Juuri kukaan ei tullut käymään sairaalassa

Vierailija kirjoitti:

Sairaalaan ei toivota mitään kansainvaellusta, kai sinulla oli puhelin mukana ja sillä pidit yhteyksiä?! 

Sanoo maailman huonoin ystävä 🙄

Ikävä kyllä monet ihmiset eivät osaa käsitellä vaikeita asioita, sairauksia ja kuolemaa. Harmitti seurata omien iäkkäiden vanhempien tilannetta, kun ikää ja sairauksia tuli, suurin osa "ystävistä" hävisi ympäriltä. Apu ja tuki kelpasi, mutta itse ei vaivauduttu paikalle. Jäljelle jäi vain osa perheestä.

Entä jos laittaisi someen suoraan tiedot, että mikä osoite, kerros ja vierailuajat. Ja miten sovitaan kuka tulee, ettei kerralla kaikki tai yllärinä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on perseestä

Ei nyt sentään, vaikka läheltähän me olemme. Taidankin olla pikkuserkkuja tämän kommentaattorin kanssa?

Mä olin 18-vuotiaana psyk.osastolla melkein 3 kuukautta. Äiti kävi yhden kerran. Siinä kaikki vierailut.

Vierailija kirjoitti:

Miks tarvis käydä jos ei muutenkaan ole sinä aikana ollut aikomusta nähdä

Jos on sairaalassa noin pitkään on vakavampi ongelma kyseessä. Miten hautajaiset sitten, eikö nekään sovi  ennalta sovittuun kalenteriin. 

Tällaiset ihmiset, jotka eivät käy sairaalassa vierailemassa, taitavat itse olla kokemattomia sairaaloiden suhteen. Jotenkin pelkäävät ja vierastavat, että siellä se makaa nyt joissain letkuissa, vaikka ei niiden letkujen tarvitse olla kuin suolaliuosta tiputtamassa nesteytystä varten.

Kaikilla on nykyään enemmän tai vähemmän vaikeaa, älä ota sitä itseesi. Ei jaksa, katastrofia katastrofin perään maailmanlaajuisesti. Taloudelliset ja psyykkiset vaikutukset, todellinen sota Euroopassa ja leviämisen vaara. Elin nuorta aikuisuuttani 90-luvulla, ja se aika oli täyttä paratiisia joka suhteessa, verrattuna nykyaikaan.

Meillä sairaalassa oli huoneessa niin hyvä tunnelma,että joka päivä pelkäsimme kun vierailuaika alkoi,että joku ryysii sinne kauhistelemaan vointiamne. No,mulle tuli vieras,vaikka olin kieltänyt kaikkia tulemasta. Hän toi verenpunaisia ruusuja ja sit mun mahaletku irtosi ja lakanat ja peitot peittyi punaiseen vereen. Aivan karsea tilanne. Häpeän vieläkin. Onneksi nykyisin ei saa viedä enää kukkia.

Mun mies oli sairaalassa ja kävin joka päivä kattomassa. Oli niin karseaa olla typötyhjässä kodissa kun toinen makaa sairaalassa. Olin jonkin aikaa ja mies sanoi että nyt hän levähtää. Oli kuitenkin iloinen kun kävin. Ite oon vaan piipahtanut potilaana, eli yhden yön. Siinä ei kerkiä kukaan vierailla. 

Montako kertaa olet ap itse käynyt katsomassa ystävää tai sukulaista sairaalassa?

Sukulaisia? Ei juma!

Kutsuitko sukulaisiasi käymään sinua katsomassa vai oletitko vaan, että kaikki lukee ajatuksesi? En minä ainakaan menisi katsomaan edes siskoani ellei hän itse minulle sanoisi, että 'hei minusta olisi kiva, jos kävisit minua täällä katsomassa koska aika käy pitkäksi ja tarvitsisin seuraa tms.' Sairaala on vähän sellainen paikka, että jokainen reagoi vieraisiin erilailla, ei sinne tulla muuten vaan.. 

Mä en halunnut muita katsomaan kuin aikuiset lapseni (2). Halusin olla hiljaisuudessa ja lähes pimeässä huoneessa neurokirurgisen leikkauksen jälkeen. Muille laitoin viestejä kun jaksoin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan tykkää sairaalassa käydä. Ehtiihän sitä tavata sitten, kun toinen kotiutuu.

"Minä minä minä"

Miksi odottaa kävijöitä sairaalaan? Mä en ymmärrä tätä riippuvuutta toisista ihmisistä, ei oteta itse vastuuta elämästä. Mä en edes kerro muille jos joudun sairaalaan tai on muita terveysongelmia. Valittajat on syvältä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on nykyään enemmän tai vähemmän vaikeaa, älä ota sitä itseesi. Ei jaksa, katastrofia katastrofin perään maailmanlaajuisesti. Taloudelliset ja psyykkiset vaikutukset, todellinen sota Euroopassa ja leviämisen vaara. Elin nuorta aikuisuuttani 90-luvulla, ja se aika oli täyttä paratiisia joka suhteessa, verrattuna nykyaikaan.

Mutta kun se ratkaisu ihmisten jaksamisen paranemiseen olisi juuri se, että ihmiset välittäisivät enemmän toisistaan ja pitäisivät toisistaan huolta. Ei se, että sulkeudutaan märehtimään maailman pahuutta.

Mun mies oli sairaalassa ja samaan aikaan joku man ne oli siellä ja sairaalassa pyöri sadoittain niitä. Ihmettelin hoitajalle että mitä ihmettä, hän vain tokaisi että hyvin tyypillinen tilanne. Yksi sairastuu ja tutun tutun tutut saapuvat katsomaan yhtään miettimättä muita potilaita. 

Itse en haluaisi vierailijoita sairaalaan. Tosin en ole siellä viikkoja viettänytkään. 3 kertaa synnyttänyt enkä silloinkaan halunnut kuin miehen ja myöhemmin miehen ja lapset käymään. Olis ollut jotenkin häiritsevää että sinne olis paukannut esim. isovanhemmat. Ne ehti vierailla kotonakin.

Jos huoneessa on useampia potilaita, niin kyllä siinä on intimiteetti koetuksella, jos jollakin lappaa vieraita koko ajan. Udellaan, että mikä tauti tuolla ja tuolla on.

Ymmärrän että puoliso tai lapsi käy katsomassa lähiomaistaan, mutta ei ole kovin sairas, jos kaikkien kavereidenkin pitäisi rynnätä saamaan ja levittämään nyt liikkuvia tartuntatauteja.

Ikävä kuulla. Minulla oli sellainen outo tilanne, että ne läheisimmät jotka olisivat voineet tulla käymään sairaalassa minua katsomassa, eivät tulleet. Mutta vähemmän läheiset, melkein puolitutut yrittivät väkisin ängetä minua katsomaan. Tuntui kuin olisin ollut joku sirkuseläin heille.