Paras self-help kirja, jonka olet lukenut?
AP ei ole vielä lukenut yhtäkään, mutta ajattelin ostaa Eckhart Tollen Läsnäolon voima -kirjan. On tosi suosittu ja mua kiinnostaa kaikki hengelliset asiat ja itsensä kehittäminen.
Kommentit (64)
Petteri Järvisen Kiintolevyn käyttäjän opas, joskus vuonna 1986.
Tähän mennessä ruotsalaisen ex-buddhalaismunkin Saatan olla väärässä. Koska kaveri ei itse kirjoittanut ko. opusta vaan muut toimittivat teoksen, siitä puuttuu sellainen tietynlainen egoismi joka vaivaa ylipäänsä suurinta osaa self help -kirjallisuutta :D
Hallitusohjelma. Täytyy vähän ottaa vastuuta itsekin.
Oi ihana Panama. Klassikko vuodesta 1972.
Kuusi ainetta jotka muuttavat elämäsi - kuvaa, miten voi tulla onnelliseksi elimistön omien "huumeiden", kuten serotoniinin ja dopamiinin avulla.
Aivovoimaa -miten liikunnalla voi edistää hyvinvointia ja huolehtia aivoistaan.
Kaksikymppisenä kaipasi ahdistukseen apua tyyppisiä kirjoja tai empatiaa, niitä ei oikein ollut hyviä, huonoja ohjeita. Henkiseltä puolelta löytyi enemmän materiaalia, videotkin ja sitten myöhemmin ravinteet ja muu fyysinen vaikka oikeat asennot, apuvälineet vaikka selkätyyny, lämpö jne. Osa tuli lääkkeenä avuksi (hormonit aiheuttivat vaikka mitä oiretta ja jonkun hormonin puute), mutta lääkkeissä oli haitatkin.
Nuo Tolle-tyyppiset ei ole mulle koskaan oikein antaneet mitään.
Sen sijaan on joitain psykiatrien tai psykologien kirjoittamia kirjoja, joista on ollut mulle paljonkin apua elämässäni. Esim. Juhani Mattilan Onnea etsimässä ja Ujoudesta, yksinäisyydestä. Tai Viisas Mieli, Opas tunnesäätelyn vaikeuksista kärsiville (julkaisija lääkäriseura Duodecim).
Vierailija kirjoitti:
Anthony de Mello: Havahtuminen
Mulla juuri luettavana tältä kirjailijalta, joka on psykologi ja jesuiittapappi, kirja "Pysähdy ja luovu itsensä korjaamisesta". Tuli juuri tarpeeseen. Olen tuhlannut yli 10 vuotta elämästäni itseni korjailemiseen. Self-help kirjaa toisensa perään, aina ratkomassa ongelmaa joka olen minä, hiomassa itseäni paremmaksi. Ja turhautunut kun tuntuu ettei minusta tule mitään sen kummempaa vaikka mitä teen. Tämä armollinen kirja sanoo, ettei tarvikaan. Saan olla ihan ihminen vaan, vajavainen ja sellaisenani ihmisenä täydellinen (koska ihmisyyteen kuuluu vajavuus).
Tuo Tolle. Mä olen lukenut sen ja hänen toisenkin kirjansa Uusi maa. Niissä on paljonkin vetoavaa, ja olisipa se hienoa semmoinen valaistuminen saavuttaa, jonka hän on ilmeisesti saavuttanut. Mutta luulen, että monelle käy kuten minulle, että ei ne hänen kirjat lopulta tarjoa mitään mikä veisi lukijan sinne samaan tilaan tai edes sitä kohti. Sitä vaan jää ihmettelemään, että onpa hienoa, mutta minä en kyllä saa mitään hienoja ykseyden henkisiä kokemuksia tai muuta, vaikka kuinka meditoisin ja tarkkailisin sisäistä puhettani ja mitä hän nyt suositteleekin.
Vierailija kirjoitti:
Tara Beach: Radical Acceptance
*Brach
vähän riippuu, mihin etsii vastausta. Esim psykologisesta kirjallisuudesta tommy hellstenin tuotanto lisää itseymmärrystä. Varsinkin pidin saat sen mistä luovut.
Minun elämäni kuitenkin muutti anthony de mellon herääminen.
Omien tunteiden ymmärtämiseen auttoi susanna purra löydä tunteesi voima tms.
olen lukenut niitä aika hemmetisti mutta kaikki on unohtuneet! Elämä itse on parasta selfhelppiä.
Vierailija kirjoitti:
Tähän mennessä ruotsalaisen ex-buddhalaismunkin Saatan olla väärässä. Koska kaveri ei itse kirjoittanut ko. opusta vaan muut toimittivat teoksen, siitä puuttuu sellainen tietynlainen egoismi joka vaivaa ylipäänsä suurinta osaa self help -kirjallisuutta :D
joo, tää oli hyvä.
Vierailija kirjoitti:
vähän riippuu, mihin etsii vastausta. Esim psykologisesta kirjallisuudesta tommy hellstenin tuotanto lisää itseymmärrystä. Varsinkin pidin saat sen mistä luovut.
Minun elämäni kuitenkin muutti anthony de mellon herääminen.Omien tunteiden ymmärtämiseen auttoi susanna purra löydä tunteesi voima tms.
Äh, mellon kirjan nimi on havahtuminen, ei herääminen.
Vierailija kirjoitti:
Ns. self help on yleensä joko höttöä tai sitten filosofiaa ja psykologiaa valmiiksi pureskeltuna.
Suosittelen mieluummin lukemaan filosofiaa ja psykologiaa sellaisenaan. Sen jälkeen voi sitten saada apua jostain, joka opettaa soveltamaan oppeja käytäntöön.
Myös uskonnollisia tekstejä kannattaa lukea, niistä voi saada paljon arvokasta viisautta ja elämäntaitoa vaikka ei tunnustaisi mitään uskonnollista vakaumusta.
Joo, minä innostuin stoalaisuudesta yhdessä vaiheessa elämääni, kun oli valtavia ongelmia laiskuuden, prokrastinaation yms. kanssa. Luin siis ihan niitä antiikin ajan teoksia, Senecaa, Marcus Aureliusta, Epiktetosta jne. Lisäksi toki nykyisten stoalaisuuden kannattajien ja filosofien teoksia ja erilaisia harjoituskirjoja, joissa stoalaisuuden ajatusten perusteella on tehty harjoituksia kohti tasapainoisempaa ja tuottavampaa elämää.
Kyllä tuosta oli mulle paljon hyötyä, sain ratkaistua motivaatio-ongelmani, ja lisäksi oli itsessään kiinnostavaa tutustua filosofiaan. Tokihan nimittäin uteliaisuudesta tutkin myös niitä muita koulukuntia, että miten ne erosivat stoalaisuudesta, ja olisiko sitten joku muu enemmän minun juttu kuitenkin. Mutta stoalaisuus oli mulle täsmälääke silloiseen tarpeeseen.
C Programming Lanquage - Kernighan & Richie
Tuota parempaa ei ole tullut vastaan.
Ns. self help on yleensä joko höttöä tai sitten filosofiaa ja psykologiaa valmiiksi pureskeltuna.
Suosittelen mieluummin lukemaan filosofiaa ja psykologiaa sellaisenaan. Sen jälkeen voi sitten saada apua jostain, joka opettaa soveltamaan oppeja käytäntöön.
Myös uskonnollisia tekstejä kannattaa lukea, niistä voi saada paljon arvokasta viisautta ja elämäntaitoa vaikka ei tunnustaisi mitään uskonnollista vakaumusta.