Viinin lipittely yksin mummoiässä
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Mummoiässä viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.
Kommentit (93)
No.. oma mummoikäinen äitini lipittelee viiniä vaikka lapsenlapsia on liuta. Ei tätä mummoa lapsenlapset kiinnosta ja vastaavia on monia.
Onko ap joku lessu-ukko, jonka elämäntehtävä pökkiä vaimoaan paksuksi ja jolla jo 16 suuta ruokittavana? Usko jo, sun vaimo ei halua enää yhtään lapsia ja se kävi katkaisemassa röörinsä salaa.
No mutta kyllähän lasillinen kylmää Sangriaa toki maistuu näin mukavana kesäiltana. Joskus jopa parikin.
Olen ottanut silloin tällöin lasten nähden mutta eipä se luultavasti minusta ihan hulttiota tee koska en ole humalassa, puheet ja käytös on kuten aina.
Niin ja minä olen mies, akallinen. Ja tämä on hyvällä sanottu, ei väärin käsiteltäväksi.
Vierailija kirjoitti:
No.. oma mummoikäinen äitini lipittelee viiniä vaikka lapsenlapsia on liuta. Ei tätä mummoa lapsenlapset kiinnosta ja vastaavia on monia.
Hänellä se ei johdu elämän tyhjyydestä vaan jostain muusta. Hänen ei tarvitse katua lapsettomuuttasi, eikä siksi lipittely johdu elämän tyhjyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap joku lessu-ukko, jonka elämäntehtävä pökkiä vaimoaan paksuksi ja jolla jo 16 suuta ruokittavana? Usko jo, sun vaimo ei halua enää yhtään lapsia ja se kävi katkaisemassa röörinsä salaa.
Lapsettomat mummoiässä olevat feministipierut käsittävät elämänsä pienuuden ja tyhjyyden, mikä purkautuu näin.
Hahaha... yritä elää tyhjää elämääsi ilman katkeruutta...
Viinilehdessä on hyviä vinkkejä, litran hyvää viiniä voi saada kympilläkin!
Vierailija kirjoitti:
Noh, mulla on (aikuisia) lapsia 2, mutta lapsenlapsia ei ole eikä luultavasti tulekaan. Minkäs teet, se ei ole minun käsissäni.
Olen jo hyväksynyt asian, koska en sille kuitenkaan mitään voi. Keskityn muihin asioihin elämässäni ja kyllä nautin välillä myös viiniä. En ole onneksi ainakaan vielä yksin.
Sinulla on lapsia. Kirjoitus ei koske sinua.
Vierailija kirjoitti:
Ne lapset eivät välttämättä sinua auta tai paapo elämäsi ehtoopuolella. Entäpä jos juuri sinun lapsesi onkin se, jolle huumeet ja huono elämä maistuu? Jestas mitä yksisilmäisiä ajatuksia joillakin ihmisillä on.
Kyse on yhteisen elämän kokemisesta, lapsen ja äidin suhteen kokemisesta. Ylivoimaisesti vahvimman ja tärkeimmän suhteen elämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole 65 vuoteen kaivannut mitään seuralaisia ympärilleni, missä iässä alan niitä kaivata?
Mitä sinusta jää jäljelle kun sinua ei enää ole.
Miksi pitäisi jäädä jotakin jäljelle? Itse olen vain erittäin tyytyväinen siitä, etten ole jatkanut näitä huonoja geenejäni eteenpäin. Sydämeni särkyisi, jos jälkeläiseni joutuisi kokemaan samoja asioita mitä itse olen joutunut kokemaan tässä elämässä. Tavallaan koen, että olen suojellut lastani/ lapsiani.
Miten jollakin voi olla noin huono itsetunto..!! Jokainen tähän asti selviytynyt on elämän voittaja. Sukuhaaroja on miljoonmäärin enemmän katkennut, kuin elossa nyt.
Ihmisillä on miljoonia geenejä ja.osa on tarpeellisia ja osa ei niin.
Jokaisella elollisella on 4 miljardin katkeamaton ketju suvunjatkamista. Miten selvität sen että sinä olet se ensimmäinen joka katkaisee 4 miljardin vuoden ketjun jälkeläisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lapset eivät välttämättä sinua auta tai paapo elämäsi ehtoopuolella. Entäpä jos juuri sinun lapsesi onkin se, jolle huumeet ja huono elämä maistuu? Jestas mitä yksisilmäisiä ajatuksia joillakin ihmisillä on.
Oletko kuullut olkiukosta? Olet juuri kuvannut sellaisen
Höpöttää tyyppi, joka näkee vain oman totuutensa. Otan osaa.
Kerro tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole 65 vuoteen kaivannut mitään seuralaisia ympärilleni, missä iässä alan niitä kaivata?
Mitä sinusta jää jäljelle kun sinua ei enää ole.
Pitääkö jäädä jäljelle jotain? Mitä niiltä nuorilta pojilta jäi jotka Suomessakin aikoinaan joutuivat maata puolustamaan suoraan koulun penkiltä?
Hieno kirjoitus. Nyt ei haluta norten istua koulunpenkillä, kaikk saatava valmiina. Ainakin isovanhemmat ovat kokeneet sodan jälkeisen kurjuuden. Silloin kuitenkin oltiin rakentamassa omaa maata ja oltiin onnellisia vähästä. Nuoret pojat saivat sotavammoja niin rumiillisia kuin henkisiä ja silti piti itse edetä elämässä. Jos meitä olisikin vain me ja meidän van
Sotavamma ei kylläkään periydy mitenkään jälkipolville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdistän molemmat asiat. Lapsenlapsia ei kyllä ole, mutta mikäs sen mukavampaa kuin istua kesäiltana omalla terassilla viiniä lipittelemässä. Miten nämä kaksi asia liittyy toisiinsa edes?
Nooh, ap on niin ääliö, että tällaista jälkeä sai aikaan.
Aktiivinen lapsettomuus on yhtä hyvä idea kuin tatuoinnin ottaminen. Sitä katuu jossain vaiheessa.
Sinulla on kuitenkin lapsia, eli olet kokenut lapsen ja vanhemman suhteen. Millainen olisi olo nyt ilman lapsia?