ottaa mistä tahansa. Esim.oma koirani on tullut yhdistyksen kautta ja aivan samalla tavoin kun ihmiset lemmikeitään kuskaavat matkoilla. On lentokummit ja muut. Ihminen voi myös itse lähteä hakemaan koiransa Suomeen. Täysin kestää päivänvalon.

Juu, joku ihan kunnollinen voi olla seassa. Mutta jo pelkästään se että ihmiset tätä ulkomailta adoptointia tekevät ylipäätään synnyttää tuota epäeettistä kuljetusta. Jos ei ihmiset ottaisi ulkomailta rescuekoiria ei olisi tuota bisnestäkään. Älkää adoptoiko ulkomailta. 

Naapurilla on tuollainen, karkailee jatkuvasti ja on jo kahdesti käynyt puremassa meidän omassa pihassa olevia lapsia.Ei auta koirakoulut eikä -terapeutit.

Vierailija kirjoitti:

Tullissa töissä oleva tuttu kertoi että näitä ulkomaan rescue-koiria kuskataan Suomeen ihan ammattimaisesti, oloissa jotka on juuri ja juuri hyväksyttäviä. Silkkaa bisnestä. Ja onhan näitä käynytkin että on koiralasti tukehtunut kuumuuteen. Ihan sairasta hommaa ja jotkut kirkkain silmin pitää sitä jonain hyväntekeväisyytenä. 

Ottaa ihan suomalaisen rotukoiran pennun, suomalaisen sekarotuisen, ulkomaisen rotukoiran tai sekarotuisen, niin täytyyhän nyt vähän viitsiä ottaa selvää MISTÄ ja millaisista oloista koiran hankkii. Pentutehtaita on ihan suomalaisissakin kasvattajissa. Pennun hankkijan vastuulla on varmistua ettei sellaisista oloista koiraa ota.

Juuri oli juttu oliko ylellä miten Suomen rotukoirista iso osa todella sisäsiittoisia. Jos se ei sairastuta niin ei mikään. Rescuet terveitä oman kokemuksen perusteella. Ei allergioita, ei kroonisia sairauksia, ei luonnevikoja

"Juu, joku ihan kunnollinen voi olla seassa. Mutta jo pelkästään se että ihmiset tätä ulkomailta adoptointia tekevät ylipäätään synnyttää tuota epäeettistä kuljetusta. Jos ei ihmiset ottaisi ulkomailta rescuekoiria ei olisi tuota bisnestäkään. Älkää adoptoiko ulkomailta."

Mä etsin pitkään meille sopivaa koiraa ihan Suomesta, löytämättä. Joten kun sen sopivan sitten löysin rescue-koirien joukosta niin otin sellaisen. Luotettavalta taholta. Ja suosittelen samaa muillekin. Jos kaikki ottaisivat rescue-koiransa vain luotettavien yhdistysten tms kautta, kyllä se pskabisnes vähenisi.

Vierailija kirjoitti:

Naapurilla on tuollainen, karkailee jatkuvasti ja on jo kahdesti käynyt puremassa meidän omassa pihassa olevia lapsia.Ei auta koirakoulut eikä -terapeutit.

Ja sinulla taitaa olla rotukoiratuotantolinja kotona joten tarinaa riittää. Business on businessta. 

Vierailija kirjoitti:

Tullissa töissä oleva tuttu kertoi että näitä ulkomaan rescue-koiria kuskataan Suomeen ihan ammattimaisesti, oloissa jotka on juuri ja juuri hyväksyttäviä. Silkkaa bisnestä. Ja onhan näitä käynytkin että on koiralasti tukehtunut kuumuuteen. Ihan sairasta hommaa ja jotkut kirkkain silmin pitää sitä jonain hyväntekeväisyytenä. 

Kaverilla on ollut kaksi tai kuusi resque koiraa, aina niistä joku "kyykähtää", eläinlääkärilaskut hirveitä!

Onneksi on vähän jo rauhoittunut sen raahamisen kanssa!

Suomessakin nyt kodinvaihtajia paljon mutta luonneongelmiakin. Ongelma Suomessa se että pennut otetaan emolta ennen kuin emo on kasvattanut tapoja koiraan. Ja sitä jatkunut varmaan kymmniä sukupolvia. Korienhan kuuluisi tulla kasvatetuksi laumassa. Kunnioita vanhempaa tyyliin.

Sitten pikku mussukka tulee johonkin kotiin. Lellitään pikkuhitleriä.. ja koko ei ole ongelma vielä. Mutta annas olla kun pikkuhitler onkin jo iso eikä ole luottamusta että omat ihmiset ovat turvallisia lauman johtaja..

Rescuekoirissa tätä ongelmaa harvemmin. Espanjalaiset metsästyskoirat todella ihania luonteeltaan. Galgot, podencot, pointterit. Ei paljon kasvattamista tarvitse

Meille rescuekoira tuli 5 vuotiaana ja on sopeutunut todella hyvin. Nauttii rauhallisesta menosta, eikä karkaile. Päivärytmistä on todella tarkka, eli ruoka-aika ja ulkoilu samoihin aikoihin. Muulloin loikoilee ja haluaa rapsutuksia.

Meillä on espanjalainen podenco nyt ollut kohta kymmenen vuotta, koiralla ikää noin 11,5v kai. Iloinen kaikkia ihmisiä rakastava, reipas ja hyväluonteinen, suorastaan humoristinen tapaus. Ei kovin koirasosiaalinen, huonot muistot tarha-ajasta ilmeisesti. Terveyshuolia jonkun verran mutta ei sen enempää kuin suomikoirillakaan. 

Onhan se totta että varsinkin pitkään tarhalla tai kadulla olleesta ei tiedä miten sopeutuu ja millaiset taustat on, mutta meille sattui tollanen kiva heppuli. 

Minulla on kolme omaa viipurilaista rescueta ja lisäksi olen toiminut kotihoitajana usealle koiralle. Kotihoitaja siis hoitaa Suomeen tuotua koiraa kuin omaansa sen aikaa, kunnes sille löytyy koti. Minulla ei ole kuin positiivisia kokemuksia rescueista, vaikka ainahan nämä ovat sika säkissä. Tosin, niin pitäisi ajatella ihan jokaisen koiran kohdalla, et lopulta ikinä tiedä mitä saat, koska jokainen koira on yksilö.

Vanhimman koirani kanssa oltiin juuri 10-vuotis tarkastuksessa ja koira terve ja hyväkuntoinen. Se on ollut sitä aina. Ainoat ell-kulut ovat tulleet säännöllisistä rokotuksista ja röntgenkuvista, jolla tarkastin sen rakenteen. Ja nyt tietenkin laajasta verenkuvasta. Myös nuo nuoremmat ovat olleet hyvin terveitä, mitä nyt toisella herkkä vatsa.

Rescueiden suurin haaste on varmasti erilaiset arkuudet, koska ne ovat eläneet tarhalla ilman sosiaalistamista hyvällä lykyllä pikkupennusta alkaen. Ja vaikka ottaisikin pennun, pääsee se laillisesti matkustamaan Suomeen vasta sen ikäisenä, että tärkeimmät sosiaalistamiskuukaudet ovat jo ohi.

Suosittelen valitsemaan pitkään toimineen yhdistyksen ja luottamaan heidän näkemykseensä siitä millainen koira on sopiva. Adoptioprosessiin kuuluu pitkä puhelinhaastattelu jonka aikana läpikäydään mahdollisia haasteita, terveysasioita ja lisäksi pohditaan sitä sopivaa koiraa.

Mulla on ollut kaksi. Jos meinaat hankkia ulkomailta, niin ehdottomasti vain luotettavan ja hyvämaineisen järjestön kautta!

Mun molemmat koirat ovat olleet mulla päälle 10 vuotta, joten ihan tavallista kotikoiran elämää viettävät nykyään. Toki koiran lähtökohdista riippuen sopeutuminen voi vaatia työstämistä, johon kannattaa varautua. Itse kävin ensimmäisen kanssa kouluttajalla, koska halusin heti alusta alkaen jonkun ammattilaisen näkemyksen siitä mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja miten. Molemmilla koirilla oli tullessaan omat ongelmansa (toinen pelkäsi miehiä, muita koiria, lapioita, haravia yms ja toinen ei ollut ikinä asunut sisätiloissa, joten vierasti sisätiloissa oleskelua), mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. 

En tiedä suosittelenko rescuekoiran hankkimista mitenkään lähtökohtaisesti, koska se on ihan täysin henkilöstä ja koirastakin kiinni miten yhteiselämä lähtee sujumaan, mutta itse pidän kodin antamista kodittomalle kaikkein eettisimpänä tapana hankkia mikä tahansa lemmikki (minulle on myös kaikki matelijat, jyrsijät ja kanit tulleet eläinsuojeluyhdistyksiltä).

Vierailija kirjoitti:

Tullissa töissä oleva tuttu kertoi että näitä ulkomaan rescue-koiria kuskataan Suomeen ihan ammattimaisesti, oloissa jotka on juuri ja juuri hyväksyttäviä. Silkkaa bisnestä. Ja onhan näitä käynytkin että on koiralasti tukehtunut kuumuuteen. Ihan sairasta hommaa ja jotkut kirkkain silmin pitää sitä jonain hyväntekeväisyytenä. 

Tuttusi taitaa olla vähän tyhmä. Totta kai niitä tuodaan ammattimaisesti. Harrastellenko pitäisi tuoda? Vai mitä ihmettä selität. Maailmassa on paljon kodittomia koiria.