Lue keskustelun säännöt.
Juuri kukaan ei tullut käymään sairaalassa
18.06.2024 |
Olin muutamaa päivää vaille pari viikkoa sairaalassa. Kukaan muu ei käynyt katsomassa kun äiti ja tämän mies. Sukulaiset tiesi ja osa samalla paikkakunnalla ei kukaan tullut. Muutamalle ystävälle ilmoitin muttei heistäkään kukaan sen koommin kyselly kuulumisia.
osalle kavereista en edes ilmoittanut koska kyllä olisin kertonut jos jokunen ois kysynybedes mitä kuuluu?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi kukaan haluaisi vieraita sairaalaan.
En minä ainakaan haluaisi viettää sairaalassa kahta viikkoa kuunnellen ainoastaan naapurivuoteen vinkuvan mummelin valitusta. Hulluksihan siinä tulis. Olisi piristys nähdä omia läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen osaa olla sairaalassa ilman saattajiakin. Kuolevaa mennään katsomaan viimeisiä kertoja ja lapset tarvitsevat tukea ja turvaa. Normiaikuiselle riittää että joku tuo sellaisia tavaroita joita ei sairaalasta saa.
Lopettakaa hölmöily ja vauvana vinkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi kukaan haluaisi vieraita sairaalaan.
En minä ainakaan haluaisi viettää sairaalassa kahta viikkoa kuunnellen ainoastaan naapurivuoteen vinkuvan mummelin valitusta. Hulluksihan siinä tulis. Olisi piristys nähdä omia läheisiä.
Ja siis itse olen ollut sairaalassa maksimissaan viikon verran ja voin sanoa, että siinäkin ajassa alkoi rusinat rasahtelemaan.
Ihmisten kanssa on nykyään niin pirun vaikeaa. Ne ei halua enää käydä kahvilla tai kylässä edes toistensa kotona, saatikka että piipahtais sairaalassa osastolla. On kokemusta 10 vuoden ajalta. Ketään kiinnosta. Kylmää sakkia koko Suomi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi kukaan haluaisi vieraita sairaalaan.
En minä ainakaan haluaisi viettää sairaalassa kahta viikkoa kuunnellen ainoastaan naapurivuoteen vinkuvan mummelin valitusta. Hulluksihan siinä tulis. Olisi piristys nähdä omia läheisiä.
Oma läheiseni oli viikon sairaalassa eikä muilla potilailla vieraita käynyt. Itse kävin lasten kanssa päivittäin mutta olemmekin perhettä. Potilas itsekin totesi että on todella tylsää vain olla paikallaan ja millainen henkireikä oli kun tultiin käymään ja näki lapsista elämää ympärillä. Olimme aina kolme tuntia kerrallaan riippuen siitä miten oma työvuoro antoi myöden. Tuskin kuitenkaan olisi kiva jos kaikki kaverit ja sukulaiset kävisivät jatkuvasti. Mutta näin omallani, hänen ehdoillaan mentiin ja hänen kuntoutumista ja motivaatiota edisti tämä järjestely huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi kukaan haluaisi vieraita sairaalaan.
En minä ainakaan haluaisi viettää sairaalassa kahta viikkoa kuunnellen ainoastaan naapurivuoteen vinkuvan mummelin valitusta. Hulluksihan siinä tulis. Olisi piristys nähdä omia läheisiä.
Oma läheiseni oli viikon sairaalassa eikä muilla potilailla vieraita käynyt. Itse kävin lasten kanssa päivittäin mutta olemmekin perhettä. Potilas itsekin totesi että on todella tylsää vain olla paikallaan ja millainen henkireikä oli kun tultiin käymään ja näki lapsista elämää ympärillä. Olimme aina kolme tuntia kerrallaan riippuen siitä miten oma työvuoro antoi myöden. Tuskin kuitenkaan olisi kiva jos kaikki kaverit ja sukulaiset kävisivät jatkuvasti. Mutta näin omallani, hänen ehdoillaan mentiin ja hänen kuntoutumista ja motivaatiota edis
Siis mainittakoon etten käydessäni huomannut muita osastolla olevia ulkopuolisia. Tämä ei tietenkään tarkoita ettei heitä lainkaan olisi.
Vanhempani on joutunut olemaan useita kertoja pitkiä aikoja sairaalassa. En ole käynyt kertaakaan katsomassa, sillä en pysty. Olen autismikirjolla, inhoan sairaaloita, kärsin muutenkin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja asiointi on vaikeaa ja olisin vain aiheuttanut siellä häslinkiä todennäköisellä ahdistuskohtauksella ja lamaantumisella. En edes ole läheinen vanhempani kanssa, vaan välimme ovat vaikeat. Silti vanhempani oli vihainen kun en käynyt katsomassa. En pystynyt, enkä halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin olin niin kipeänä sairaalassa, huoneen puhelin soi ja oma kännykkä soi taukoamatta, mutta en jaksanu vastailla yli 40 asteen kuumeessa ja kivuissa.
Ja puoliso joutui sairaalaan, en mennyt koska monta päivää oli puhetta että hänet siirretään toiseen sairaalaan. Siinä olis kuiten käyny niin, et lähden ajamaan 40km ja olisikin juuri siirretty toiseen sairaalaan, eli takas 40km ja siitä vielä 30km toiseen sairaalaan. Lääkärit puhu monta päivää, et siirretään. No ei loppupeleissä siirretty, kun ei ollu tilaa. Hain sitten puolison kun sai kotiutua.
"Sinun täytyy olla aina sairain", oli vihainen vastaus, kun mainitsin, mikä oli auttanut vaivoihini tervehtyäkseni ja antaakseni vinkin hoidoista. Kummallista kateutta. Sairaalassa käynti mahtaa nostaa tunteita vielä enemmän.
Minä en ymmärrä miksi kukaan haluaisi vieraita sairaalaan.