Te, jotka ette käy papa kokeissa, miten uskallatte jättää ne väliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan ole käynyt, kun ei ole ollut tarvetta.

Mä kävin kyllä vaikka olin neitsytkin. Pieni nipistys tuntui vain. 

Mutta onko neitsyillä tarvetta? Luulisi, että ei?

Näinkö huonoa tietoa teillä oikeasti on? Ei helkutti sentään. Eikö kouluissa enää opeteta mitään?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni este on ollut kipu ja kokemus siitä, että olen vaan hankala potilas. 

Viimeksi papa otettu noin 15 vuotta sitten, sattui kamalasti ja rupesin voimaan pahoin paniikkireaktion takia. Henkilökunta ei saanut otettua sitä millään, joten kävi hakemassa riuskaotteisen rouvan puuhaan. Hän tiuski minulle ja oli vihaisen oloinen. Itkin kotimatkalla, en minä ole valinnut että synnyin kipuherkkänä...

Nyt varasin papakokeen ensi kuulle, ja jännittää kamalasti. En edes tiedä, onnistuuko otto. 

Kohdunkaulan pitkään kestävä sörkkiminen voi aiheuttaa pahoinvointia ja heikotusta (jopa pyörtymisen), se ei johtunut paniikkireaktiosta. En myöskään usko että olet välttämättä erityisen kipuherkkä. Joskus kokeenotto sattuu, en tiedä onko näytteenottajasta kiinni vai mistä. Ei siis aihetta häpeään, sinua vaan kohdeltiin huonosti ja ammattitaidottomasti mikä on todella valitettavaa! 

Minua käytettiin lapsena seksuaalisesti hyväksi mikä heijastaa moneen alueeseen elämässä. Terapiassa käyty. Papa kokeet ovat kamalia henkisesti ja fyysisesti, pahin oli mies puolinen gynekologi jolle kerroin ongelmastani jotta olisi varovaisempi. Päinvastoin, oikea sadisti oli, sattui hirveästi ja vuodin pari päivää kokeen jälkeen. Paras on ollut virolainen nainen joka valitettavasti ei enää ole vastaanottoa. Olen kahden vaihella mitä tehdä kun seuraava kutsu tulee, mammografia on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama. Kuolen kun kuolen. En ole käynyt mammografioissakaan, eikä pelota yhtään. Lapseni ovat jo aikuisia, ei minun tarvitse elää ikuisesti.

Eli jos tulee hankalia oireita et mene lääkäriin, ja jos menisitkin et halua syöpähoitoja? Niin varmaan.

 

No palstalla valehdellaan myös todella räikeästi, ja näihin ketjuihin ilmestyy aina naisiksi tekeytyviä miehiä, kommenteista vaan paljastavat itseään kun eivät mitään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelisin, että paljon enemmän kipua ja epämukavuutta aiheuttavat syöpähoidot, jos syöpä pääsee leviämään kuin että kävisi papa-kokeessa kerran viidessä vuodessa. 

Ja vaikka kuinka nyt olisi helppo olla rohkea ja uhota, että ei mitään syöpähoitoja ottaisi ja että joskushan täältä on joka tapauksessa lähdettävä, niin asenne saattaa olla vähän eri siinä vaiheessa kun katsoo kuolemaa suoraan silmiin. 

Eka kappaleeseen,takuulla. Mutta ei yksi koepala auta kuin tuohon yhteen syöpään.

Tokaan. Sitä kuolemaa tosiaan joutuu katsomaan silmiin jokainen jossain vaiheessa. Ei se ole mitään uhoa, ei kaikki pelkää kuolemaa tai koe elämänsä olevan erityisen jatkamisen arvoista. Jotkut ihan jo haluaa kuolla. Minusta se on ihan okei. Itsekin mielelläni ottaisin jonkin itsemurhapaketin, jonka voisin lähiaikoina käyttää. Mutta ilman sitä sinnittelen. Onko se sitten elämisen arvoista elämää, enemmänkin resurssien hukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos en olisi jo muutenkin loppuelämääni sairas ja kehossani ei olisi meneillään jo muutenkin kaikenlaista mistä tiedän ja en tiedä, menisin.

Kun tuo ei ole tilanteeni, teen päätöksen, jonka kanssa voin elää. Itse asiassa teen noita päätöksiä koko ajan ja päivittäin. En hoida muitakaan terveysasioitani niin kuin ulkopuolisten mielestä pitäisi, koska niin tehdessäni illalla sängyssä maatessani joudun toteamaan, että päivässä ei ollut mitään, minkä takia haluaisin enää jatkaa elämääni, enkä pidä elämänlaadustani. Kun noita päiviä on riittävästi, elämän pituuden sijaan muut asiat nousevat tärkeämmiksi, enkä ole vielä edes vanha. 

Ei masennus ikää katsele.

Ei olla syöpäisää sukua. Kävisin varmasti, jos suvussa olis edes joku joskus syövän saanut.

Kyllä sitä aina kuulee ihmisistä jotka sanoo ettei hoidattaisi syöpää mitenkään, että antaa mennä vaan. No kun se ei yleensä mene kuitenkaan noin suoraviivaisesti. Yksi tuttu sai paksusuolensyöpä -diagnoosin. Ei halunnut hoitoja. Joutui kuitenkin soittamaan ambulanssin kovien kipujen ja oksentelun vuoksi. Kasvain oli tukkinut koko suolen. Oli pakko tehdä hätäleikkaus. Kasvain, oli se missä vaan voi tukkia jotain tai kasvaa jonkun senämän läpi esimerkikgynekologinen syöpä rikkoo munasarjan tai virtsarakon. Kivut on sitten niin hirveät että sairaalaan pitää kumminkin mennä.

Tuleekos sinne kutsu?Minulle ei ainakaan ole tullut moneen vuoteen enään.Mammografiaan tulee kai 2-3  vuoden välein en ole sinnekkään  aina mennyt kun täytyy lähteä tuonne sekaiseen ja tyhmään tampereeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en olisi jo muutenkin loppuelämääni sairas ja kehossani ei olisi meneillään jo muutenkin kaikenlaista mistä tiedän ja en tiedä, menisin.

Kun tuo ei ole tilanteeni, teen päätöksen, jonka kanssa voin elää. Itse asiassa teen noita päätöksiä koko ajan ja päivittäin. En hoida muitakaan terveysasioitani niin kuin ulkopuolisten mielestä pitäisi, koska niin tehdessäni illalla sängyssä maatessani joudun toteamaan, että päivässä ei ollut mitään, minkä takia haluaisin enää jatkaa elämääni, enkä pidä elämänlaadustani. Kun noita päiviä on riittävästi, elämän pituuden sijaan muut asiat nousevat tärkeämmiksi, enkä ole vielä edes vanha. 

Ei masennus ikää katsele.

On tutkittu eikä löytynyt. Kasa fyysisiä parantumattomia sairauksia sen sijaan on löytynyt eikä lääketiedekään ihmeisiin pysty. 

Olen käynyt viimeksi 5 vuotta sitten ja silloin näyte oli puhdas. Sen jälkeen en ole ollut minkäänlaisessa sukupuolisessa aktissa, niin en tiedä mitään järjellistä syytä, miksi pitäisi mennä ronkittavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä aina kuulee ihmisistä jotka sanoo ettei hoidattaisi syöpää mitenkään, että antaa mennä vaan. No kun se ei yleensä mene kuitenkaan noin suoraviivaisesti. Yksi tuttu sai paksusuolensyöpä -diagnoosin. Ei halunnut hoitoja. Joutui kuitenkin soittamaan ambulanssin kovien kipujen ja oksentelun vuoksi. Kasvain oli tukkinut koko suolen. Oli pakko tehdä hätäleikkaus. Kasvain, oli se missä vaan voi tukkia jotain tai kasvaa jonkun senämän läpi esimerkikgynekologinen syöpä rikkoo munasarjan tai virtsarakon. Kivut on sitten niin hirveät että sairaalaan pitää kumminkin mennä.

Tiedän monia, jotka eivät odottelleet diagnoosin jälkeen vaan menivät mm. avantouimaan tai hiihtelemään jäälle viikon sisällä diagnoosista. Jokaisen kohdalla oli joku, joka arvasi noin tapahtuvan sen perusteella, miten puhuivat viimeisillä kerroilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama. Kuolen kun kuolen. En ole käynyt mammografioissakaan, eikä pelota yhtään. Lapseni ovat jo aikuisia, ei minun tarvitse elää ikuisesti.

 

En mennyt minäkään nammografiaan kun tuli kutsu. Jos joku tauti tulee, se sitten tulee. Siihen asti haluan elää tietämättömänä ja huolettomana.

Minä kävin mammografiassa ja löytyi syövän esiaste. Leikkasivat muutaman viikon päästä ja tissitkin on tallella. Tosin arpi tuli ja tatuoinnit, mitkä muistona. Papassa ei toistaiseksi mitään. Käykää näissä ilmaisissa testeissä.

Olen eri kuin, jolle vastasit, mutta jos itse sairastuisin rintasyöpään pyytäisin poistamaan molemmat rinnat kokonaan. Olen aina inhonnut isoja

Olen ihmetellyt sitä, että ei transihmisiltä ei suostuta terveitä rintoja poistamaan. Tämä ei kuitenkaan ole mikään kehon toimintaan varsinaisesti vaikuttava toimenpide. Lisäksi on olemassa ammattitaitoisia kirurgeja, jotka hallitsevat tämän toimenpiteen. Tietenkään ketä tahansa ei tähän päästettäisi, vaan vaikka psykiatrin kanssa voisi ensin mennä keskustelemaan. Samaan aikaan ihan Suomessakin tehdään kuitenkin vaikka mitä kyseenalaisia plastiikkakirurgisia toimenpiteitä. Muistan lukeneeni jostakin naisesta, ei ilmeisesti määritellyt itseään transihmiseksi, joka oli onnistunut jotenkin pääsemään terveiden rintojen poistoon ihan Suomessa yksityisellä ja itse tuon ilmeisesti maksoi. Oli onnellinen päätöksestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt selibaatissa jo yli 30 vuotta.  Tupakoinut olen jo 45 vuotta. Kumman saan todennäköisemmin: kohdunkaulansyövän vai keuhkosyövän?

Todennäköisesti saat jonkin syövän. Tupakointi altistaa kaikille syöville. Älä missään tapauksessa osallistu maksuttomiin joukkoseulontoihin, mutta älä myöskään hakeudu ikinä lääkäriin sitten kun sairastut. Kieltäydyt myös syöpähoidoista. Haluat kuolla syöpäkuoleman, ja se on täysin oma asiasi, kunhan vain et kuormita terveydenhoitojärjestelmää.

Ylipaino altistaa myös syöville ja ottaen huomioon, että Suomessa yli puolet kansasta on ylipainoisia, niin ketkähän sitä terveydenhuoltoa eniten kuormittaa? 



-Ylipaino on yksi merkittävimmistä terveysriskeistä. Ylipaino ja lihavuus lisäävät monen syövän riskiä ja aiheuttavat myös useita muita yleisiä sairauksia.

Ylipaino ja vyötärölihavuus lisäävät riskiä sairastua

rintasyöpään (vaihdevuosien jälkeinen)

paksusuolen syöpään ja peräsuolen syöpään

kohdunrungon syöpään

haimasyöpään

ruokatorven syöpään

munuaissyöpään

Ylipaino ja lihavuus lisäävät mahdollisesti myös sappirakon syövän, maksasyövän, munasarjasyövän ja aggressiivisen eturauhassyövän riskiä. 

 

-ohis 

GOOGLETTAKAA KUVAHAUSTA 'UNTREATED BREAST CANCER" NIIN JUOKSETTE MAMMOGRAFIAAN 1 SEKUNNIN PÄÄSTÄ!!!!! AIVAN KAMMOTTAVAA

En itse mene mammografiaan, koska se pelottaa, enkä halua, enkä pysty menemään. Toki myös mahdollinen syöpä pelottaa, leikkaus ja hoidot, joita tuskin edes haluaisin kun en pysty siihen. Se rintojen menettäminen itsessään ei  kuitenkaan tässä pelota, koska nimenomaan toivonkin sitä, että rintani ihmeen kaupalla poistuisivat kun rintojani inhoan. Vointini olisi silloin henkisestikin paljon parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt viimeksi 5 vuotta sitten ja silloin näyte oli puhdas. Sen jälkeen en ole ollut minkäänlaisessa sukupuolisessa aktissa, niin en tiedä mitään järjellistä syytä, miksi pitäisi mennä ronkittavaksi.

Papilloomavirus voi olla piilevänä elimistössä ja aktivoitua vuosien jälkeen. Tämä ei edes ole mitenkään harvinaista. 

Vierailija kirjoitti:

En käy noissa, koska kohtelu noissa on julmaa, sellaista liukuhihnameininkiä ja ajatus siitä, että naista pitää nöyryyttää kun on syntynyt naiseksi on noissa voimissaan. Muutenkin pelkään kaikkia toimenpiteitä ja välttelen lääkäriä viimeiseen saakka vanhojen traumaattisten kokemusten takia. En pysty menemään edes verikokeeseen. Lisäksi en edes usko, että vaivojani otettaisiin todesta tai että saisin hoitoa kun itselläni on jo sellainen diagnoosi, jonka piikkiin kaikki vaivat on helppo laittaa. Itselläni on suuri riski vaikka mihinkin vaivaan, mutta olen hyväksynyt sen, että todennäköisesti kuolen nuorena ja että 10 vuoden kuluessa sairastun vakavasti. Mieluiten kuolen ilman tietoa mistään kuolemaan johtavasta sairaudesta kun en mihinkään hoitoihin pysty menemään. Olen saanut parantumattoman diagnoosin, johon en kuole ja elämä jo tämän kanssa on vaikeaa. Mielummin eläisin ilman tietoa tästä kun tähän varsinaisesti mitään lääketieteellis

"En käy noissa, koska kohtelu noissa on julmaa, sellaista liukuhihnameininkiä ja ajatus siitä, että naista pitää nöyryyttää kun on syntynyt naiseksi on noissa voimissaan."

Onpa ikävää kuulla että joillain on tälläinen kokemus, mutta ei se aina noinkaan mene. Itse olen käynyt yhdessä papa-kokeessa kutsuttuna, ja jännitin sitä hirveästi tälläisten juttujen takia. Laitoin Maisaan viestiä, että pelkään koetta ja haluan näytteenottajan olevan nainen jne. Pääsinkin todella ystävälliselle näytteenottajalle joka koko ajan kertoi mitä tekee, rohkaisi, muistutti hengittää ja jopa lohdutti kun itkin. Koe ei sattunut yhtään ja helpotus tilanteen jälkeen oli valtava, kun kokemus ei ollutkaan hirveä. Aion jatkossakin mennä kutsuttuna ja laittaa Maisaan vastaavan viestin etukäteen. 

En ole käynyt edes lääkärissä viiteen vuoteen. Miksi olet noin pelokas? Kuolema korjaa sinutkin

Vierailija kirjoitti:

Minua käytettiin lapsena seksuaalisesti hyväksi mikä heijastaa moneen alueeseen elämässä. Terapiassa käyty. Papa kokeet ovat kamalia henkisesti ja fyysisesti, pahin oli mies puolinen gynekologi jolle kerroin ongelmastani jotta olisi varovaisempi. Päinvastoin, oikea sadisti oli, sattui hirveästi ja vuodin pari päivää kokeen jälkeen. Paras on ollut virolainen nainen joka valitettavasti ei enää ole vastaanottoa. Olen kahden vaihella mitä tehdä kun seuraava kutsu tulee, mammografia on ok.

Sanot vaan että mä VAADIN pienimmän spekulan, eli lasten vaaleanpunaisen , se on mitättömän pieni ja ei tunnu tampoonin vertaa, ei ollenkaan. Mulla otti näin kun lähes potkaisin hoitajaa karjuen kun yritti tunkea jotain hevosten laitetta itseeni. Ja vaadin lasten spekulan.se onnistui ei tuntunut ollenkaan. Mul on laskeuma eikä mitään mene sisään eikä ulos.