Onko muita, jotka viettävät juhannuksen yksin?
Minä vietän, eikä se edes haittaa. Oli jotain suunnitelmia, mutta olin helpottunut, kun ne peruuntuivat ystävän sairastumisen takia. Tapasimme kuitenkin pari päivää sitten.
Mitä teette? Itse siivoilen ja pesen pyykkiä. Vaihdan lakanat ja käyn kaupassa valkkaamassa jotain hyvää kesäruokaa. Illaksi etsin hyvän sarjan tai katson jalkapallomatsin. Nautin kolmesta vapaapäivästä.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinen juhannus täälläkin. Muija oli pakannut kamansa ja muutti pois sillä välin kun olin työmatkalla.
Miksi,Joku syy siihen?
Ennen työmatkaa riitelimme ja löin muijaa aika kovaa turpiin. Hän ylitti rajansa mitkä olin asettanut hänelle.
No miltä tuntui lyödä heikompaa, naista? Tunsitko itsesi Alfaurokseksi? Ei mitenkään suuri ihme että muutti pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso löytyy, mutta hän aikoo tänään työskennellä ja katsoa jalkapalloa ja vasta sen jälkeen mahdollisesti viettää juhannusta. Hänellä on töitä myös huomenna, joten mitään reissua ei voida suunnitella.
Ajattelin lähteä alennusostoksille, syödä myöhäisen lounaan ulkona ja sitten ostaa kotiin juhannusruokia. Illemmalla johonkin yleiseen juhannussaunaan. Kokkoja ei tietääkseni ole maastopalovaroituksen vuoksi luvassa.
Huomenna taas pakkaan piknikeväät ja kirjan kassiin ja suuntaan joko uimarannalle tai johonkin saareen. Lisäksi voisin loikoilla riippumatossa ja syödä mansikoita ja jäätelöä.
Sulla on ihanat suunnitelmat riippumattoineen kaikkineen. Onko joku hyvä kirjat mitä lueskella? Itsellä myös pakastimessa jäätelöä jota ajattelin syödä saunan jälkeen sohvalla loikoillessa.
Mansikat ostin eilen torilta, jäätelö täytyy tänään vielä hakea kaupasta. Lettujakin voisi paistaa kaveriksi!
Hain kirjastosta lomalukemiseksi kevyen kesäromaanin, jonka tapahtumat sijoittuvat merenrantahuvilalle. Lisäksi kirjaston kierrätyskärryistä tarttui mukaani dekkari, scifitrilleri, tietokirja ja feel good -romaani, joten valinnanvaraa riittää!
Yksin olen. Mutta onneksi olen tottunut yksinäisyyteen, ettei kovin pahalta tunnu. En ole riippuvainen koko ajan muista ihmisistä.
Juttelen ihmisten kanssa jos sattuu sellainen kiva vastaan.
En valita, ihan jees.
Nytkin päivät ovat menneet liiankin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin yksinäinen juhannuksen viettäjä. Alkuun ei edes harmittanut, mutta sitten kävelyllä näin sattumalta terassilla työkavereita. Eivät pyytäneet minua mukaan, vaikka tietävät että vietän juhannuksen yksin.. Tuli paha mieli.
Olisit mennyt juttelemaan. Usein terassilla ollessa joku tulee juttelemaan ohikulkiessaan, joku jää sit istumaan pitempään joku lähtee vähän ajan kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin yksinäinen juhannuksen viettäjä. Alkuun ei edes harmittanut, mutta sitten kävelyllä näin sattumalta terassilla työkavereita. Eivät pyytäneet minua mukaan, vaikka tietävät että vietän juhannuksen yksin.. Tuli paha mieli.
Olisit mennyt juttelemaan. Usein terassilla ollessa joku tulee juttelemaan ohikulkiessaan, joku jää sit istumaan pitempään joku lähtee vähän ajan kuluttua.
Meninkin juttelemaan. Tunnelmasta tuli vaivaantunut, eikä työkaverit pyytäneet jäädä istumaan. Lähdin sitten pois.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mulle tuli noista ohareista mieleen, että ihmisillä taitaa nykyisin olla niin paljon kaikenlaista parempaakin tekemistä, että toisen järjestämään juttuun osallistutaan vain, jos ei tule mitään muuta. Omassa nuoruudessani, kun joku jotain vaivautui järjestämään, sinne mentiin vaikka pää kainalossa. Mistä tämä muutos johtuu? Siitäkö, että pari vuosikymmentä sitten päiväkodeissa opetettiin, että synttäreille pitää kutsua kaikki? Siis nekin, joiden kanssa ei ollut edes kaveri? Synttärisankarin vanhemmat varautuivat siihen, että kaikki tulee, mutta loppujen lopuksi ei tullutkaan kuin vain ne lapsen oikeat ystävät? Lapset oppivat, että juhliin osallistutaan, jos sattuu huvittamaan? Ja kun nämä ihmiset kasvoivat aikuisiksi, sama jonkinlainen välinpitämättömyys juhlien järjestäjää kohtaan jäi pysyväksi?
Tai sitten vaan yleinen itsekkyys on kasvussa. Kovin ikävää. Ihmiset ajattelevat vain omaa maksimaalista onneaan. Parisuhteistakin erotaan tuosta vaan, vaikka lapset kärsii.
Olen vähän sua nuorempi. Kyllä mun nuoruudessa yks tekun luokkakaveri sanoi, että lähti puolisonsa kanssa kesken häistä, kun siellä oli tylsää. Minua järkytti tuolloin moinen itsekkyys. Ne vieraat tekee hääparille sen juhlan olemalla paikalla ja juhlimalla sitä hääparia. Oma tylsistyminen on sivuseikka ja lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs muutenkaan sitä voisi viettää, kun ei kumppania ole ja introverttinä ei oikein porukkajuhlat innosta...
Käväisen kohta pyöräilemässä, kun aurinko hetken paistaa. Ehkä käyn terassilla siemaisemassa yhden virvokkeen ja nauttimassa jokimaisemasta.
On tämä elämä mennyt yksinäiseksi :(
M40+
Sellasta se tässä iässä sinkkumiehillä on
M40
Mitä? Eikö teillä olekaan "huisin kivaa" ja riehakasta ja hirveästi rahaa säästössä?
Tämän siis kysyn ihan tylyllä huumorilla, että herättäisi nuoremmissa sitoutumiskammoisissa jotain ajatuksia mahdollisesti.
N51
ps. itsekseni vietin minäkin. Ei tunnu enää missään....
Yksin täälläkin aina vaan... nää juhannukset, uudetvuodet ym on surullista aikaa. Haluaisin että löytäisin niin hyviä ystäviä jotka kutsuisivat kylään tai tulisivat mun luo näinä päivinä, mut ei. En jaksa enää yrittää ko ikää jo 40, sama jo luovuttaa... itkeä kaikki pyhät jolloin tietää että muilla on läheisiä joiden kanssa viettää aikaa.
Yritin kuitenkin ja lämmitin saunan, katsoin youtubesta miten tehdään vihta ja kävin tekemässä. Olihan se ihan mukava tuoksu saunassa. Söin yksin nakkeja ja ranskaksi ja jäätelöä. Ehkä nyt joku tylsä leffa niin on tämäkin juhannus ohi.
Täälläkin yksinäinen juhannuksen viettäjä. Alkuun ei edes harmittanut, mutta sitten kävelyllä näin sattumalta terassilla työkavereita. Eivät pyytäneet minua mukaan, vaikka tietävät että vietän juhannuksen yksin.. Tuli paha mieli.