8 kk vauvan yöheräily ja ' tissiriippuvuus' - äidin voimat lopussa
Meillä tällä viikolla 8 kk täyttävä vauva, joka edelleen heräilee kolmisen kertaa yössä ja vaatii joka kerta tissiä rauhoittuakseen. Ei syö joka kerta kunnolla, mutta nukahtaa helposti ja nopeasti imetyksen jälkeen. Itseä kuitenkin alkaa todella väsyttää, koska vauva ei ole koskaan nukkunut yötään heräilemättä eikä siten siis äitikään. Muuten vauva nukkuu aika rauhallisesti yönsä, n. klo 21-07 ja kolmet n. 45 min-tunnin päiväunet päivässä.
Olemme kokeilleet myös sitä, että isä menee rauhoittelemaan vauvaa yöllä äidin sijaan (vauva nukkuu pinnasängyssä, joka on meidän sänkymme vieressä) tassuttelemalla. Tämä ei auta vaan vauva itkeskelee ja itku yltyy sitten huudoksi vaikka vauva olisi sylissä (ja siis koko ajan joku on vieressä ja silittelee tms. yksin emme vauvaa itketä). Hassua sinänsä, koska illalla isä usein nukuttaa vauvan ja tämä nukahtaa suht nopeasti silittelyyn ja tassutteluun. Koska tuntuu siltä, että yösyötöt eivät ole nälkää (vauva syö todella hyvin kiinteitä 5 kertaa päivässä), niin tuntuisi että olisi syytä ne lopettaa. Kerran yössä pojalla toki voi nälkä olla, ja sen jaksaisinkin. Mutta kolme (joskus neljäkin) herätystä yöllä on liikaa.
En tiedä mitä tehdä, koska toisaalta olen huomannut eroahdistuksen alkavia merkkejä ja ymmärrän, että yösyötöt voivat olla myös jonkinlaista hellyydenkipeyttä, enkä halua sitä pojalta kieltää. Eilen illalla kokeilimme, mitä tapahtuu, jos en anna tissiä kun vauva heräsi ensimmäisen kerran puolenyön aikaan. Mies meni tassuttelemaan ja lopulta kanniskeli vauvaa huoneessa, puhui rauhoittavasti jne. Vauva itki täysin hysteerisesti n. 45 minuuttia (jona aikana myös minä kävin pitämässä sylissä ja juttelemassa jne. monta kertaa), rauhoittui välillä ehkä minuutiksi mutta jos laittoi sänkyyn takaisin alkoi itku uudestaan, ja välillä itku alkoi uudestaan vaikka vauva oli edelleen sylissä tai sängyssä kainalossa. Kokeiltiin antaa myös ensin vettä, sitten tuttelia, joka aiheutti kahta kauheamman huudon ja hysterian. Lopulta en enää kestänyt ja annoin rintaa, vauvalla kesti kauan rauhoittua mutta nukahti syötyään tosi nopeasti. Seuraavaksi syötin hänet taas kahden tunnin päästä...
Mitä tehdä kun en kestä kuunnella vauvan itkua ja unikoulu tuntuu siksi mahdottomalta? Tuntuu julmalta ja ikävältä olla antamatta rintaa kun tietää sen rauhoittavan. Heräilyäkään en enää jaksa... mutta ainut mikä tuntuu rauhoittavan yöllä on tissi. Jossain vaiheessahan ne yötsyötöt on kuitenkin lopetettava, jos ei halua vuosikausia heräillä lapsen kanssa.
Kommentit (16)
jatkuu, sen vaikeammaksi menee. Ehkä kyse on jo pompottamisesta... ja silloin sellainen hyvä perussääntö olisi hyvä muistaa: te olette pomoja ja te tiedätte mikä vauvalle on parasta. Sitten vain johdonmukaisesti, varmasti, mutta rakastavasti uusi systeemi peliin. Ihan vain reippaasti, se kestää pienen hetken ja pian teillä nukkuu koko perhe hyvät yöunet.
Tavallaan tosta herää myös se nykyajan kysymys siitä, että vanhemmat pelkäävät lastensa negatiivisia tunteita ja näin ollen tekevät kaikkensa siltä välttyäkseen. Tosiasiassa myös ikävien tunteiden kohtaaminen, rajat ja niiden käsittelemään oppiminen ihan tuolta vauvaiästä asti on hyödyllistä kehityksen kannalta. Siis ikä aina huomioiden ja rakastavasti ja turvallisesti.
mtaivas:
jatkuu, sen vaikeammaksi menee. Ehkä kyse on jo pompottamisesta... ja silloin sellainen hyvä perussääntö olisi hyvä muistaa: te olette pomoja ja te tiedätte mikä vauvalle on parasta. Sitten vain johdonmukaisesti, varmasti, mutta rakastavasti uusi systeemi peliin. Ihan vain reippaasti, se kestää pienen hetken ja pian teillä nukkuu koko perhe hyvät yöunet.Tavallaan tosta herää myös se nykyajan kysymys siitä, että vanhemmat pelkäävät lastensa negatiivisia tunteita ja näin ollen tekevät kaikkensa siltä välttyäkseen. Tosiasiassa myös ikävien tunteiden kohtaaminen, rajat ja niiden käsittelemään oppiminen ihan tuolta vauvaiästä asti on hyödyllistä kehityksen kannalta. Siis ikä aina huomioiden ja rakastavasti ja turvallisesti.
8kk ikäinen vauva ei vielä osaa pompotella vanhempiaan, vaan kyllä kyseessä on joku tarve. On se sitten läheisyys, eroahdistus tai mikä vaan, niin pehmeät keinot täytyy olla vielä tuon ikäisellä. Meidän poika oli ihan samanlainen, eikä tuosta yöheräilystä ja rinnalla rauhoittumisella päästy muulla kuin sillä, että poika siirtä luopui kun oli siihen kypsä. Eli tahtoo sanoa, että ei se meillä ainakaan pahemmaksi mennyt, vaikka annoin sen jatkua vielä vuoden ikään asti. Sitten lopetin imetyksen kokonaan ja poika alkoi nukkua kokonaiset yöt kahden yön harjoittelusessioiden jälkeen.
Voit koikeilla sen 3 yötä, jos tassuttelu toisi tuloksia ensi yhden syötön loppumiseen. Meillä sitä kokeiltiin myös säännöllisin väliajoin, mutta koskaan ei kolmessa yössä tullut tuloksia, enkä sitä kauempaa jaksanut jatkaa. Tästä tein päätelmän, jonka olen aiemminkin kuullut, että vauva ei ollut vielä valmis tähän minun määrittelemääni rytmitykseen. Kun taas sitten vuoden ikäisenä, kaikki oli ohi kahdessa yössä ja rauha tuli taloon.
45min ei meillä riittänyt siihen tassutteluun ja hyssyttelyyn, vaan kyllä se 1,5-2h kesti. Pidin sylissä, hyssytin, hyräilin, silitin, otin viereen jne. kaikin tavoin rauhoittelin ilman rintaa. Että tämmöisiä ajatuksia ja kokemuksia mulla.
Yöllä herätään 3-4 kertaa ja aina rauhoitutaan vasta rinnalle. Nyt on ilmennyt myös sellainen ongelma että vauva nukahtaa itsekseen vain vaunuihin ulos. Eli nyt kun on räkätaudissa enkä voi ulos häntä laittaa niin valvoo parhaillaankin vielä klo 12.45 eikä suostu nukkumaan päikkäriä. Heti kun laitan omaan sänkyyn niin alkaa huuto. Sama juttu on joka ilta. On tottunut nukahtamaan syliin/rinnalle (oma vikani, niinpä niin) joten nukutukset on menneet todella hankaliksi. Olisipa jollain joku ratkaisu tähän. Samalla lailla en voi jatkaa koska mulla hajoo pää.
t pöppis -ihan poikki.
Ehkä sana pompottaminen nostaa niskakarvat pystyyn, mutta se on kyllä aivan totta, että nykyään vauvojen ja lasten kasvatuksessa mennään mönkään. Öidit ja isät eivät tosiaan kestä lapsiensa negatiivisia tuntemuksia, vaikka niidenkin kanssa pitäisi osata edetä johdonmukaisesti ja järkevästi. Ei vauva ja lapsen kaikki halut ja kitinät ole todellisia tarpeita, kyllä 8kk ikäisellä lapsella alkaa olemaan jo oma tahto ja hön myös sen osoittaa. Oma lapseni esimerkiksi käy tunkemassa sormiansa joka paikkaan, vaikka se olisi mikä tarve, niin se on yhtäaikaa myös vaarallista ja minä en voi äitinä lastani siihen totuttaa. Kyllä minunkin lapseni heräilisi yöllä vaikka kuinka monta kertaa jos vaan antaisin sen heräillä. Meillä yöt on kuitenkin nukkumista varten eikä syömistä. Poika on nukkunut täydet yöunet heräämättä 5kk eteenpäin, kun olen vain käynyt laittamassa tutin suuhun, enkä ole antanut tissiä enkä pulloa. Ei vaan anna sitä! Yli 6kk ikäinen lapsi EI tarvitse ravintoa enää yöllä.
Viestisi sai todella karvat pystyyn.
Onko sinulla yksi lapsi sillä lapset ovat erilaisia ja jotkut nukkuu hyvin ja jotkut eivät.Kun kaksi viikoa putkeen valvot joka yö 2-3 tuntia niin kyllä sitä kuule äiti tekee mitä vain että on hiljaista ja saa nukku edes 2 tuntia kerralla .
Meidän vauveli on 9kk ikäinen ja koko elämänsä on herännyt öisin n.2 tunnin välein ja todellakin tuossa puolen vuoden iässä yritettiin luopua yö syötöistä ja heräilystä mutta oppi silloin juuri nouseen seisomaan niin tassuttele siinä sitten seisovaa muksua tai kun vähänkin havahtuu niin pystyyn vaan vaikka olisi unessa.Ei osaa seisomaan noustuaa itse mennä alas jos ei laiteta,nukahtaa vaikka seisaalleen.
Meillä ainakin on niin kovapää lapsi että oksat pois ja sitten kun seinän takana nukkuu 3vuotias sisko niin ei hänenkään yö uniaan viitsi joka yö rikkoa huudon takia.
Meillä muuten esikko alkoi nukkua yöt heräämättä täytettyään 3 vuotta.Eli toivoa on ...
Ja tuosta negatiivisen tunteen tuottamisesta,kyllä meillä on kokeiltu huudattamista jne,Mutta kun ei auta.
Lopetan imettämisen viim.yksi vuotiaana joten siihen asti kerään voimia ja pidän vauvelin hiljaisena yöt jos en muuten niin rinnan voimalla.voimia
Meille sanottiin neuvolasta että kuuden kuukauden ikäinen lapsi voi vielä syödä yhden kerran yössä. Eli EI VOI sanoa että yli 6kk lapsi ei muka tarvitse yösyöttöä. Esimerkiksi meillä aloitettiin kiinteiden maistelu vasta kuusikuisena, joten päivällä vauva ei saanut niin paljon vielä ravintoa kuin mitä nyt kiinteiden kanssa.
Ja en usko minäkään siihen että lapsi pompottelee jos se huutaa öisin ja rauhoittuu vain rinnalle. Meilläkin on tämä samanlainen ongelma. Eli vauva nukahtaa illalla todella huonosti omaan sänkyyn ja heräilee sen jälkeen noin puolen tunnin välein, kunnes mennään miehen kanssa nukkumaan. Tämän jälkeen herää vielä noin kolme kertaa yöllä ja koska itse on niin väsynyt niin helpoin tapa on rauhoittaa tissille. Ja meillä tehdään koko ajan hampaita, eli vauveliini haluaa myös lohtua kipuun. Ja kun ei ole missään vaiheessa hyväksynyt tuttia tai pulloa, ja ei ole myöskäään mitään unilelua, niin äiti sitten toimittaa näiden kaikkien virkaa.
AP:lle neuvona, että kokeile omaan huoneeseen, jos mahdollista. Olen kuullut että joillakin se on rauhoittanut yöunet ja lopettanut yösyötöt.
Mutta voimia kaikille yö heräilyjen kanssa kamppaileville!
Kyllä moni yli 6kk ikäinen tarvitsee vielä yölläkin ruokaa. Tuo sun mainitsema ohjeistus on peräisin siltä ajalta, kun vauvoille alettiin syöttämään kiinteitä jo 3kk iästä alkaen. Nyt on kuitenkin uudet suositukset ym. eli todellakin suuri osa vauvoista aloittaa kiinteät n. 6kk iässä. Tällöin ravinnon määrä ei päivällä ole vielä tarpeeksi suuri, joten todellakin vauva tarvitsee myös yöllä ruokaa.
Eli tämä on hyvin yksilöllistä, se täytyy muistaa. Jos yksi vauva pärjää ilman ruokaa koko yön, ei se tarkoita, että toisenkin täytyy kyetä samaan.
Ja hei, kyse on kuitenkin reilusti alle vuoden ikäisistä vauvoista. Miksi heidät pitäisi heti saada toimimaan, kuin unelma? Vauvat ovat niin hetken ajan pieniä, että on se kovaa, jos heti täytyy alkaa nukkumaan kokonaisia öitä. Vauvat on sellaisia. Ne heräilevät ja valvottavat, saavat hampaita (aiheuttaa kipua), kokevat eroahdistusta, oppivat uusia taitoja jne. Kaikki nämä vaikuttavat yöuniin, mikä on ihan selvää. Vauvan ensimmäinen vuosi on niin mullistava, että on varmasti hyvin raskasta olla vauva. Siihen päälle vielä vanhempi, joka haluaa siitä heti täydellisen ja vaivattoman.
Anteeksi nyt vain tämä purkaus, mutta ei kyse ole mistään, etteikö vauva saisi tuntea negatiivisia tunteuksia ja miten nykyvanhemmat ei niitä kestä. Päinvastoin minusta tuntuu, että nykyvanhemmat ei kestä niitä vauvan negatiivisia tuntemuksia ja toimintoja. Sitten lopetetaan se imettäminen 3kk iässä, että sais nukkua kokonaiset yöt. Tai pidetään huudatsunikoulua, että vauva oppii nukkumaan. Eihän tällasita ennen ollut...vauvat sai olla vauvoja ja kehittyä omassa tahdissa, vierottua kun ovat siihen kypsiä jne.
Ja tää nyt ei sitten ollut kenellekään henkilökohtaisesti, ei varsinkaan ap:lle, koska ymmärrän varsin hyvin hänen tuntemuksensa. Meidän äitien täytyy vaan ymmärtää, että pienet vauvat eivät ole koneita, joita voisi ja saisi ohjailla oman mielensä mukaan. Ensimmäinen vuosi on rankka, mutta sitäkään aikaa ei koskaan saa takaisin. Että jos sinä tärkeänä aikana, kun vauvan minäkuva ja perusturvallisuus kehittyy, tapahtuu jotain sitä järkyttävää, niin seuraamuksia maksetaan vielä aikuisiässäkin. Annetaan vauvojen olla vauvoja, edes sen ensimmäisen vuoden.
ja mielellään otetaan neuvoja vastaan miten yöheräilyt saisi loppumaan.tottakai vauva saa olla vauva,mutta töihin paluu on joillakin edessä ennen vuoden ikää ja silloin olisi kiva jos saisi yöllä nukkua.
Pikkuhapsiainen!
Meillä on aivan samanikäinen tyttö, ja ihan samalla lailla heräillään kolme kertaa yössä. Ja mitä olen ystäväpiirissä tehnyt epävirallista galluppia, niin juuri kenelläkään ei vielä tänikäiset nuku yötä putkeen heräilemättä parisen kertaa. Eli siis jos se yhtään lohduttaa, niin luulenpa että suurimmalla osalla tänikäiset vielä heräilee yöllä. Meidän esikoinen alkoi ns. nukkumaan yöt läpi vasta reilusti yli 1-vuotiaana. Tosin silloin ei enää vaatinut tissiä nukahtaakseen. Ja sen jälkeenkin (tyttö nyt 3v.) on ollut ja tulee ihan taatusti olemaan kausia, ettei nuku yötä putkeen ilman isin tai äidin apua. Välillä riittää lohdutus, välillä otetaan viereen, jne. Tällä hetkellä elättelen toivoa, että 18. ikävuoteen mennessä nää yöheräilyt ois ohi ;-)
Mä ymmärrän ihan täysin sun väsymyksen tunteet. Äläkä missään nimessä ota seuraavaa vinoiluna, koska sanon tän ihan vilpittömästi! Mitä jos kokeilisit muuttaa asennetta? Siis mulla ainakin suurin osa väsymyksen tunteesta johtuu oikeasti siitä, että mua hermostuttaa se ettei vauva jo " noin isona" nuku koko yötä. Ja sitten stressaan ja skitsoan siitä. Mutta heti kun olen päättänyt, että antaa vauvan olla pieni ja avuton sen lyhyen hetken, ja olen vaan antanut yösyöttöjen olla, niin jaksan taas kummasti. Tissillä kuitenkin ainakin minä saan vauvan nopeasti hiljaiseksi ja uudestaan uneen. Kyllä tää joskus on ohi, vauvasi todella saattaa olla nälkäinen, hän saattaa kaivata tissistä lohtua kipeisiin ikeniin, eroahdistukseen, who knows! Mua ainakin on auttanut tämä ajatus, se että vauva on pieni vaan hetken, nyt vaan " kärsitään" tämä eka vuosi.
Entäpä perhepeti? Meillä on molempien lasten kohdalla auttanut vieressä nukkuminen. Vauva saa läheisyyttäsi muutenkin, eikä kenties herääkään joka kerta itkemään ja tissiä vaatimaan. Mä olin jo juniorin siirtänyt omaan sänkyynsä, mutta tässä pari viikkoa sitten otin taas viekkuun, ja silloin tällöin ollaan päästy vaan 2krt/yö, jee jee :-)
Koeta jaksaa, näitä vaiheita tulee ja menee! Ja kaikki on aikanaan ohi.
terkuin,
Pyjamabansku
Jos teillä menee hyvin kiinteitä niin ei välttämättä tarvitse oikeasti ruokaa yöllä, varsinkin kun kirjoitit ettei syö juurikaan joka kerta. Eli olisko tapa osittain. Niin kirjoitin muuhun ketjuun joskus että meillä loppu yöheräilyt kun lopetin imetyksen kokonaan 8 kk iässä, eka kokonainen yö 9 kk iässä. No sitä iloa kesti ehkä tuonne vuoden ikään asti ja siitä lähtien tähän 3 v ikään asti on välillä seesteistä jaksoa ja välillä taas heräillään useita kertoja yössä kun nähdään unia, tai on ollut aktiivinen päivä jne. Joten valitettavasti noi lapset tuppaa heräilemään vielä aika vanhanakin. Sitten jossain vaiheessa kun oppii yökuivaksi niin joutuu varmaan pissattamaan yöllä :(
Soli80 ja pyjamabanaani kirjoititte tosi hyvin eli juuri nuo hampaat ja muutenkin kehitys tekee noi yöt rikkonaisiksi ja tuo asnne muutos muuten auttoi minuakin.
Stressasin jo etukäteen valvomista ja väsymyksen tunnetta joka joka sitten tosiaan tuntui kovalta.Olen vieläkin väsynyt ja välillä meinaa hermo olla tiukalla mutta syksy oli aivan mahdoton
Nyt annan rintaa öisin ja annan nukkua vieressä.Pääasia että nukutaan.
Niinkuin joku sanoo tää vauva vuosi on lyhyt.
Heillä viime kesänä syntynyt neitonen. Heillä alkoi yöt olla tässä joulun jälkeen aivan mahdottomia - neito juoksutti joka välissä tissittelemässä tai vain paijaamassa (nälkä ei syynä ollut varsinaisesti kertaakaan). Äiti alkoi olla jo sitten niin väsy, et jotain oli tehtävä. He kestivät yhden yön, eivätkä menneetkään aina sinne - eli lähes unikoulutyyliin. Yksi yö oli huutoa huudon perään, mut seuraavana yönä vauva vain kannettiin sänkyyn, jonne nukahti, eikä herännyt kuin kerran pari, ei kuitenkaan tarvinnut mennä heti hyssyttelemään.
Vieläkin tuo tilanne on ennallaan. Äiti saa yhtenäiset unet, samoin vauva. Molemmat ovat pirteämpiä ja jaksavat nauttia toisistaan enemmän. ELi heillä tuo " unikoulu" auttoi.
Olen sitä mieltä, et jos se alkaa olla lapsen tapa tuo heräily, niin kantsii miettiä voisiko sille tavalle tehdä jotain.... Ei se lapsi siitä rikki mene, eikä traumoja tule, mut kuinka paljon enemmän se lapsi saakaan, kun äiti ja isä jaksavat paremmin päivällä...
--Mirpa--
KUN AP kirjoittaa, että ei jaksa, niin silloin se tarkoittaa todennäköisesti, että ei jaksa, ja etsii vastauksia tilanteeseensa. Me äidit olemme myös ihmisiä ja erilaisia toisistamme ihan kuin lapsemmekin. Mitä järkeä on olla yliväsynyt ja ahdistunut? Ketä se hyödyttää? Ei ainakaan vauvaa. Joten järki käteen, paljon pusuja ja rajoja peliin.
Itse jossain vaiheessa nukutin esikoista illalla vaunuihin (kävin jopa kävelyllä) ja sitten siirsin vaivihkaa hänet omaan sänkyynsä... koska peli oli mennyt jotenkin siihen, että ei nukahtanut muuten yöunille. Ja kas vain naapuri totesi, että kauan ajattelit jatkaa? Siihen minä, että niinpä... ja pistin seuraavana iltana omaan sänkyyn, pientä rutinaa kuului ehkä vähän itkua, mutta sinne jäi. Eikä mitään ongelmaa itseasiassa ollutkaan. Paitsi minä itse.
Kannattaa miettiä, mikä on uhrautumisen perimmäinen motiivi. Oma epävarmuus, omat mielikuvat täydellisestä äidistä vai vauvan todellinen tarve.
Ehkä mtaivas osaa esittää asiat fiksummin kuin minä, mutta tuota samaa minäkin ajan takaa. Tuntuu, että nykyään ei enää osata elää lasten kanssa ihan normaalisti, vaan yritetään olla " täydellisiä" . Tottahan se on, että vauva on niin pieni vain kerran ja moni tekemämme asia lapsen kanssa vaikuttaa häneen koko loppu elämän. Myös se pettymysten tunteminen. Vauvat ja lapset haluavat ja tarvitsevat vanhempien asettamia rajoja ja vanhempien opastusta elämään. Ei pieni vauva osaa vielä päättää sitä kuinka hänen on hyvä elää ja kuinka hyvä syödä. Se ratkaisu on vanhempien. Jos äiti tietää fakta tietona, että mahalaukun ei ole hyvä olla kaikenaikaa käymis tilassa, vaan sen olisi hyvä välillä levätä, niin silloin vanhemman on otettava vastii siitä, että opettaa vauvallensa paremmat ruokailurytmit. En minä ainakaan halua sysätä pienelle pojalleni vastuuta hänen hyvinvoinnistaan...vaan haluan kantaa sen vastuun itse. Minulle nimenomaan oppinut lääkäri sanoi, että yli puolivuotias lapsi EI tarvitse yöllä ruokaa. Että minä uskon ainakin häntä. Tietysti jos joku nyt on saanut päähänsä antaa lapselleen vielä tuossa vaiheessa pelkkää rintamaitoa, jota kyllä ihmettelen, niin ehkä sitten asia on eri. Mutta se on sitten oma valinta ja silloin kantaa vastuun myös siitä, että vauva syö edelleen yöllä ja vauva itkee mahdollisesti muutenkin useammin, koska on väsyneempi ja näläntunne ei pysy kauaa poissa. Ne on niitä valintoja mitä me vanhemmat itse teemme ja niiden kanssa itse elämme. Mielestäni olisi kuitenkin parasta vain antaa väsyneelle äidille hyviä neuvoja siihen, miten tissiriippuvainen lapsi saataisiin nukkumaan yöllä, eikä krdkittyä siihen, mikä on kenenkin mielestä oikein ja mikä väärin. Eikö? Musta nimittäin tuntuu, että näissä unikoulu, imetys, kestovaippa ym. jutuissa ei tulla ikinä pääseen yhteisymmärrykseen, eikä tarvitsekkaan. Jokainen tekee niin kuin parhaakseen näkee.
AP:lle sanoisin vain, että mitä pikemmin tuollaisen asian hoitaa kuntoon, niin sitä pikemmin koko perheenne arki helpottuu ja tulet iloitsemaan onnellisemmasta ja levänneemmästä lapsestasi.
saavutettiin meillä tilanne, että yöllä nukutaan ilman keskeytyksiä omassa huoneessa. Toki joskus joutuu tutin kerran tai jopa kaksi antamaan. Isä sopii hyvin unikoulun pitäjäksi, jos äidiltä ei löydy määrätietoisuutta (ja tätä en sano millään pahalla). Tassutteluun voi mennä viikko ja ylikin, mutta jos toimi joka yö johdomukaisesti, ilman mitään poikkeuksia, niin tulos on kyllä sen arvoinen. Meillä olisi haluttu syödä jopa viisi kertaa (6kk), mutta unikoulun jälkeen ei syödä yhtään, eikä se ollut ongelma. Mieti jaksatko heräillä ja syöttää lasta, joka ei nälkäänsä sitä rintaa kaipaa vai haluatko muuttaa tilanteen, vaikka se vaivaa vaatiikin. Itse en ymmärrä miksi terveen yli kuusikuukautisen vauvan takia pitää ravata syöttämässä pitkin yötä ja olla zombiena koko päivä. Kuuluu mielestäni ihan normaaliin lapsenkasvatukseen opettaa vauvalle, että yöllä nukutaan ja päivällä syödään.
Yksi väsynyt äiti ihan samassa tilanteessa. Meillä poika nukkuu omassa huoneessaan. Yöheräilyihin kelpaa nykyisin vain äiti. Jos isä yrittää käydä nukuttamassa uudelleen, niin itku vaan kovenee. Ja jos isä tarjoaa pulloa niin huuto vaan yltyy. Silloin ei rauhoita kuin äidin tissi. Meilläkin Isä usein nukuttaa illalla pojan. Itse olen onnistunut välillä tyynnyttämään pojan uneen ilman rintaa. Tämäkin vaatii kuitenkin aina minun heräämisen. Olen yrittänyt suhtautua niin että pakosta se lapsi alkaa jossain vaiheessa nukkua yönsä ja ilman tisuttelua...
Jään mielenkiinnolla seuraamaan tätä keskustelua :)