Miksi uskovaiset on niin teennäisiä?

Saman havainnut. Siellä seurakunnassa pitää esittää naurettavan tekopyhää. 🤡 Sitten piilossa harrastellaan juopottelua, pettämistä ja mitä lie epärehellistä. Kaikki synnithän saa anteeksi. 😂

Surullista.  Älä kuitenkaan leimaa kaikkia mutaman perusteella. Oma kokemus on monet ihanat uskovat jotka ei juuri "näe, ei kuulu", toteuttavat uskoaan elämässään muiden hyväksi. Ja sekin on hyvä muistaa, ihmisiä ne on uskovatkin, ei pyhimyksiä.  Vain Jumala on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Saman havainnut. Siellä seurakunnassa pitää esittää naurettavan tekopyhää. 🤡 Sitten piilossa harrastellaan juopottelua, pettämistä ja mitä lie epärehellistä. Kaikki synnithän saa anteeksi. 😂

Mitä vain saa tehdä kunhan pyytää anteeksi. 🤧

Heillä on puutteellinen kyky hahmottaa maailmaa. Pitävät maallistuneena esimerkiksi filosofiaa. Jäljelle jää pronssikauden ihmiskäsitys, johon tehdään vain pintapuolisia viilauksia. 

On iso joukko syntisiä "väärällä tiellä" vastaan pienempi joukko Jumalan aitauksessa eläviä, jotka myös mokailevat, mutta jotka saavat aina itsensä puhtaammiksi ja ovat verraten oikeassa ja paremmassa suunnassa.

Muissa isoissa uskonnoissa on enemmän realismia. Tämä vertaileva näkökulma ei kuitenkaan taida tulla julkisuudessa esiin käytännössä ikinä. Suomen valtakulttuuri onkin edelleen melko kristillinen ja myös melko yhdenmukainen.

Jeesus ei ala muuttamaan kenenkään persoonaa, vaan hän kasvattaa ihmistä pois väärästä pikkuhiljaa. Uskova kasvaa siis vähitellen Jumalan mielen mukaisemmaksi. Eikä kukaan siitä koulusta valmistu ja saa täydellisen papereita. Raamatun mukaan ihminen hio toista ihmistä, joten ne muiden viat ja puutteet on myös omaa siedätys- ja kasvatuskoulua.

Monelle uskovalle voi olla noloa, jos hän tajuaa, ettei hän ole edelleenkään mikään järin hyvä, vaikka on ollut uskossa jo vuosia. Ja sitten voi tulla paineita ja hän alkaa esittämään. Helpompaa on sillä uskovalla, joka tajuaa oman keskeneräisyytensä ja sen, että Jumalan elämänkoulu kestää koko loppuiän.

Vierailija kirjoitti:

Surullista.  Älä kuitenkaan leimaa kaikkia mutaman perusteella. Oma kokemus on monet ihanat uskovat jotka ei juuri "näe, ei kuulu", toteuttavat uskoaan elämässään muiden hyväksi. Ja sekin on hyvä muistaa, ihmisiä ne on uskovatkin, ei pyhimyksiä.  Vain Jumala on hyvä.

Vähän korjsttuna: on olemassa monia hyviä uskovaisia, joita ei näy eikä kuulu. Tai näin: on ihmisiä,  jotka eivät tuo itseään esille eivätkä ole koko ajan äänessä.

Vierailija kirjoitti:

Saman havainnut. Siellä seurakunnassa pitää esittää naurettavan tekopyhää. 🤡 Sitten piilossa harrastellaan juopottelua, pettämistä ja mitä lie epärehellistä. Kaikki synnithän saa anteeksi. 😂

Kumpi mahdat itse olla, uskova vai ei-uskova? Ei ihan selvinnyt.

Raamatun mukaan synnit saa anteeksi, jos katuu ja tekee parannuksen.

No herätysliikkeissä on erilaisia käsityksiä, millä tavalla pääsee taivasten valtakuntaan. Esimerkiksi joissakin painotetaan hyviä tekoja ym, joka voi sit johtaa tuollaiseen, että koko ajan yritetään (tekopyhästi) olla hyvä. Kuvitellaan, että näin ansaitaan Jumalan suopeus. Luterilaisilla taas ei oo tällaista käsitystä taivaaseen pääsystä (vaan että vain usko Jeesukseen pelastaa, yksin armosta), joten ainakaan oman kokemuksen mukaan ei yleensä ole tekopyhää ja mielistelyä.

Haluavat olla sellaisia ding dong ihmisiä. Se että ovat uskovaisia on valeasu heille, esittävät hyviä ihmisiä mutta eivät ole oikeasti hyviä ihmisiä.

Riittää kun kävelee kadulla, huomaa, että lähes kaikilla on jokin hömpötys meneillään. Tasapainoiset ihmiset ovat nykyään erittäin harvinaisia.

Ihmisyys on kristitylle mahdoton käsittää; moraalituomarointi taas on yleistä tutkitustikin.

Ja rehellisesti sanoen aniharva kristitty on edes kiinnostunut pohdinnoista, menemään moraalin taakse. He keskittyvät elämään Jeesuksen ja Raamatun määrittelemää elämää ja tuntemaan Jumalan avun rukouksissa. Kritiikki ja epäily ei heitä kiinnosta, saati sitten kirkkohistoria. Uskonnon koko idea on, filosofian kannalta, sokea luottamus tiettyyn järjestykseen ja tarinaan.

Niin sanottu menestysteologiaa on saanut jalansijaa myös Suomessa. Siinä ajatellaan, että kun uskoo oikein, saa monenmoista onnea, yltäkylläisyyttä, terveyttä, menestystä, suosiota, rakkautta, rikkautta jne. tässä elämässä.

Jos näitä puuttuu, se johtuu siitä, että ei usko kylliksi, tai uskoo väärin. 

Tämän edustajia ovat esimerkiksi Carola, joka voitti Jumalan avulla euroviisut, vaikka korko katkesi, ja Pirkko Jalovaara, joka "paransi" ja kääri siinä sivussa miljuunat omaan taskuun.

Raamattu ei tuollaista opeta. 

Tiedätkö, et ole siis koskaan ollut uskovien seurassa. Näitä teeskentelijöitä on maailma pullollaan, uskovista Jeesuskin sanoi: löydänkö yhden yhtäkään. Minäkin saarnaan vakuuttavasti, mutta en voi itseäni oikeaksi uskovaksi sanoa, mutta tunnen heitä tosi monta, eivätkä he tosiaankaan ole kuvaamiasi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisyys on kristitylle mahdoton käsittää; moraalituomarointi taas on yleistä tutkitustikin.

Ja rehellisesti sanoen aniharva kristitty on edes kiinnostunut pohdinnoista, menemään moraalin taakse. He keskittyvät elämään Jeesuksen ja Raamatun määrittelemää elämää ja tuntemaan Jumalan avun rukouksissa. Kritiikki ja epäily ei heitä kiinnosta, saati sitten kirkkohistoria. Uskonnon koko idea on, filosofian kannalta, sokea luottamus tiettyyn järjestykseen ja tarinaan.

Tosellinen ihmisyys ei ole ei-uskovalle edes valjennut, koska aidon ihmiskuvan antaa Jumala. Siihen asti on väärä kuva.

Kristinuskon ydin taas on syntien anteeksisaaminen ja suhde Jumalaan ja Jeesukseen, siis tavallinen elämä Jumalan yhteydessä. Ei mitään kirkkohistoriaa, sääntöjä, uskonnollista harrastelua. pohdiskelua tai rituaaleja. Vaikka moni niihinkin mukaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman havainnut. Siellä seurakunnassa pitää esittää naurettavan tekopyhää. 🤡 Sitten piilossa harrastellaan juopottelua, pettämistä ja mitä lie epärehellistä. Kaikki synnithän saa anteeksi. 😂

 

Kumpi mahdat itse olla, uskova vai ei-uskova? Ei ihan selvinnyt.

Raamatun mukaan synnit saa anteeksi, jos katuu ja tekee parannuksen.

Ei, vaan synnit saa anteeksi, kun ottaa Jumalan armon vastaan. 

Buddhalaisuus on aika ok, jos vertailussa on kristinusko. Pidän myös islamia realistisempana ja uskontona enemmän rehellisenä. Islamissa on oikeasti pyhiä asioita. Protestanttisessa kristinuskossa ei oikein enää ole. Katolinen kristillinen tulkinta taas on melko korruptoitunut. 

Todellisuus esim. perheessä voi olla jotain käsittämätöntä. Ja käytös yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisyys on kristitylle mahdoton käsittää; moraalituomarointi taas on yleistä tutkitustikin.

Ja rehellisesti sanoen aniharva kristitty on edes kiinnostunut pohdinnoista, menemään moraalin taakse. He keskittyvät elämään Jeesuksen ja Raamatun määrittelemää elämää ja tuntemaan Jumalan avun rukouksissa. Kritiikki ja epäily ei heitä kiinnosta, saati sitten kirkkohistoria. Uskonnon koko idea on, filosofian kannalta, sokea luottamus tiettyyn järjestykseen ja tarinaan.

 

Tosellinen ihmisyys ei ole ei-uskovalle edes valjennut, koska aidon ihmiskuvan antaa Jumala. Siihen asti on väärä kuva.

Kristinuskon ydin taas on syntien anteeksisaaminen ja suhde Jumalaan ja Jeesukseen, siis tavallinen elämä Jumalan yhteydessä. Ei mitään kirkkohistoriaa, sääntöjä, uskonnollista harrastelua. pohdiskelua tai rituaaleja. Vaikka moni niihinkin mukaan menee.

Jo ensimmäinen kappaleesi on raja-aitojen pystytystä.

Tavallinen elämä Jumalaan yhteydessä kuulostaa kyllä mutkattomalta, mutta voi tulla luutuneeksi kovin helposti.

Se tässä on varmaan aiheuttanut suurimman hämmennyksen, että pahimmat teeskentelijät ja jopa ihan kiusaajat ovat olleet näitä yhteisöissä arvostettuja uskovia ja varmaan näiden näkyvien hahmojen ja heidän keräämien kuppikuntien varjoon jää näitä aidosti hyvää tarkoittavia uskovia ihmisiä, jotka toimivat nöyrästi ja epäitsekkäästi. Joten pitääpä tutustua luterilaiseen "jengiin" paremmin, josko sieltä löytyisi muuta kuin ulkokultaisuutta ja imagon arvostusta.

Ap

Ironista on se, että Jeesus ei koskaan pyytänyt tai kehoittanut moniin niistä näkemyksistä, joita kristinuskossa nykyisin on.

Jeesus ei koskaan esimerkiksi luokitellut ihmisiä paitsi siinä, että hänen omiaan olivat lähinnä heikot. Häntä eivät tarvinneet vahvat ja terveet hänen itsensä mukaan.

Tämänkin seuraajat käsittivät väärin saarnaamalla kristinuskon universaalia luonnetta. Todennäköisesti koko lähetyskäsky on myöhempi lisäys. Se istuu niin huonosti Jeesuksen arjen toimintatapaan, jota hän itse painotti.