Miten opettaa lapselle tunnetaitoja, jos itsekään ei niitä osaa?
Olen lukenut nyt joka tuutista, miten tärkeää on opettaa lapselle tunnetaitoja, miten tärkeää vanhemman on pysyä rauhallisena kun lapsi kiukkuaa ja lapsen kiukun laannuttua heti opettaa jotain hienoja tunnetaitoja. Kuulostaa hienolta, mutta miten? En minä ainakaan itsekään osaa joka tilanteessa taitavia tunnetaitoja. En ole mikään hirveä räyhääjä enkä mykkäkouluilija, mutta ei minulla silti ainakaan väsyneenä lehmän hermot ole. Suutun helposti, mutta suuttuneena en siis räyhää vaan haluan vain olla yksin ja hiljaa. Jos minua tulee tahallaan ärsyttämään kokeillakseen rajoja, niin kyllä ärsyynnyn. Koen olevani vain ihminen, en joku täydellisyys ollenkaan. Itselleni ei lapsena opetettu tunnetaitoja, en ainakaan muista mitään sellaista. Joten miten tämä hieno temppu siis tehdään?
Kommentit (55)
Olen miettinyt samaa. Myös minusta on tärkeää osata näyttää kaikki tunteet eli myös se kun ottaa päähän, ettei pulllota. En tiedä miten tässä onnistua. Vauva nyt alle 6 kk eli vielä aikaa onnistua. :D
Tietenkin opettelemalla niitä itsekin.
Näin jonkun tunnetaitokirjan mainoksen. Siinä liimailtiin erilaisia hymyjä hahmoille. Eli kai materiaalia löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin opettelemalla niitä itsekin.
Joo! Mutta missä niitä voi tässä 41 vuoden iässä opetella? Onko joku työväenopiston kurssi kenties? Ap
Tuo on todella hyvä kysymys. Eläinten kohdalla aina sanotaan, että esim. hoivaustaidot opitaan omalta emolta. Mutta mitä jos itsellä ei ole sitä täydellistä äitisuhdetta? Kai parasta on vain, että opettelee tuntemaan itseään ja hyväksymään itsensä. Ja sitten yrittää parhaansa. Itse koen saaneeni apua myös kirjoista.
Vierailija kirjoitti:
Näin jonkun tunnetaitokirjan mainoksen. Siinä liimailtiin erilaisia hymyjä hahmoille. Eli kai materiaalia löytyy.
Olen itseasiassa lukenut useamman kasvatusoppaan ja aikuisten sellaisen selfhelp kirjan. Ihan hyviä asioita niissä on, mutta en ole niiden avulla oppinut tunnetaitoja. Jotain teoriaa kyllä, mutta en mitään käytäntöä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella hyvä kysymys. Eläinten kohdalla aina sanotaan, että esim. hoivaustaidot opitaan omalta emolta. Mutta mitä jos itsellä ei ole sitä täydellistä äitisuhdetta? Kai parasta on vain, että opettelee tuntemaan itseään ja hyväksymään itsensä. Ja sitten yrittää parhaansa. Itse koen saaneeni apua myös kirjoista.
Minulla oli aika huono äitisuhde itsellä, lähinnä huonoja muistoja. Nyt omat vanhempani on jo menehtyneet.
Ap
Niin - kyllä siinä päitä kääntyy kun esimerkiksi 6-vuotias ei saa tahtoaan läpi. Ääni on kova, päitä kääntyy. Nykyään pysyn kuitenkin rauhallisena enkä tunne oikeastaan mitään tunnetta siitä enää. Huomaan että lapsen hankala tunne ei enää siirry minuun, saati aiheuta häpeää.
Minusta tuntuu, että lapseni harjoittelivat tunnetaitojaan tietyssä määrin lemmikkiemme kanssa, oli koiria ja kissoja, kaneja ja marsuja. Niiden seurassa ainakin sai ilmaista positiivisia tunteita mutta ne myös rauhoittivat kiukkuista tai surullista mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin opettelemalla niitä itsekin.
Joo! Mutta missä niitä voi tässä 41 vuoden iässä opetella? Onko joku työväenopiston kurssi kenties? Ap
Helpointa varmaan aloittaa googlettamalla "Opi tunnetaitoja". Itse tarvitsin oman opiskelun lisäksi terapeutin apua kasvettuani kahden pahasti traumatisoituneen vanhemman kanssa, jotka eivät itse koskaan tajunneet käsitellä ongelmiaan eivätkä opetella toimimaan paremmin omien lastensa kanssa.
Kyllä täytyy aiki autistinen olla jos ei tälläinen tule luonnostaan🙄
Suuri osa suomalaisista aikuisista on tunnevammaisia. On aika kova vaatimus, että he yhtäkkiä osaisi opettaa tunnetaitoja lapsille. Eikö niitä voisi opettaa koulussa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy aiki autistinen olla jos ei tälläinen tule luonnostaan🙄
Jaa no en ole autistinen tai mikään muukaan vastaava. Vaan ihan tavallisen arvostetussa ammatissa oleva nelikymppinen nainen. Enkä usko olevani ainoa, joka ei osaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy aiki autistinen olla jos ei tälläinen tule luonnostaan🙄
Höh. Miten niin?
Tarvitaan seula sille, että saa hankkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että lapseni harjoittelivat tunnetaitojaan tietyssä määrin lemmikkiemme kanssa, oli koiria ja kissoja, kaneja ja marsuja. Niiden seurassa ainakin sai ilmaista positiivisia tunteita mutta ne myös rauhoittivat kiukkuista tai surullista mieltä.
Meillä oli lasten kanssa paljon keskusteluja koiriemme eleistä, reaktioista ja tarpeista. Lapset oppivat hurjasti seuraamalla rakasta olentoa, joka ei osaa puhua, mutta omaa kuitenkin monia samoja tarpeita ja tunteita kuin lapset itsekin. Lapset oppivat myös vuorovaikutustaitoja, toimiessaan olennon kanssa, joka tarvitsee hoivaa, jota lapsetkin voivat tarjota.
En osaa neuvoa.