Te, jotka ette käy papa kokeissa, miten uskallatte jättää ne väliin?

Vierailija kirjoitti:

Kun syö oikein ja vitamiineja eikä  usko terveydenhoitoa ja piikkejä pysyy terveenä. 

Jos syö oikein, ei tarvita erikseen vitamiineja. Kyllä terveydenhuoltoa kannattaa käyttää kun pitää oman järjen mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt selibaatissa jo yli 30 vuotta.  Tupakoinut olen jo 45 vuotta. Kumman saan todennäköisemmin: kohdunkaulansyövän vai keuhkosyövän?

Todennäköisesti saat jonkin syövän. Tupakointi altistaa kaikille syöville. Älä missään tapauksessa osallistu maksuttomiin joukkoseulontoihin, mutta älä myöskään hakeudu ikinä lääkäriin sitten kun sairastut. Kieltäydyt myös syöpähoidoista. Haluat kuolla syöpäkuoleman, ja se on täysin oma asiasi, kunhan vain et kuormita terveydenhoitojärjestelmää.

Ei ole aikomustakaan mennä syöpähoitoihin.  Pelkkä kivunlievitys riittää.  Kun elää elämänsä siten kuin jokainen päivä olisi viimeinen,  ei ole tarvetta pelätä kuolemaa eikä surra sitä,  että jotain jäisi sanomatta tai tekemättä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama. Kuolen kun kuolen. En ole käynyt mammografioissakaan, eikä pelota yhtään. Lapseni ovat jo aikuisia, ei minun tarvitse elää ikuisesti.

 

En mennyt minäkään nammografiaan kun tuli kutsu. Jos joku tauti tulee, se sitten tulee. Siihen asti haluan elää tietämättömänä ja huolettomana.

Minä kävin mammografiassa ja löytyi syövän esiaste. Leikkasivat muutaman viikon päästä ja tissitkin on tallella. Tosin arpi tuli ja tatuoinnit, mitkä muistona. Papassa ei toistaiseksi mitään. Käykää näissä ilmaisissa testeissä.

Olen eri kuin, jolle vastasit, mutta jos itse sairastuisin rintasyöpään pyytäisin poistamaan molemmat rinnat kokonaan. Olen aina inhonnut isoja ja nyt jo roikkuvia rintojani ja haaveillut niiden poistamisesta tai siitä, että herätessäni olisivat yhden yön aikana itsestään poistuneet tai edes muuttuneet a-kuppiin pieniksi ja kiinteiksi. En nyt varsinaisesti edes ole trans. Taustalla siinä, että olisin mielummin mies kuin nainen on muut asiat. Itselleni kuitenkin riittäisi peittävät ja löysät vaatteet, lyhyet hiukset ja että rintoja ei olisi. Rinnathan eivät edes varsinaisesti kehon toimintaan. Tietenkään en toivo sairastuvani rintasyöpään ja ymmärrä kyllä, että jollekin naiselle rinnan menetys on kova paikka. Itselleni se ei olisi. En myöskään ole lesbo, vaan täysin epäromanttinen aseksuaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama. Kuolen kun kuolen. En ole käynyt mammografioissakaan, eikä pelota yhtään. Lapseni ovat jo aikuisia, ei minun tarvitse elää ikuisesti.

Eli jos tulee hankalia oireita et mene lääkäriin, ja jos menisitkin et halua syöpähoitoja? Niin varmaan.

 

Eivät kaikki halua, kuka mistäkin syystä.

Niinhän sitä voisi kuvitella. Todellisuus taas on vähän toinen. 

 

Se nyt on todellisuutta, että kun anopillani (65-vuotiaana) todettiin syöpä, hän kieltäytyi kaikista hoidoista lastensa vetoomuksista huolimatta!!

Väännetäänpä siis ratakiskosta: kuinka yleistä uskot tuollaisen toiminnan olevan?

Nykyään tutkitaan vain sitä, että onko siellä virusta ja minulla ei ole koskaan ollut ja tuskin se nyt ilmasta hyppäisi. Mitäpä sitä siis tutkimaan. Aikaisemmin kävin, kun vielä tutkittiin, että onko solumuutoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan ole käynyt, kun ei ole ollut tarvetta.

Miksi ei ole ollut tarvetta? Eihän ne solumuutokset tunnu miltään.

Mulla ei ole hpv:tä, niin ei ole tarvetta.

Mistä sinä tiedät onko sinulla hpv.tä? Jos olet neitsyt riski on tietenkin todella minimaalinen. Mutta muussa tapauksessa sinulla voi hyvinkin olla hpv, koska se on 80-90 % ihmisistä.

Onko oikeasti paljonkin ihmisiä, jotka eivät noissa joukkoseulonnoissa käy? Itselle ei olisi tullut mieleenkään jättää väliin.

Onko oikeasti paljonkin ihmisiä, jotka eivät noissa joukkoseulonnoissa käy? Itselle ei olisi tullut mieleenkään jättää väliin.

Onko oikeasti paljonkin ihmisiä, jotka eivät noissa joukkoseulonnoissa käy? Itselle ei olisi tullut mieleenkään jättää väliin.

olen toivonut syöpää 16-vuotiaasta asti niin tuo olisi mulle vain lottovoitto jos moinen kehittyisi tietämättäni. en halua elää vanhaksi, olen nyt jo elänyt ihan liian kauan. N36

Tarkistutatteko myös muita paikkoja varmuuden vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Tarkistutatteko myös muita paikkoja varmuuden vuoksi?

Hampaat ja rinnat. Myös verikoe otetaan säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama. Kuolen kun kuolen. En ole käynyt mammografioissakaan, eikä pelota yhtään. Lapseni ovat jo aikuisia, ei minun tarvitse elää ikuisesti.

 

En mennyt minäkään nammografiaan kun tuli kutsu. Jos joku tauti tulee, se sitten tulee. Siihen asti haluan elää tietämättömänä ja huolettomana.

Minä kävin mammografiassa ja löytyi syövän esiaste. Leikkasivat muutaman viikon päästä ja tissitkin on tallella. Tosin arpi tuli ja tatuoinnit, mitkä muistona. Papassa ei toistaiseksi mitään. Käykää näissä ilmaisissa testeissä.

Olen eri kuin, jolle vastasit, mutta jos itse sairastuisin rintasyöpään pyytäisin poistamaan molemmat rinnat kokonaan. Olen aina inhonnut isoja ja nyt jo roikkuvia rintojani ja haaveillut niiden

Minäkin kysyin, että jos poistetaan suoraan molemmat rinnat. Eivät suostuneet ja hyvä niin.

Ihminen voi olla käymättä lääkärissä vaikka koko elämänsä ajan. Mitä väliä kuka ne sun syöpähoidot edes maksaisi?

Itselläni este on ollut kipu ja kokemus siitä, että olen vaan hankala potilas. 

Viimeksi papa otettu noin 15 vuotta sitten, sattui kamalasti ja rupesin voimaan pahoin paniikkireaktion takia. Henkilökunta ei saanut otettua sitä millään, joten kävi hakemassa riuskaotteisen rouvan puuhaan. Hän tiuski minulle ja oli vihaisen oloinen. Itkin kotimatkalla, en minä ole valinnut että synnyin kipuherkkänä...

Nyt varasin papakokeen ensi kuulle, ja jännittää kamalasti. En edes tiedä, onnistuuko otto. 

Kuvittelisin, että paljon enemmän kipua ja epämukavuutta aiheuttavat syöpähoidot, jos syöpä pääsee leviämään kuin että kävisi papa-kokeessa kerran viidessä vuodessa. 

Ja vaikka kuinka nyt olisi helppo olla rohkea ja uhota, että ei mitään syöpähoitoja ottaisi ja että joskushan täältä on joka tapauksessa lähdettävä, niin asenne saattaa olla vähän eri siinä vaiheessa kun katsoo kuolemaa suoraan silmiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään tosi paljon gynekologilla käyntiä. Se on jotenkin alentavan tuntuista, noloa ja usein vieläpä kivuliasta. Olen sitten pelkoni tueksi lueskellut juttuja, joissa nimenomaan papa-kokeen ottaminen on edesauttanut syövän kehittymistä ja uskotellut itselleni, että parempi näin.

Tuo on totuus, mutta oikeasti myös uskon olevani elämäntapoineni niin syöpäaltis, että jostain se lähtee joka tapauksessa, eikä yhden suunnan torjunta tilannetta päälaelleen muuta. Otan siis riskin. En pääse tutkituttamaan muitakaan paikkoja, jääköön tuokin arvan varaan.

Nyt kyllä täytyy kirjoittaa tähän se kuuluisa, anteeksi, mutta mitä just luin?!

Mitä et ymmärtänyt? Voin yrittää auttaa

Jos kävisi kotona joku ottamassa. Onko mahollista tulla?

Olen ottanut aikanaan työkseni papa-näytteitä. Vastaan tuli naisia jotka suoraan sanoivat että heitä pelottaa tai ällöttää. Tajusin että sen näytteen voi todellakin ottaa inhimillisemmin ja asiakas huomioiden. Kerroin koko ajan mitä teen ja käskin sanoa jos tuntuu yhtään pahalta. Toimin rauhallisesti. Moni sanoi ettei ennen ole ollut näin kivuton näytteenotto. Tärkeää on että ei käytä liian isoa ankannokkaa. Mä ne pienimmät aina otin ja muut näytteenottajat ihmetteli. Olen itse hyvin arka näissä asioissa koska mulla on hyväksikäyttötausta joten ymmärrän sen pelon ja ahdistuksen

Jos en olisi jo muutenkin loppuelämääni sairas ja kehossani ei olisi meneillään jo muutenkin kaikenlaista mistä tiedän ja en tiedä, menisin.

Kun tuo ei ole tilanteeni, teen päätöksen, jonka kanssa voin elää. Itse asiassa teen noita päätöksiä koko ajan ja päivittäin. En hoida muitakaan terveysasioitani niin kuin ulkopuolisten mielestä pitäisi, koska niin tehdessäni illalla sängyssä maatessani joudun toteamaan, että päivässä ei ollut mitään, minkä takia haluaisin enää jatkaa elämääni, enkä pidä elämänlaadustani. Kun noita päiviä on riittävästi, elämän pituuden sijaan muut asiat nousevat tärkeämmiksi, enkä ole vielä edes vanha.