Suviseurat alkavat: Miten asuntovaunussa ja teltoissa pärjää 12 lapsen kanssa? Siis mitkä ovat ne arjen konstit suviksissa?

Vierailija kirjoitti:

Luin eilen tätä ketjua ja mieleeni tuli lapsuusmuistoja.

 

Synnyin epäuskoiseen kotiin. Meitä oli vain kaksi lasta, eikä enempää sen jälkeen. Paras ystäväni oli taas perheensä ainoa lapsi eikä hänellekään tullut sen enempää sisaruksia.

 

Me kaikki 3 olisimme hartaasti halunneet itsellemme sisaruksia. Sitten keksin meille sisarukset. Niitä oli yhteensä 40. Meillä 20 ja ystävälläni 20 :D  Annettiin heille nimet. Piirsin heistä kuvia ja kerroin heille tarinoita sisaruksista. Tarinassa kenenkään vanhemmat eivät koskaan olleet kotona. He asuivat aina Välimerellä, se kuului asiaan.

Muistan vieläkin syvän haikeuden, koska olisin halunnut paljon enemmän sisaruksia.

Minä taas synnyin lestadiolaiseen suurperheeseen ja haaveilin olevani ainoa lapsi, mieluiten prinsessa. Tärkeä, huomattu arvokas.

Tai presidenttiparin lapsi. Oleellista oli, että en ollut haukuttu ja parjattu, niin kuin lestadiolaiset kuitenkin ovat. Pohjanmaan lestadiolaispaikkakunnillakin lestadiolaiset ovat parjattua vähemmistöä. Ja rahaa ja kaikkea riitti, oli jonkinlaisia palvelijoita.

Kyllä todellisessa elämässäkin vanhempani rakastivat minua. Heidän jaksamisensa vain oli kovin koetuksella ja tunsin olevani taakka. Koko ajan oli jotenkin syyllinen olo.

Toivon kaikkea hyvää lestadiolaisille ja kaikille muillekin. Ehkäisykielto on todella huono asia ja minun mielestäni on vain hyvä, jos liike vähitellen muuttuu siltä osin. Vähemmän kärsiviä lapsia ja aikuisia.

Ja sitten käydään kiinni kysyjän henkilöön, eikä kyetä keskustelemaan asiasta.

Asia nyt vaan on niin, että vl:t ensisijaisesti hoitavat tenavansa itse ja toissijaisesti palkkaavat jonkun tutun perheen luotettavaksi tiedetyn teinin hoitamaan lapsiaan. Kukaan ei ole kiinnostunut antamaan lapsiaan jonkun porukkaan juuri tupsahtaneen nelikymppisen tädin hoivaan, etenkään kun tädillä tiedetään olleen lähestymiskieltoja ja omituinen mieltymys pieniin lapsiin, vaippoihin ja vammaisiin lapsiin. Ja tämä ihan asiana riippumatta henkilöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa elää niin kuin tahtoo, mutta miten ihmisen voimavarat kestää esim. unenpuutteen?  Kun hoidettavia lapsia on useampia, vauva herää yöllä imemään, tai on koliikissa, niin eihän siinä äiti ehdi nukkua useaa tuntia syvää palauttavaa unta.  

Ajatellaan tilannetta, että lapsi on tullut joka vuosi, niin vanhimman ollessa viisivuotias on vaipoissa, potalla ja syötettävänä kaksi tai kolmekin, eikä vanhin vielä pysty hoitamaan apuna.  Siihen kun on viimeisillään raskaana kuudetta, ettei pysty kumartumaan ja nostelemaan kaikki taaperoita koko ajan syliin, niin miten tässä tilanteessa selviydytään?  Voisiko joku kokenut kertoa?

Kyllä viisivuotias ja nelivuotias pystyy auttamaan monessa asiassa, esim. syöttämään sitterissä istuvaa pullosta, voidella omat leipänsä, siirtää pyykit koneesta kuivaimeen, auttaa pienempää pukeutumaan. Seitsemänvuotias pystyy jo laittamaan yksinkertaisia ruokia ja hoitamaan koko katraan iltapalan. Olen itsekin ollut hoitajana lestadiolaisperheessä, kun otin viisivuotiasta syliin niin kaikki lapset hämmästyivät, hänhän on liian iso syliin.

Lisäksi, se että vuosien ajan syntyisi joka vuosi lapsi on harvinaista. Yleensä lapsia syntyy 2-3 vuoden välein, ehkä ensimmäiset 3-4 vuoden välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa elää niin kuin tahtoo, mutta miten ihmisen voimavarat kestää esim. unenpuutteen?  Kun hoidettavia lapsia on useampia, vauva herää yöllä imemään, tai on koliikissa, niin eihän siinä äiti ehdi nukkua useaa tuntia syvää palauttavaa unta.  

Ajatellaan tilannetta, että lapsi on tullut joka vuosi, niin vanhimman ollessa viisivuotias on vaipoissa, potalla ja syötettävänä kaksi tai kolmekin, eikä vanhin vielä pysty hoitamaan apuna.  Siihen kun on viimeisillään raskaana kuudetta, ettei pysty kumartumaan ja nostelemaan kaikki taaperoita koko ajan syliin, niin miten tässä tilanteessa selviydytään?  Voisiko joku kokenut kertoa?

Kyllä viisivuotias ja nelivuotias pystyy auttamaan monessa asiassa, esim. syöttämään sitterissä istuvaa pullosta, voidella omat leipänsä, siirtää py

Kyllä voi ja pystyy toki. Jossain päin maailmaa tuon ikäiset kantavat tiiliä rakennuksilla tai kiillottavat kenkiä kadulla. Oikein se ei ole.  Kummassakaan tapauksessa! Lapsen pitää saada olla lapsi ja elää leikkien ja hoivattavana. 

Miehelläni on 11 sisarusta eikä oikein kehenkään läheiset välit. Ei se sisarusten määrä mitään onnea tuo. Pikemmin on lapsuusajasta  ikävät muistot, kun todellakin on jo 6 - vuotiaana laittanut ruuat porukalle. Ei kummoiset, mutta kuitenkin. Se siitä hoivasta ja leikistä. 

Tunnen suurpeitä, mutta en montakaan  sellaista jossa aikuisilla sisarruksilla on todella hyvät välit keskenään. Miten se suhde vaikkapa lastenlapsiin, jos heitä on 100. Ei taida muodostua kovin läheisiä välejä.

Ennen pikkulapset lähetettiin kaivokseen tienaamaan perheelle rahaa.

Hyviä aikoja. 

Tosin hyvin sottaisia ja nälkäisiä näännytettyjä lapsiparkoja. 

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010532123.html

Maston siis pystytti joko DNA tai Telia eikä sitä pystytetty talkoilla, kuten täälläkin on väitetty.

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni on 11 sisarusta eikä oikein kehenkään läheiset välit. Ei se sisarusten määrä mitään onnea tuo. Pikemmin on lapsuusajasta  ikävät muistot, kun todellakin on jo 6 - vuotiaana laittanut ruuat porukalle. Ei kummoiset, mutta kuitenkin. Se siitä hoivasta ja leikistä. 

Mulla on 12 sisarusta. Me vanhemmat sisurukset jouduimme hoitamaam pienemmät. Pari vuotta sitten kuoli vanhin sisko ja hautajaisiin tulin vain minä. Sen jälkeen en ole sisaruksille puhunut enkä aio puhua.

Vierailija kirjoitti:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010532123.html

Maston siis pystytti joko DNA tai Telia eikä sitä pystytetty talkoilla, kuten täälläkin on väitetty.

...

ONNETTOMUUDESSA kaatuneen maston omistaa Suomen Yhteisverkko oy. Asian vahvistaa HS:lle yhtiön toimitusjohtaja Sami Siiki.

Suomen Yhteisverkko on Dna:n ja Telian vuona 2014 perustama yhteinen verkkoyhtiö, joka suunnittelee, toteuttaa ja ylläpitää matkaviestinverkkoa Pohjois- ja Itä-Suomen alueella.

...

Kaatuneen maston omistaja kuolemantapauksesta: Olemme hyvin pahoillamme

https://www.hs.fi/suomi/art-2000010532048.html

Vierailija kirjoitti:

Tunnen suurpeitä, mutta en montakaan  sellaista jossa aikuisilla sisarruksilla on todella hyvät välit keskenään. Miten se suhde vaikkapa lastenlapsiin, jos heitä on 100. Ei taida muodostua kovin läheisiä välejä.

Kiitos tästä näkökulmasta! Totta kuin vesi. Tästä kärsivät omatkin lapseni. Ja hei! Jos nyt joku tulee turisemaan, että "kyllä voivat 100 lapsen  isovanhemmat heitä kortein synttäreinä muistaa" tms. Niin sanonpa vain, että hänellä ei ole käsitystä siitä, millainen on hyvä lapsen ja mummon tai papan suhde "normaalimaailmassa". T. Nimim. Kateellinen kaikille, joiden lapsilla on " oikea" mummo tai pappa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen suurpeitä, mutta en montakaan  sellaista jossa aikuisilla sisarruksilla on todella hyvät välit keskenään. Miten se suhde vaikkapa lastenlapsiin, jos heitä on 100. Ei taida muodostua kovin läheisiä välejä.

Kiitos tästä näkökulmasta! Totta kuin vesi. Tästä kärsivät omatkin lapseni. Ja hei! Jos nyt joku tulee turisemaan, että "kyllä voivat 100 lapsen  isovanhemmat heitä kortein synttäreinä muistaa" tms. Niin sanonpa vain, että hänellä ei ole käsitystä siitä, millainen on hyvä lapsen ja mummon tai papan suhde "normaalimaailmassa". T. Nimim. Kateellinen kaikille, joiden lapsilla on " oikea" mummo tai pappa

Jos palstaa yhtään luet, todella monilla on huonot välit siihen ainoaan sisarukseensa. Ja isovanhempia haukutaan minkä ehditään, kun itsekkäästi tekevät muuta kuin hoitavat lastenlapsia.

Omaan silmääni suurperheissä ihmisillä on enemmän apua lähipiiristä kuin pienissä perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin eilen tätä ketjua ja mieleeni tuli lapsuusmuistoja.

 

Synnyin epäuskoiseen kotiin. Meitä oli vain kaksi lasta, eikä enempää sen jälkeen. Paras ystäväni oli taas perheensä ainoa lapsi eikä hänellekään tullut sen enempää sisaruksia.

 

Me kaikki 3 olisimme hartaasti halunneet itsellemme sisaruksia. Sitten keksin meille sisarukset. Niitä oli yhteensä 40. Meillä 20 ja ystävälläni 20 :D  Annettiin heille nimet. Piirsin heistä kuvia ja kerroin heille tarinoita sisaruksista. Tarinassa kenenkään vanhemmat eivät koskaan olleet kotona. He asuivat aina Välimerellä, se kuului asiaan.

Muistan vieläkin syvän haikeuden, koska olisin halunnut paljon enemmän sisaruksia.

 

Minä taas synnyin lestadiolaiseen suurperheeseen ja haaveilin olevani ainoa lapsi, mieluiten prinsessa. Tärkeä, huomattu arvokas.

Minä synnyin kaksilapsiseen perheeseen ja haaveilin olevani ainoa lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin ne suviseurat, kun vanhemmat löivät kartan ja rahaa käteen aamupalan jälkeen ja käskivät pysyä poissa. En kokenut olevani yhtään valmis, mutta jotenkin selvittiin nuoremman siskon kanssa omillamme joka päivä aamusta iltaan asti ennen kuin oli ok palata vaunulle syömään päivällinen. Ei uskoisi, miten yksinäistä siellä oli, vaikka sinänsä on iso yhteisö ja paljon tuttuja ympärillä. Monesti istuttiin jossain varjossa koko päivä ympäristöä tarkkaillen, kun ei tiedetty, mitä muutakaan tehdä. Vanhemmat eivät tehneet elettäkään ottaakseen yhteyttä kenenkään, jotta löytäisimme toisemme. Omia puhelimia ei ollut vanhemmillakaan lapsilla samalla tavalla kuin nykyään. 

Jos tuo on totta eikä provo niin otan osaa etteivät vanhempanne olleet kypsyneet vanhemmiksi. 

(Jos tuo on provo niin otan osaa ettet itse olisi vielä kypsynyt aikuiseksi ihmiseksi.) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää tuollainen että lapsia tehdään niin paljon kuin tulee. Äiti on kuin porsiva emakko ja terveyskin menee. Eikä kyllä voi puhua yksilöllisestä kasvattamisesta kun pentuja on 12. 

Tunnen paljon yli 10 lasta synnyttäneitä lestoja, kukaan niistä äideistä ei ole terveyttään menettänyt, tyytyväisenä elelevät, kotona enää pari kolme, muuta maailmalla. Enemmän niitä kitisijöitä löytyy helsinkiläisistä, jotka vääntää kakarat liki 40 v ja ovat aivan poikki jos on kaksi lasta. Katkerimpia ovat ne, jotka velaksi itseään kutsuvat, tulevat vastaanotolle aivan turhista jutuista valittamaan, ikäviä ihmisiä nämä velat. 

En ole lesta, olen lääkäri ja paljon neuvolassa töissä.

Paljon alapeukutusta kai niiden taholta jotka kieltävät maailman todellisuuden siltä osin kuin se ei ole heidän toiveidensa ja tahtonsa mukainen

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan vl ei vastaa suoraan, kun kysytään onko ehkäisy sallittua, jos raskaus vaarantaisi naisen hengen? 

Minun ja lähipiirin käsityksen mukaan on. Tai np kielletty/sallittu termit ovat vääriä kun kysymys on omatunnosta. Omantunnon mukaan. Tiedän ihmisiä jotka ehkäisevät esim mielenterveyssyistä muutaman lapsen jälkeen ja eivät tietääkseni tästä ole saaneet negatiivista suhtautumista. Tiedän myös ihmisiä jotka haluavat ottaa kaikki lapset vastaan vaikeista elämäntilanteista ja sairauksista huolimatta ja luottavat että Jumala antaa voimat. Sivusta saattaa itselle tulla ajatus että voi kumpa ehkäisisivät jos omasta näkökulmasta näyttää rankalta. Tämäkin on taas itseltä väärä ajatus, koska minäkö tietäisin heidän voimavaransa.

Ja tälle vl:lle joka sanoo että terveydellisistä syistä ehkäisevät "eivät ole oikeasti uskomassa" : synnitön heittäkööt ensimmäisen kiven. Sinäkö tiedät jokaisen sydämen tilan? Voi olla aito usko, vaikka joutuisi tekemään päätöksiä, jotka eivät ole linjassa ajatuksen lasten vastaanottamisesta kanssa. Ei ehkäisystä päättäminen ole helppoa. Tietämissäni tapauksissa tuntuu olevan kovan punninnan takana. Ratkaisun kanssa on elettävä ja ainahan joutuu pohtimaan omaa uskon tilaa; viekö tämä kauemmas Jumalasta vai voinko säilyttää hyvän omantunnon?

Jos haluaa aidosti uskoa, on surullista että jotkut päättävät jättää uskon kokonaan  esim. lapsikysymyksen takia sinunkaltaistesi suhtautumisen vuoksi. Tärkeintä on halu uskoa ja Jumala antaa tuomion; ei sen perusteella kuinka paljon kukakin on tehnyt syntiä, kuinka paljon on ottanut lapsia vastaan tai esim ajatellut ilkeästi muista vaan sen perusteella, mikä on sydämen tila kuoleman hetkellä. Näin vl- usko opettaa.

T. vakaumuksellinen vl

täytyy muistaa turvavälit mastoihin