Lue keskustelun säännöt.
Miksi naisilla on ongelma, jos mies on läheinen äitinsä kanssa?
27.06.2024 |
Ja se ongelma on naisilla.
Esim. minä ja äitini seuraamme aktiivisesti jalkapalloa. Espanjan La Ligaa ja Copa del Reyta ja Englannin Premier Leaguea ja FA Cuppia. UEFA Champions Leagua ja tämän lisäksi muita Euroopan isoja otteluita (lähinnä derbyjä). Ja tottakai UEFA EURO -kisoja, Copa Américaa ja FIFA World Cuppia.
Aina kun kerron harrastuksestani, ja mainitsen, että juttelen äidin kanssa tekstiviesteillä futiksesta lähes päivittäin. Joka viikonloppu ja nyt EUROjen aikana joka päivä. Tämä on aina naisille ongelma. Naisen ongelma tulee esille aikaisintaan jo ekoilla treffeillä tai viimeistään tapailuvaiheessa.
Tällä palstalla on ilmeisesti paljon naisia. Itse olen alle 25, joten etenkin nuorten naisten kommrntit aiheesta kiinnostaa, mutta tottakai vanhemmatkin saa vastata.
Eli, pitäisikö minun katkaista välini äitiini, kun naisilla on tuo ongelma, vai pitääkö jäädä ilman naista? Jotkut sanovat, että mies on onnellisin sinkkuna.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Naiset kokee äidin kilpailijaksi. Naiset ovat hyvin narsistisia.huomion kipeitä.
Yksinkertaisia totteroita tuollaiset tyttöset ovat. Suhdeverkostoon kuuluvat kumminkaimatkin meillä. Vain kaikinpuolista hyötyä on siitä koitunut. Suvuista puhumattakaan. Mutta tietenkin oma Rauha on jokaiselle annettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhden anoppikokelaan kanssa minulla oli joskus ongelmia, koska hän suhtautui minun ja avomieheni kotiin kuin omaansa eli kävi siivoamassa meidän ollessamme poissa, vaihteli kysymättä huonekaluja ja mitä milloinkin. Koin, että hän käveli ylitseni. Kaikkien muiden kanssa olen kuitenkin tullut hyvin toimeen.
Tämä kai se yleinen pelko on. Anoppi tai appi, joka ei ole ymmärtänyt, että poika elää omaa elämäänsä, on riesa niin kauan kuin elää. Tulee paikalle kutsumatta, pahimmillaan ei edes soita ovikelloa, vaan kävelee sisään, ja sotkeutuu kaikkeen.
Naiset ovat toksisia, heidän mielestään miehen pitää olla vahva, ja tuo on naisen mielestä heikkouden osoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden anoppikokelaan kanssa minulla oli joskus ongelmia, koska hän suhtautui minun ja avomieheni kotiin kuin omaansa eli kävi siivoamassa meidän ollessamme poissa, vaihteli kysymättä huonekaluja ja mitä milloinkin. Koin, että hän käveli ylitseni. Kaikkien muiden kanssa olen kuitenkin tullut hyvin toimeen.
Tämä kai se yleinen pelko on. Anoppi tai appi, joka ei ole ymmärtänyt, että poika elää omaa elämäänsä, on riesa niin kauan kuin elää. Tulee paikalle kutsumatta, pahimmillaan ei edes soita ovikelloa, vaan kävelee sisään, ja sotkeutuu kaikkeen.
Jep, naiset on ihan saatanan rasittavia.
Nainen haluaa hallita miestään. Läheinen äitisuhde vaikeuttaa naisen kykyä hallita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden anoppikokelaan kanssa minulla oli joskus ongelmia, koska hän suhtautui minun ja avomieheni kotiin kuin omaansa eli kävi siivoamassa meidän ollessamme poissa, vaihteli kysymättä huonekaluja ja mitä milloinkin. Koin, että hän käveli ylitseni. Kaikkien muiden kanssa olen kuitenkin tullut hyvin toimeen.
Tämä kai se yleinen pelko on. Anoppi tai appi, joka ei ole ymmärtänyt, että poika elää omaa elämäänsä, on riesa niin kauan kuin elää. Tulee paikalle kutsumatta, pahimmillaan ei edes soita ovikelloa, vaan kävelee sisään, ja sotkeutuu kaikkeen.
Joissakin tapauksissa nämä sukulaiset saattavat olla myös passiivisaggressiivisia, sabotoida suhdetta, ja olenpa itse törmännyt pariinkin tapaukseen, missä poika/mies on antanut anopin pahoinpidellä miniää verbaalisesti tämän silmien edessä. Mies saattaa nojata lastenhoitoasioissa äitiinsä, häpäisten lapsen äidin ja aiheuttaen lojaliteettiongelman lapselle
Naisena miehen isä on saattanut flirttailla minulle ja yrittää häpäistä poikaansa silmieni edessä. Nämä nyt ovat ihan ääritapauksia (toivottavasti), mutta ihan tosia. Kun naisen ei ole IHAN PAKKO sietää tällaista, kukaan ei tuollaista riskiä valitse. Sitten on tietysti kaiken maailman alkoholistiperheiden orpolapsia, jotka suostuvat mihin vaan ja hyväksyvät mitä sairaimmat kuviot, koska ovat itse niin heikossa asemassa
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se anoppi, joten voin tästä suunnasta sanoa jotain.
Pojat ovat suunnilleen aloittajan ikäisiä, eli tässä on näitä morsianehdokkaita jokunen tullut nähtyä. Kumpikin on asunut jo vuosia omassa kodissaan, opiskelujen myötä kaukana kotoa. Minulla on poikien kanssa hurtti huumorintaju ja keskustelemme myös mm. politiikasta ja historiasta - kumpikin kiinnostaa. Yhteyttä pidetään harva se päivä, ainakin jonkun tyhmän meemin kautta. Pari kertaa viikossa soitellaan. Pleikkarilla pelataan silloin tällöin ja siinä tulee myös kuulokkeiden kautta samalla vaihdettua kuulumisia.
Näitä tyttöystäviä on sitten ollut joka lähtöön. Yritän olla mukava ja kiinnostunut ja kommentoimatta mitään, mikä minulle ei kuulu jne. En moiti tyttöä edes selän takana, enkä puutu heidän parisuhteeseen. Muistan syntymäpäivät ja lempiruuat ym. Silti 9/10 tytöstä on ollut joku ihmeen ongelma minun suhteeni. Harva on ryhtynyt keskustelemaan mist
Tuo että pyydät poikiesi tyttöystäviä leipomaan kanssasi, kuulostaa oudolta, ihan kuin yrittäisit koulia heistä jotain keittiössä viihtyviä pikkuemäntiä. Mikset pyydä poikaa leipomaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä mamis tarvitse olla kun keskustelee urheilusta. Mistä tahansa jos kiinnostaa. Kyllä tytär pitää äitiin yhteyttä melkein päivittäin, eikä siinä mitään ihmeitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi pyytää miniäkokelasta leipomaan? Onpa kauhea synti ja vielä kauheampi anoppi. Kommentoija etsiskelee sitten vielä täydellisempää anoppia ollos hyvä vaan.
Jos nyt on yleensäkään miehistä kiinnostunut. Mutta saattaa se naiskumppaninkin äiti pyytää kanssaan tekemään jotain tuollaista. Siinä ikäänkuin tutustuu toiseen ja juttua lentää.
Ehkäpä tuo kommentaattori pysyy yksinään kuitenkin. Siitä jää paljon enemmän käteen.
Taidat minuun viitata. Olen ollut pitkään naimisissa "miehen" kanssa, joka leipoo mielellään itse. Ja minä teen myös kotihommia. Esim leikkaan aina ruohikon. Enkä ole anopin kanssa ikinä leiponut.
Korjasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä onneksi myös miniäni on hyvin läheinen perheensä kanssa . Joten ei ole ongelmaa.
En ole ikinä kuullut yhdestäkään miehestä, jolle olisi ongelma se, että oma kumppani on läheinen ja aktiivisesti tekemisissä oman perheensä kanssa. Tämä on selvästi sukupuolittunut asia Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihana ja rakas poikalapsi, ja haluan olla hänen kanssaan hyvissä väleissä aikuisena, mutta en mitenkään poikkeuksellisen läheisissä väleissä. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu tietynlainen etäisyyden ottaminen vanhempiin molemmilla sukupuolilla. Vähän surullista on minusta sekin jos äiti ja tytär on ns bestikset eikä ole muita kavereita.
Nämä on ihan kulttuurisidonnaisia juttuja, ei mitään suuria elämäntotuuksia. Oikeastaan enemmän historian saatossa on jääty jomman kumman (ehkä useammin miehen) vanhempien kanssa asumaan, niin maatalousyhteiskunnassa kuin muunlaisissakin yhteisöissä. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu omien arvojen löytäminen niin, ettei välttämättä ajattele asioista kuten vanhempansa eikä halua elää täsmälleen samalla tavalla. Sen sijaan aikuiseksi kasvamiseen ei mitenkään universaalisti kuulu se, ettei olla päivittäin tekemisissä omien vanhempien kanssa.
En myöskään näe ongelmaa siinä, jos äiti ja tytär on bestikset. Äiti kuitenkin on elänyt nuoruutensa ilman tytärtään ja hänellä on silloin ollut joku muu ystävä. Samoin tyttärelle tulee aika, kun sitä äitiä ei enää ole. Miksipä ei voisi jakaa läheisesti asioita silloin, kun molemmilla on siihen sopiva elämänvaihe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika karseita osa näistä viesteistä, mutta lienevät hieman vanhempien ja hmmmm konservatiivisempien naisten kirjoittamia. Nuori polvi onneksi pääosin on fiksumpaa. Siinä, että olet läheinen äitisi kanssa ja teette kaverillisia asoita äitisi kanssa ei todellakaan ole mitään pahaa (eikä kukaan kommentoisi mitään tällaista jos kyseessä olisi ap:n isä).
Se on tietenkin eri asia jos teillä olisi edelleen jonkilainen vanhempi-lapsi suhde jossa äitisi pyrkisi jollain tavoin määräilemään tai päättämään elämästäsi tai ihmissuhteistasi. Sellaista ei tästä nyt kuitenkaan välittynyt. Itse olen harmissani siitä että oma mieheni on melko huonoissa väleissä äitiinsä ja koko sukuunsa, olisi ihana olla läheinen anoppisuhde ja toinen suku johon kuulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota samaa olin kirjoittamassa, ongelma on se jalkapallo. Jos toisella on joku intensiivinen harrastus joka ei itseä kiinnosta lainkaan niin se on este suhteelle.
Eli naiset sanelee, mitä mies saa omalla ajallaan tehdä? Mitä se sille naiselle kuuluu? Harrastaahan naisetkin omia harrastuksiaan.
Älä höpsi. Ei sanele, mutta liian erilaiset harrastukset kertovat että ei olla sukulaissieluja. Ja pätee toisinpäinkin, jos minun harrastukseni ovat miehestä tyhmiä, epämiellyttäviä ja yhdentekeviä niin en tuppaudu sellaisen henkilön seuraan.
Sukulaissieluista tulee mieleen tyttökirjat, esim. Anna ystävämme. Ei puolisoiden tarvitse olla sukulaissieluja. Erilaiset harrastukset on elämän suola. On hyvä, että puolisoilla on suhteen ulkopuolista elämää eikä kumppanin tarvitse olla kauhean kiinnostunut toisen harrastuksesta. Sitä se parisuhde on, että voidaan olla yhdessä vaikka ei olla samanlaisia. Koska kukaan ei muutenkaan ole. Jos ei ole eroja harrastuksissa, niin niitä tulee kyllä esiin jossain muussa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi pyytää miniäkokelasta leipomaan? Onpa kauhea synti ja vielä kauheampi anoppi. Kommentoija etsiskelee sitten vielä täydellisempää anoppia ollos hyvä vaan.
Jos nyt on yleensäkään miehistä kiinnostunut. Mutta saattaa se naiskumppaninkin äiti pyytää kanssaan tekemään jotain tuollaista. Siinä ikäänkuin tutustuu toiseen ja juttua lentää.
Ehkäpä tuo kommentaattori pysyy yksinään kuitenkin. Siitä jää paljon enemmän käteen.
Ei kai tuossa mitään jos myös ne pojat ja mahdolliset vävykokelaat pyydetään leipomaan, eikä niin että se leipominen olisi joku helkutin "naisten juttu". Mua ainakin tökkii tuollainen "naiset keittiöön" -arvomaailma vähän liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia kaikista vastauksista ja ylänuolista. Lopetankin jalkapallon seuraamisen ja katkaisen välit äitiini. Mitä harrastuksia suosittelisitte?
Kukaan ei halua tuollaista tyhjästä loukkaantuvaa draamaprinssiä.
Tai tosikkoa naista, joka ei tunnista ironiaa.
Mies, jolla on läheiset suhteet äitiinsä, on immuuni parisuhdemanipuloinnille, jota naiset paljon tekevät. Siksi kaikkia naisia ei ehkä innosta tuo läheinen suhde.
senkö takia anoppi raahaa meille esineitä? pitää meidän kotia reviirinään😆
Olen +30 v nainen ja olen aina ollut läheinen isäni kanssa. Varhaisaikuisuudessa oli vaihe, jolloin otin paljon etäisyyttä, mutta aikuistuttuani välit taas lämpenivät. Ollaan samalla aaltopituudella, rauhallisia ja jutellaan syvistä asioista keskenään. Sama huumorintaju yhdistää. Asutaan kaukana toisistamme, joten nähdään muutaman kuukauden välein. Soitellaan isäni kanssa lähes päivittäin, minun toiveestani. Ihan itsenäinen aikuinen olen, ollut jo vuosia naimisissa ja äiti, ystäviä ja mukava työ löytyy. Isäni on minulle tosi rakas ja tärkeä. Tällä haluan sanoa sitä, että ei se ole huono asia, jos on läheiset välit.
Toivon, että omalla pojallani voi olla kanssani samanlaiset välit kuin minulla isäni kanssa. Poika tietäisi, että kaikesta voi jutella kanssani ja olen tukena. Vanhempana koen, että lapsi saa elää aikuisena ihan omaa elämäänsä ja tehdä omat valintansa. Minä voin noissa tilanteissa tukea häntä. En ole pojalleni aikoinaan tyttöystävän tai vaimon paikalla, vaan olen hänen äitinsä. Ja kotitöitä poika on saanut tehdä pienestä asti, jotta oppii pitämään huolta itsestään. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä onneksi myös miniäni on hyvin läheinen perheensä kanssa . Joten ei ole ongelmaa.
En ole ikinä kuullut yhdestäkään miehestä, jolle olisi ongelma se, että oma kumppani on läheinen ja aktiivisesti tekemisissä oman perheensä kanssa. Tämä on selvästi sukupuolittunut asia Suomessa.
Se on sitä toksista feminismiä pahimmillaan. Valitettavan useat naiset ovat hyvin reviiritietoisia, huomionhakuisia ja omaavat voimakkaita narsistisia lounteenpiirteitä. Samalla monella tuntuu myös olevan todella huono itsetunto, minkä johdosta toisen äitikin voidaan nähdä kilpailijana.
Taidat minuun viitata. Olen ollut pitkään naimisissa miehen kanssa, joka leipoo mielellään itse. Ja minä teen myös kotihommia. Esim leikkaan aina ruohikon. Enkä ole anopin kanssa ikinä leiponut.