Lue keskustelun säännöt.
Mistä te muut yksinäiset saatte iloa ja ennen kaikkea motivaatiota elämään?
24.06.2024 |
Tarkoitan nyt niitä (meitä) jotka kärsimme yksinäisyyden tunteesta koska elämästä puuttuu määrällisesti tai laadullisesti riittäviä ihmissuhteita, en niitä jotka ovat omasta vapaasta halustaan yksin ja nauttivat siitä.
Oma elämä yksinäisyydessään tuntuu taas ihan sietämättömältä ja täysin merkityksettömältä mutta minkäs teet. Luin just että yksinäiseltä puuttuu aivoista oksitosiinia jota on vaikea saada muualta kuin sosiaalisista suhteista. Kyse ei ole siis vain yksinäisen kyvyttömyydestä sietää seuran puutetta.
Kommentit (99)
Helppo homma varsinkin näin kesällä kun tapahtumia ja festareita riittää. Menen ihmisten sekaan ja kohtaan uusia tuttavuuksia . Tänä vuonnakin löytänyt mukavia kivoja ihmisiä ystävikseni. Eihän tuo ole homma eikä mikkään. Tuskin se sen vaikeampaa naisillekkaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma varsinkin näin kesällä kun tapahtumia ja festareita riittää. Menen ihmisten sekaan ja kohtaan uusia tuttavuuksia . Tänä vuonnakin löytänyt mukavia kivoja ihmisiä ystävikseni. Eihän tuo ole homma eikä mikkään. Tuskin se sen vaikeampaa naisillekkaan on.
Miten tämä ihan noin käytännössä menee...Itse olen vuosikaudet käynyt kaikenlaisissa tapahtumissa yksin mutta en ole onnistunut tutustumaan keneenkään. Paitsi jokunen pimpsaa vailla oleva mies on tullut ehdottelemaan. t. nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn, koska olen sosiaalinen ja aktiivisesti tekemisissä läheisten ihmisten kanssa sekä harrastan paljon asioita, joista pidän. En myöskään ole koskaan ollut masentunut, joten koen, että elämässä riittää iloa ja motivaatiota.
Tätäpä ei Ap kysynytkään. Mutta 😊 itsekin olen samantapainen: eronnut mummu jolla hyvät suhteet läheisiin ja 3 hyvään ystävän perheen ulkopuolella.
Täysin yksinäisiä ihmisiä tunnen vain yhden. Pidin aika kauan työpaikan vaihdon jälkeen tähän entiseen työkaveriin yhteyttä, mutta en viitsi enää. Hän valittaa yksinäisyyttään, mutta haukkuu aina kaikki muut: poikansa, sisaruksensa lapsineen, entiset ystävät, uudet naapurit, kaupan kassat ja lääkärit koska KAIKKI HE tekevät vääriä asioita ja päätöksiä ja hänen oma tapansa on aina ainoa oikea. Minulle kun alkoi myös selittää miten väärässä olin yhdessä sun to
En ole erityisen paska ihminen mutta mulla yksinäisyyttä on aiheuttanut kyllä vähän sekin, että itse olen katkaissut välejä ihmisiin tyyliin parempi yksin kuin huonossa seurassa. Enkä kyllä oikeastaan kadu sitä, joitakin suhteita olen yrittänyt lämmitellä takaisin mutta ei se ole toiminut. Parisuhde on aina ollut tärkein ja ilman sitä olen yksinäinen, niin se vain on. Haluan sen yhden ihmisen, jolle olen tärkein ja se on mies.
Ei muita ihmisiä voi yksinäisyydestä syyttää. Itseäni sitä paitsi ainakin kiinnostaa aika harvan seura sen kummemmin. Tykkään lyhyistä kohtaamisista mutta ne harvemmin kantavat pidemmälle, ellei ole yhteisiä kiinnostuksia. Harrastustoiminta, ettekö sieltä löydä ketään? En tiedä itse, kun en harrasta mitään sosiaalista.
Luovuta vaan suosiolla sillä sinusta on tullut täti ihminen ja se siitä. Ketään ei kiinnosta.
Anime ja manga auttaa minulla yksinäisyyteen. Niistä saa myös energiaa ja on mitä odottaa, kun julkaistaan uusia jaksoja/kausia animessa ja uusia lukuja mangassa. M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma varsinkin näin kesällä kun tapahtumia ja festareita riittää. Menen ihmisten sekaan ja kohtaan uusia tuttavuuksia . Tänä vuonnakin löytänyt mukavia kivoja ihmisiä ystävikseni. Eihän tuo ole homma eikä mikkään. Tuskin se sen vaikeampaa naisillekkaan on.
Miten tämä ihan noin käytännössä menee...Itse olen vuosikaudet käynyt kaikenlaisissa tapahtumissa yksin mutta en ole onnistunut tutustumaan keneenkään. Paitsi jokunen pimpsaa vailla oleva mies on tullut ehdottelemaan. t. nainen
Miehillä tuo tutustuminen on erilaista, vaikka tuo mies epäilee asiaa.
No Raamatusta tietenkin. Siitä myös selviää, että olennaista tässä elämässä ei olekaan kukasta kukkaan hyppiminen, muu pervoilu, urakehitys, tilin saldo, some seuraajien määrä, matkustelu, muoti, shoppailu tai mikään muukaan mitä mediassa yritetään uskotella "hyvän elämän" mittariksi. Vain Jumalan tahdon mukainen elämä on tavoiteltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma varsinkin näin kesällä kun tapahtumia ja festareita riittää. Menen ihmisten sekaan ja kohtaan uusia tuttavuuksia . Tänä vuonnakin löytänyt mukavia kivoja ihmisiä ystävikseni. Eihän tuo ole homma eikä mikkään. Tuskin se sen vaikeampaa naisillekkaan on.
Miten tämä ihan noin käytännössä menee...Itse olen vuosikaudet käynyt kaikenlaisissa tapahtumissa yksin mutta en ole onnistunut tutustumaan keneenkään. Paitsi jokunen pimpsaa vailla oleva mies on tullut ehdottelemaan. t. nainen
Käytännössä alan vain juttelemaan ihmisille ja hups vaan olen mukana porukassa bailaamassa. En mä ikinä ole mitään pimppiä vonkaamassa, sitä tulee jos on tullakseen ei ole mitään mieltä olla jokapaikassa iskemässä. Silloin saa kyllä möllättää itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma varsinkin näin kesällä kun tapahtumia ja festareita riittää. Menen ihmisten sekaan ja kohtaan uusia tuttavuuksia . Tänä vuonnakin löytänyt mukavia kivoja ihmisiä ystävikseni. Eihän tuo ole homma eikä mikkään. Tuskin se sen vaikeampaa naisillekkaan on.
Miten tämä ihan noin käytännössä menee...Itse olen vuosikaudet käynyt kaikenlaisissa tapahtumissa yksin mutta en ole onnistunut tutustumaan keneenkään. Paitsi jokunen pimpsaa vailla oleva mies on tullut ehdottelemaan. t. nainen
Miehillä tuo tutustuminen on erilaista, vaikka tuo mies epäilee asiaa.
Naisilla tutustuminen onkin yleensä pelkkää pokaamista. Se on just se naisten ongelma kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma varsinkin näin kesällä kun tapahtumia ja festareita riittää. Menen ihmisten sekaan ja kohtaan uusia tuttavuuksia . Tänä vuonnakin löytänyt mukavia kivoja ihmisiä ystävikseni. Eihän tuo ole homma eikä mikkään. Tuskin se sen vaikeampaa naisillekkaan on.
Miten tämä ihan noin käytännössä menee...Itse olen vuosikaudet käynyt kaikenlaisissa tapahtumissa yksin mutta en ole onnistunut tutustumaan keneenkään. Paitsi jokunen pimpsaa vailla oleva mies on tullut ehdottelemaan. t. nainen
Miehillä tuo tutustuminen on erilaista, vaikka tuo mies epäilee asiaa.
Naisilla tutustuminen onkin yleensä pelkkää pokaamista. Se on just se naisten ongelma kohta.
Ja lisäksi ne on niin tyhmiä että koittavat iskeä varattuja, eli toisen omaa. Miehet ei koskaan koske varattuihin. Miehet on lojaaleja toisilleen.
Iloa? Nykyään ei mikään ei tuo iloa, kaikki harrastukset on viety minulta. Motivaatio? Ainoa joka minut hengissä on liskoaivot joka tekee itsetuhoisuuden mahdottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen opiskelujen jälkeen ollut aina yksinäinen vapaa-ajalla. Olen ollut kuitenkin työelämässä, joten sosiaalisuutta on tullut sitä kautta. Työkaverit eivät toki voi korvata oikeita ystäviä, mutta ovat kuitenkin auttaneet välttämään liialliseen yksinäisyyteen vajoamista.
Vuosien varrella olen oppinut täyttämään vapaa-aikaani asioilla, joista pidän ja joita voin tehdä yksin. Hyvän toimeentulon myötä olen voinut toteuttaa unelmiani, vaikkakin yksin mutta kuitenkin. Olen matkustanut usein ja nähnyt paikkoja, joita olen aina halunnut nähdä. Nyt vanhempana monikaan sosiaalinen tapahtuma ei oikeastaan edes kiinnosta... ehkä olen "tyytynyt" yksinäisyyteeni tai muuttunut ihmisenä, mutta yksinäisyys ei enää haittaa samalla tavalla kuin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia ovat Suomen ystäväpalvelut? Ne on kuulemma suunnattu yksinäisille. Tosin ovatko monet suomalaiset liian ujoja sellaisiin ilmoittautumaan?
Laitan kaappeihin / muualle kivoja ja värikkäitä asioita, ja ilahdun aina kun löydän ne. Ai tällainen on täällä. Kirjat. Videot joskus. Kävely. Ajattelu, tunnelmointi.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla olekaan oikein mitään motia tehdä mitään. Varsinkin kun tuilla elää loukossa. Kokoaikatöitä ei saa ja jos jostain edes jonkun kympin saa, niin se on tuesta pois. Tuntuu turhalta edes yrittää.
Puran silti ahdistusta ja koitan pitää yksinäisyyden puristava tunnetta etäällä pakonomaisella touhuamisella, mulla on aina sata projektia kesken ja tehtävänä.
Mulla on (ollut) tämä sama pakokeino, mutta enää siitäkään ei samanlaiseksi avuksi mitä aina aiemmin vaan nykyään kysyn itseltäni toistuvasti että mitä iloa tai hyötyä tästä kaikesta puuhastelusta ja aktiivisuudesta on ollut ja etenkin n.s. isossa kuvassa. Lisäksi olen tajunnut, että normaalilla ihmisellä (siis jolla on tavanomaisia sosiaalisia suhteita niin sukulaisiin, ystäviin, kavereihin kuin puolisoon ja omaan perheeseen) on ihan samalla tavalla mahdollisuus tehdä tätä kaikkea. Eli vaikka olenkin näennäisesti pitänyt itseäni kiireisenä ja aktiivisena niin todellisuudessa en ole saanut aikaiseksi tai saavuttanut mitään sellaista, jonka nimenomaan tämä yksinäisyys ja tavallaan rajaton oma aika olisi mahdollistanut. Monella muulla on kaikki tämä (ja enemmänkin) plus se oma perhe ja sosiaalista elämää.
Lisäksi alkaa olla jo mahdotonta uskotella itselleen, että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu ja se voi olla jo huomenna se päivä kun tapaa jossain ihmisen jonka kanssa tulee tutuksi, kaveriksi ja jopa ystävystyy. Sama juttu tietenkin myös puolison suhteen vaikka perheenperustamisen suhteen olenkin jo joutunut surutyöni tekemään jo aiemmin ja ainakin jotenkin hyväksymään sen, ettei minusta tullut ikinä äitiä. Nyt vaan alkaa olla satavarmaa, ettei niin tule käymään enää ikinä että olisi edes jonkinlaista vastavuoroista ja normaalia sosiaalista elämää.
Muutenkin tämä ainainen yksinolo on hirveän kuluttavaa ja raskasta pidemmän päälle. Sitä on jatkuvasti jonkinlaisessa stressitilassa ja joutuu miettimään kaikessa sitä pahinta mahdollista skenaariota ja varautumaan aivan kaikkeen, koska ei vaan ole ketään keneltä voisi pyytää apua missään tilanteessa. Se on aina selvittävä yksin ja osattava tehdä oikeita päätöksiä ilman että mitään voi puntaroida kenenkään kanssa ja saada toisenlaista näkökulmaa. Eikä sitä tietenkään saa myöskään antaa kenellekään enää vaikka siihen olenkin hieman väsynyt, että nuorena kelpasin kyllä "känniluuriksi" ja leelian lepotuoliksi kun tutuilla oli murheita, mutta silloinkaan ei vastavuoroisuutta herunut eikä esim siihen ollut aikaa että olisi käyty kahvilla tai vaikka terassilla juttelemassa ihan naamatusten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma varsinkin näin kesällä kun tapahtumia ja festareita riittää. Menen ihmisten sekaan ja kohtaan uusia tuttavuuksia . Tänä vuonnakin löytänyt mukavia kivoja ihmisiä ystävikseni. Eihän tuo ole homma eikä mikkään. Tuskin se sen vaikeampaa naisillekkaan on.
Miten tämä ihan noin käytännössä menee...Itse olen vuosikaudet käynyt kaikenlaisissa tapahtumissa yksin mutta en ole onnistunut tutustumaan keneenkään. Paitsi jokunen pimpsaa vailla oleva mies on tullut ehdottelemaan. t. nainen
Sama. Tai pummitaan multa usein röökiäkin vaikka en edes polta, mutta eipä nämäkään jää siihen juttusille vaan jatkavat matkaa. Itse olen alkanut tulla vähän araksi tekemään itse aloitetta, koska minusta ihmisistä on koronapandemian myötä tullut aiempaa paljon inhottavampia ja ilkeämpiä eikä sitä oikein oteta hyvällä kun joku ventovieras alkaa juttusille. Tässä vast'ikään kun kehuin erään naisen kesämekkoa kauniiksi niin vastineeksi sain tosi halveksuvan katseen ja "aha".
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn, koska olen sosiaalinen ja aktiivisesti tekemisissä läheisten ihmisten kanssa sekä harrastan paljon asioita, joista pidän. En myöskään ole koskaan ollut masentunut, joten koen, että elämässä riittää iloa ja motivaatiota.
Ja kaiken lisäksi tyhmä ja lukutaidoton.
Mielialalääkkeistä.