Käsi sydämellä: oliko sinulla kiva ripari?

En ollut koskaan ollut toimettomana kuten siellä joutui olemaan, kaikki pelkkää oleilua järkyttävän lapsellisten ikätovereideni kanssa. Lähes sairastuin masennukseen siitä lorvimisesta.

Kyllä mä viihdyin. Ei siellä kummosia tapahtunut, mutta uusia ihmisiä oli paljon ja tutustumista. Monen kanssa pidetään vieläkin yhteyksiä yllä.

N52

Vierailija kirjoitti:

tammelan seurakunnan leirillä -70 luvulla kaksi tuli tiineeksi  kun isonen hehkutti naima lupaa HYS HYS salattiin toinen tappoi itsensä ja toisen vanhemmat ottivat lapsen "omanaan". fritsuja papitkin pitivät normaalina ja vielä hullummaksi meni kun h-henttinen valittiin kortonkeita jakamaan. luotto seurakuntaan meni lopullisesti.

Kylläpä  siellä on ollut villiä meininkiä. Ei meillä kasarin loppussa kyllä varmasti kukaan seksiä harrastanut, vaikka sekin oli skandaali, että yksi isosena ollut tyttö alkoi myöhemmin seurustella yhden pojan kanssa joka oli ollut meidän riparilla, mutta eihän heillä nyt ollut kuin pari vuotta ikäeroa.

Oli ihan superhieno kokemus vaikka en mikään super kristitty ollut. Iso kiitos Isosille ja papille joka soitti kitaralla ja lauloi hienolla äänellå. Tosi inspiroivia oli kaikki. Tää siis kasarilla koettu Nurmijärvellä.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa kuitenkin, että tuon rippikoulu leirin maksoivat vanhempanne.

Ei se ilmainen ole, majoituksineen ja ruokineen.

 

Tavallinen rippikoulu seurakuntien tiloissa on ilmainen. Mahdollisia matkakuluja lukuunottamatta.

Mitä sinä höpiset? Kyllä samalla tavalla vanhemmat maksoi vain pienen nimellisen rahan ruuasta kasarin lopulla, ja se oli 10 päivän leiri, ja sama juttu 2000-luvulla kun esikoinen oli leirillä, ihan eri paikkakunnallakin, ja siellä oli myös vain hyvin pieni ruokaraha per päivä joka ei kattanut oikeasit kuin yhden aterian, eikä kaikkia aamupalasta iltapalaan.

Oli sellainen reissu, että kaksi vuotta sen jälkeen jätin vanhoillislestadiolaisuuden ja kaksi vuotta myöhemmin erosin kirkosta kokonaan enkä 15 vuoteen miettinyt mitään uskonnollista ennen tätä kevättä.

Vanhempani eivät sanoneet mitään, mutta jotain päättelivät, koska yhdellekään nuoremmalle sisarukselleni ei edes ehdotettu liikkeen riparia vaan kävivät kotikunnassa. Kenestäkään meistä ei myöskään ole riparikuvia esillä, koska minun kuvani ovat niin kamalat, ettei niitä voi pitää esillä. Niistä näkee, millainen leiri on ollut ja miten touhu eskaloitui kahtena viimeisenä päivänä. Silmäni ovat lähes muurautuneet umpeen itkemisestä, enkä todellakaan ollut sitä tyyppiä, joka pienistä hetkahtaa. 

Riparilaulut ja ripari-ihastukseni oli parasta. Oli jotain teinidraamaa myös. Se ei ollut kivaa. Riparileikit ahdisti. Oli jotain leikkejä, joissa haettiin ihmisiä mukaan, ja minä jäin aina viimeiseksi yksin sinne salin laidalle. Ihan niin kuin liikuntatuntien huutojaossa läpi kouluvuosien. 

Teininä siihen liittyi nostalgiaa, mutta nyt nelikymppisenä jotenkin ahdistaa. :D Paitsi ne riparilaulut. 

Muistan vain vähän riparista. Liberaali pappi. Mukava Esa, nuorisonohjaaja soitti kitaraa, yhden hänen laulunsa muistan vieläkin. Olin kaukaa ihastunut Esaan, mutta ujo olin. Päässä sinkoili tuhat pingispalloa, usko kiinnosti kovasti. Kaipasin aikaa sulatella. Hyvä leiri, mutta vähän liikaa virikkeitä introvertille tytölle.

Oli löysin itselleni poikaystävän:) oon 15 ja ripari oli viime viikoll

Oli joitakin ihan kivoja tyyppejä.

Yleisesti ahdisti tosi paljon. Ihmiset menivät johonkin massahurmokseen. Itse painiskelin enemmän sen kanssa, olenko uskossa vai en.

Oli. Tosi kiva oli.