Lue keskustelun säännöt.
Oman ruokavalion noudattaminen välittämättä toisten mielipiteistä?
20.06.2024 |
Olen ollut sairaalloisen lihava, nyt kiloja on lähtenyt reilusti ja voin paremmin, ja veriarvot ovat todella hyvät. Sain pahimmassa kunnossa ollessani myös lääkkeet kaikkiin kansantauteihin, nyt ne ovat minimi annoksella.
Olen siis tehnyt onnistuneen elämäntapa remontin. Tähän kuului ruokavalio muutokset ja nykyään myös liikun paljon. Tämä muutos on ollut nyt jo kaksi vuotta pitkä, ja tuntuu että hyvät tavat on juurtuneet.
Olen oikeastaan vasta nyt törmännyt ongelmaan. Joudun jatkuvasti selitellä miksi en syö jotain. Ja tajusin vasta että se saa minut todennäköisesti tuntumaan ylimieliseltä ja pikku tärkeältä neiti mieheltä.
Tulee esimerkiksi tilanteita yllättävän usein että tarjotaan pullaa, lihapiirakkaa, pizzaa, hampurilaista... Ja olen kieltäytynyt, toisinaan olen kertonut oikean syyn, että nuo eivät kuulu ruokavaliooni enää. Ihan varmasti toisinaan tarjoava osapuoli on välillä loukkaantunut. Kun alan selittää syitä niin tajuan usein kyllä kuulostavanikin neidiltä, ja vähän kuin olisin muita parempi.
Vaikka asia on täysin päinvastainen, hoidan tällä ruokavaliolla itseäni, tein ruoalla itseni sairaaksi, ja tulen hyvin helposti uudelleen. En vaan voi palata takaisin vanhaan. En myöskään ole tiukkapipoinen, teen poikkeuksia ruokavalioon, mutta suunnitellusti. Esimerkiksi nyt on juhannus ja aioin seuran mukana juoda olutta, viiniä ja syödä sipsiä ja muutakin epäterveellistä. Mutta en voi tehdä poikkeuksia jatkuvasti.
Onko muilla ollut samaa ongelmaa? Ihmissuhteet alkavat kärsiä ruokavalion vuoksi. Miten olette kieltäytyneet tietyistä ruoista? Kelsittekö hyviä valheita vai kuinka?
Kommentit (62)
Ymmärrän sinua, vaikka ongelmani on päinvastainen. Olen kärsinyt koko aikuisiän pahasta syömishäiriöstä ja yritän parhaani mukaan opetella syömään ns. normaalisti eli kunnon kotiruokaa normaalin annoskoon mukaisesti. Kotona tämä onnistuu, mutta muiden kanssa törmään joko siihen, että minulle tarjotaan jotain laihisruokaa (oletuksena ilmeisesti, etten s-häiriön takia halua syödä herkkuja?) tai vastaavasti tuputetaan valtavia annoksia ja loukkaannutaan, kun en jaksa syödä kokonaista perhepizzaa.
Ruokarauha olisi mukava asia ihan jokaiselle kokoon katsomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain kerran on kaveri loukkaantunut kun kieltäydyin tarjottavista. Sairastan tyyppi 1 diabetesta ja kaveri kyllä tiesi sen, tyrkytti silti aina kaikkea makeaa syötävää, loukkaantui kun en syönyt.
Yleensä ihmiset jotka tietää sairaudestani vahtaavat haukkana etten vahingossakaan söisi yhtään mitään (töissä ja juhlissa), no porkkanoita ja vettä sallitaan mutta heti jos syön ihan vaan tavallista ruokaa niin heti on joku kyselemässä "voitko muka syödä noin?". Tätä tapahtuu edelleen, en jaksa käsittää ihmisten tyhmyyttä.
Vaikka en kannata mitään tekosyiden keksimistä, en selittelyä tai muutakaan niin kun nostit esiin tuon sosiaalisen silmän tietyissä tilanteissa, niin ehkä vetoaisin sittenkin vaikka sappikiviin. Voin ehkä kuvitella tilanteen, missä "ei kiitos" voi vaikuttaa tylyltä. Myös tarkempi selittely aiemmasta ylipainosta voi joissain tilanteissa olla sosiaalisesti vähän kömpelöä.
Ja tämä ei nyt tarkoita, että kenenkään _pitäisi_ selitellä tai keksiä yhtään mitään. Mutta joskus se on itselle yksinkertaisinta niin. Kun olin raskaana enkä halunnut kertoa siitä siinä vaiheessa vielä kenellekään lukuisien keskenmenojen jälkeen, saatoin illanvietossa keksiä jonku tekosyyn. En siksi, ettei minulla olisi ollut oikeutta kieltäytyä alkoholista ilman selityksiä vaan ihan vain siksi, että se oli siinä tilanteessa itselleni helpointa.
Toimisiko sen yhden ei kiitoksen jälkeen todella selkeä puheenaiheen vaihto. Seuraavaan vänkäämiseen sanoo että onpa se säitä pidellyt, mahtaakohan huomenna olla vesisade... Selkeästi osoitat että ruuasta ei keskustella enempää.
Mulle ei ole koskaan maistunut pullat, keksit sun muut kuin ihan satunnaisesti. En mä koskaan sen kummemmin selitä kieltäytymistäni. Joskus, jos joku on jäänyt esim. duunissa jankkaamaan, miksen syö vaikka tarjolla olevaa kakkua, totean vaan, etten syö kakkua.
Mua ei yhtään kiinnosta, jos toiset ihmettelee. Mitä se muille kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole kukaan ruokavaliostani loukkaantunut vaan minua varten on ostettu tarjottavia, joita syön yleensä.
Muutenkin tuttavapiirissä yhdellä sun toisella on joku oma ruokavalionsa.
"Ei kiitos, ei tällä kertaa." Tämä on toiminut minulla hyvin, ei kenenkään tarvitse selitellä syitä syömiselle tai syömättömyydelle.
Usein juuri se selittely on ärsyttävää. Minulla on monia ruokarajoitteita ja lopetin niiden selittelyn jo kauan sitten, helpompi vain suoraan kieltäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urheilijoilla on tarkka ruokavalio. Eivät selittele tyrkyttäjille mitään.
Ostin satasella lisäravinteita iherbistä. Tätä en kaikille kertoisi. Sillähän sais aika paljon pitsaa ja suklaata. Tai no ei itse asiassa edes kovin paljon mutta monen kuukauden buustit immuunipuolustukselle kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ratkaissut kutsussa ongelman niin, että syön ennen juhliin lähtemistä ja paikan päällä sanon "voisin aloittaa kupillisesta kahvia". Näin kutsujen pitäjä ei koe minun torjuneen hänen herkkujaan (= häntä) ja kun siemailen kahvikuppostaan hän on ehtinyt jo unohtamaan minut.
Jos kyseessä on tilanne, jossa kaikki tilaavat ruokaa esim grillistä, otan terveellisemmän vaihtoehdon (esim salaatin vaikka ne onkin usein kastikkeeseen upotettuja) ja tarpeen tullessa sanon "nyt tekee mieli jotain vähän kevyempää". Jos joku alkaa oikein hankalaksi saatan sanoa että "vatsa on vähän herkkänä, en uskalla nyt syödä sellaista mikä voisi ärsyttää sitä".
Olen siis nainen. Suosittelen keksimään omaan suuhun sopivat versiot näistä. Suora kieltäytyminen voi tosiaan olla vähän tökeröä mutta se ei ole koskaan niin tökeröä kuin inttäminen, että jonkun pitäisi ottaa alkoholia/pizzaa/pullaa vaikka tämä on jo kieltäytynyt ottamasta. Esim kaikki ei halua selittää että heillä on tämä ja tämä sairaus, he on raskaana, on lihonut niin paljon ettei aviomies tai vaimo halua seksiä. KENELLÄKÄÄN ei oikeasti ole velvollisuutta kertoa kieltäytymisensä syytä. Noissa tilanteissa on täysin soveliasta ohittaa tilanne jollain tekosyyllä.
Olen aina syönyt vain sitä, mitä olen halunnut. En esim ole koskaan syönyt hampurilaisia. Leivonnaisten suhteen olen tarkka. En syö kaikkia karkkeja enkä suklaita. Mansikoista en tykkää enkä missään missä on mansikkaa. On paljon kaikenlaista mitä en ole koskaan syönyt enkä syö.
Sanon ettei maistu ja jos vain jatketaan tuputtamista niin sanon etten tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mistä ap neitimäisyytensä on kehittänyt, mutta aika akka pitää olla, jos ei osaa sanoa "kiitos ei". Ei selittelyjä, vain kohtelias kieltäytyminen. Olet niin puolustuskannalla, että ihmettelen, miten olet sellaisten ihmisten ympäröimä, jotka haluavat koko ajan tarjota jotain. Et vaan ole miellyttävää seuraa etkä taida olla tekemisissä täyspäisten kanssa muutenkaan, koska täyspäiset eivät tuputa. Ihan ihme käytöstä. Kyselläänkö sulta lastenkin hankkimisesta päivittäin?!
Vierailija kirjoitti:
Ostin satasella lisäravinteita iherbistä. Tätä en kaikille kertoisi. Sillähän sais aika paljon pitsaa ja suklaata. Tai no ei itse asiassa edes kovin paljon mutta monen kuukauden buustit immuunipuolustukselle kyllä.
Sillä satasella olisit saanut ravinteikasta ruokaa, mutta jos pillerit maistuu, niin mikäs siinä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, kannattaa opetella tapa että et selitä valintojasi. Kieltäydy kohteliaasti mutta älä ala selittämään miksi kieltäydyt. Jos joku tollo inttää kovin niin sano jotain epämääräistä että ei ole sun juttusi ja et voi syödâ sitä, erittelemättä kuitenkaan miksi et voi. Pysy linjasassi. Olet itse vastuussa hyvinvoinnistasi ja sinun täytyy toimia tavoilla jotka edistävät hyvinvointiasti, ja etenkin vastustaa vastakkaisia tapoja. Hyvää juhannusta.
Kyllä, juuri näin. Älä tee numeroa valinnoistasi vaan ohita keveästi.
Vierailija kirjoitti:
Toimisiko sen yhden ei kiitoksen jälkeen todella selkeä puheenaiheen vaihto. Seuraavaan vänkäämiseen sanoo että onpa se säitä pidellyt, mahtaakohan huomenna olla vesisade... Selkeästi osoitat että ruuasta ei keskustella enempää.
Mikä tuossa sitä "selkeää" on? Selkeää on sanoa, ettö vaihdetaan aihetta, tätä asIaa on jo käsitelty riittävän monta kertaa.
No lopeta se selittely. Pelkkä "ei kiitos" riittää, syitä ei tarvitse kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuli tunne että sulla on tarve saada huomiota tuolla tavalla. Todistaahan tämä aloituskin sen?
Ja mulle tunne, ettei muut kunnioita ap:n rajoja ja uutta, terveellisempää ruokavaliota. Mikä He€%%tai ihmisiä riivaa tuon ruoan suhteen.
Kyllähän tuo vaimo nalkuttaa kalja ja makkararuokavaliostani mutta ei auta kuin kuunnella ja juoda.
Ei sinun tarvitse selitellä ruokavaliotasi. Eikä syödä mitä muut tarjoavat jos et halua.
Vanhoille ihmisille usein ruoka (ja ruokkiminen) on rakkautta ja kokevat tulevansa torjutuiksi, jos ei syö. Silloin itse osoitan heille muuten enemmän poistiivista huomiota, sanon suoraan kuinka rakkaita ja tärkeitä minulle ovat, mutta en silti kommentoi tai selittele tarkemmin jos en heidän ruokiaan syö. Naisille toki tällainen rakkauspuhe on toki sosiaalisesti hyväksytympää.