Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää 63-vuotias äitini joka "ei jaksa tehdä enää mitään kun on niin vanha ja raihnainen"
17.06.2024 |
Äitini on minulle rakas, on ollut hyvä äiti parhaansa mukaan, lapsuutensa ei ole ollut ruusuinen, niin tavallaan ymmärrän häntä enkä päin naamaa hauku, tietenkään.
Kunhan puran nyt vaan itse mieltäni johonkin.
Meillä ei ole äidin kanssa kuin 20 vuotta ikäeroa, ja pidän häntä vielä sinänsä nuorena, ei kuuskymppinen ole mikään vanhus, tai ei ainakaan pitäisi olla. Odottaisin, että hän vielä tekisi asioita eikä heittäytyisi voivottelemaan itseään vanhaksi ja raihnaiseksi, tosin sitä hän on hokenut jo niin kauan kuin muistan. Olen itse hoitanut itseni jo ala-asteen viimeisiltä luokilta, kun muistan äitini maanneen esim aamuisin kouluunlähtiessäni vain sängyssä ja olleen yöpaidassa vielä kun tulin koulusta kotiin.
Nykyään hän ei enää oikein jaksa mitään, soittelee minulle tulisinko pesemään hänelle ikkunat tai imuroimaan tai auttamaan siivouksessa tai laskujen maksussa, kun ei osaa käyttää tietokonetta. Suuttuu, kun yritän sanoa että opettelisi itse ja alkaisi kuntoilla niin jaksaisi paremmin.
Kateellisena taas kuuntelin, kun kaverini, joka on saman ikäinen kuin minä ja jonka äiti on vanhempi kuin minun äitini, kertoi äitinsä käyneen yllätyksenä HÄNEN luonaan siivoamassa ja oli pessyt mattonsakin!
Heillä siis vielä roolit noin päin, että kaveri saa apua äidiltään. Minä olen jo pitkään ollut se, joka auttaa äitiään, ja sieltä päin ei kyllä mitään apua heru mihinkään, koska äiti "ei jaksa". Ja kyllä, pärjäänhän minä ja aion pärjätä tulevaisuudessakin, pidän kunnostani huolta ja pusken vaikka sisulla jos ei muuten, eihän mulla edes ole vaihtoehtoa. Haluan todella pystyä itse olemaan avuksi omille lapsilleni niin pitkään kuin vain mahdollista. Ja kenties vielä tuleville lapsenlapsillenikin. Ja tokihan minun pitä jaksaa auttaa äitiäni, kun tämä oikeasti vanhenee, tulee varmasti tarvitsemaan vaan entistä enemmän apua.
Ja kyllä, siis jotain masennusta lienee äidilläni, mutta mitään apua sellaiseen liittyen ei halua hankkia eikä huoli, ei ole ikinä huolinut.
No niin, kiitos jos luit, helpotti jo.
Kommentit (301)
Jaa. Todennäköisesti masennusta tai jotain. Reilu 60v ihminen ei ole vanha. Itse olen 64v ja tulin juuri ratsastamasta. Minulla on myös koiria, joiden kanssa lenkkeilen. Salillakin käyn. Toiveeni olisi sitten aikanaan kaatua saappaat jalassa. Vuosien kituuttaminen olisi kauhistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiskuus tai joku tauti. Olen 77 v ja hoidan kahden kodin kaikki hommat ja siinä sivussa hoidan lapsenlapsiani( passaan ja seurustelen),jotka haluavat olla kanssani(teinit😅)
Olen sairastanut syövän, ja selkävaiva ja huonosti toimiva käsi haittaavat hiukan töitä.
Pankaa ne mummot hommiin.
T. Mummo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Voisiko olla niin, että äitisi on yksinäinen ja kaipaa sun seuraasi? Sen vuoksi soittelee sua tekemään milloin mitäkin? Kävisitkö yhtä usein, jos kävisit vain kyläilemässä etkä tekemässä mitään kotihommia tms?
Tietysti se on. Eihän tuollaista kukaan jaksa muuta kuin velvollisuudesta.
Mutta aikuinen ihminen on itse vastuussa seurankipeydestään. Täytyy olla jotain henkistä annettavaa muille, ettei jää yksin.
Tuohan on ihan työikäinen vielä. Pitäisi osata itse ratkoa ongelmansa ja hakea apua vaivoihin.
Yksinäisyys on ihan oikea ongelma. Ei mitään seurankipeyttä, josta vaan jotkut sattuu kärsimään. Ja se avun hakeminen? Tässä maassa ei saa apua.
Miten olisi hakeutuminen johonkin harrastuksiin? Meillä kaupunginkirjastossa näytti olevan erilaisia tapahtumia esim. säännöllisesti eri teemoilla olevia keskustelupiirejä. Elokuvakerhoja, kirjakerhoja jne...
Mun äiti alkoi valittaa 50-vuotiaana, ettei voi tehdä enää mitään kun on liian VANHA. On nyt 70 ja edelleen oikein hyväkuntoinen, valittanut siis nyt samaa sellaiset 20 vuotta. Siinä ajassa olisi voinut vaikka käydä jollain matkalla, harrastaa, kirjoittaa sen kirjan tms mistä on aina puhunut. No mitä vielä. Ei hän voi, koska on liian VANHA. On varmasti yksinäinen vaikka ei sitä itse myönnäkään mutta ei suostu lähtemään kotoaan minnekään harrastuksiin tai tapahtumiin tai matkoille koska on liian VANHA ja lisäksi muut ihmiset ovat typeriä. Eli itse on itselleen kuoppansa kaivanut.
Niin ja suvussa on eletty aika vanhoiksi, eli mahdollinen skenaario on että äiti elää 90 - 100-vuotiaaksi ja sitten 40 - 50 vuotta on jäänyt elämästä elämättä kun hän on itse niin päättänyt. Mutta hän päättää itse.
Täytän itse 10 vuoden kulutta 50-vuotta ja tietenkään en voi tietää mikä elämäntilanteeni tai kuntoni on silloin, mutta tuntuu käsittämättömältä ajatella että jos seuraisin äitin i polkua niin minulla olisi enää 10 vuotta aktiivista elämää jäljellä.
Minä olen 1960-luvun lapsi ja kyllä täytyy sanoa,että siihen aikaan äidit olivat lujempaa tekoa kuin nykyiset. Äiti teki töitä eikä torkkunut. Ja kasvatti lapsiaan reippaalla otteella.
Minua äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.
Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.
Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut sinun vuorosi käyttää karttua. Lapsia minulle siunaantuikin, mutta karttua en ole ikinä heihin käyttänyt.
Ei tuosta kurinpidosta minulle kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Äiti elää edelleen, mutta asuu jo vanhusten palvelutalossa. Käyn häntä katsomassa pari kertaa viikossa ja aina joskus syömme yhdessä pullamaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samanlainen tilanne meillä. Äiti jäi 63v vanhuuseläkkeelle ja silloin huokaili, ettei hänellä taida olla jälkellä muuta kuin enää kuolema. Nyt 75v ja joka helevetin asia on hankalaa. Yritti nakittaa jopa kaupassa käymisen meille keski-ikäisille lapsilleen, "kun hän ei jaksa". Kun ei juostu asioilla, alkoi onneksi tilata ruuat kotoon.
Rasittava persoona. Jos ei auta kun pyytää esim. vaihtamaan kaukosäätimeen patterit, haukkuu koko suvulle ja tutuille miten lapset ei häntä parkaa auta eikä hän näe uutisia eikä kaunareita. Eli kiristi sillä että haukkuu muille jos ei "tottele" ja tule aina käymään kun hän pyytää. Aina hän oli uhri.
Sain burnoutin töistä ja juttelin psykiatrin kanssa pari kertaa. Hän osasi sanoittaa äitini toiminnan: henkistä väkivaltaa ja jatke hänen lapsuusaikaiselle väkivaltaisuudelle meitä kohtaan. Kiristää henkisellä rangaistuksella, "mitä naapuritkin ajattelee jos et äitiäsi auta". Luultavasti
Vanhuuseläkkeelle ei jäädä 63-v, työkyvyttömyyseläkkeelle kyllä voi päästä, jos on sairas.
Mulla oli ammattikohtainen eläke 60 v ja kaveri tuli töihin 5 v aikaisemmin, niin vanha eläkesääntö oli 55 v työeläkkeelle. Ihan näitä on työpaikkakohtaisesti🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP olet neljissäkymmenissä.
Mihin sinä äitiä arjen pyörittämisessä tarvit??
Enemmän olisin huolissani sinusta.
Minulla sisaruksia jotka käyttävät surutta saman ikäluokan äitiä ja isää hyväksi kaikkeen mihin voi lastenhoito,muutto, mikä vaan.
Minä olen ainoa joka vierestä katsoo kun isä ei enää osaakaan hoitaa pankkiasioita tai äiti unohti miten lempikakku tehdään.
Helv.. itsekästä ajatella että vanhemmat on täällä keski-ikäisiä ihmisiä varten. Lapsuutesi oli ja meni, ikävää jos se meni niin ikävästi, mutta äitisi on kyllä jo oikeasti vanha. Käsitä se.
Myös elämän tapahtumat ja surut vanhentavat ja sairastuttavat.
Kyllä minä käsitin niin, että ap ei tarvitse äitinsä apua vaan äiti ei selviä mistään ilman ap:n apua.
Onneksi itse olen vielä selvinnyt ilman kenenkään apua. Lapseni yrittävät joskus väkisin tyrkyttää apua.😅
T. Mummo 77 v
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 1960-luvun lapsi ja kyllä täytyy sanoa,että siihen aikaan äidit olivat lujempaa tekoa kuin nykyiset. Äiti teki töitä eikä torkkunut. Ja kasvatti lapsiaan reippaalla otteella.
Minua äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.
Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.
Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut sinun vuorosi käyttää karttua. Lapsia minulle siunaantuikin, mutta karttua en ole ikinä heihin käyttänyt.
Ei tuosta kurinpidosta minulle kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Äiti elää edelleen, mutta asuu jo vanhusten palvelutalossa. Käyn häntä katsomassa pari kertaa viikossa ja aina joskus syömme yhdessä pullamaitoa.
Vanha vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäänyt vaille hoivaa lapsena. Kokeile auttaisiko yhteiset aikuisten harrastukset ja hommat enemmän? Reissua,kahvittelua yms. Jotain huomiota ja turvaa hän hakee.
Varmastikin näin. Ja kyllä vietänkin hänen kanssaan aikaa viikottain, mutten enempään kyllä pysty, minulla omakin elämä, työ, lapset, harrastukset ja ystävät...
Ap
Olet opettanut hänet läheisriippuvaiseksi sinusta :)
Vierailija kirjoitti:
"Pääsi vielä reilu vuosikymmen sitten tietyiltä aloilta".
Todella harvoilla aloilla.
En usko kuitenkaan, että ap:n äiti olisi tehnyt työuraansa esim lentäjänä?
Tein työurani eräässä terv.huoltoon liittoyvässä laitoksessa ja siellä oli eläkesääntö, jonka mukaan tiettynä vionna alkaneet työsuhteet antoivqt eläkeiäksi 55 v ja mulla se myöhemmin aloittaneena oli 60 v ja seuraava etappi oli 63 v.
Älkää siis päsmäröikö muka tietämällä muiden eläkiät.🤪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi raahusti päivät yöpaidassa jo silloin kun kävit koulua? Ei mikään ihme että nytkään ei jaksa mitään kun on kuusikymppinen. Jospa hänellä on joku aivojen välittäjäaineiden ongelma, esim. pitkäaikainen masennus, yhdistettynä luontaiseen matalaenergisyyteen?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
On kyllä outoa, kun keski-ikäiset ihmiset olettavat vanhempiensa tulevan heille siivoamaan, pesemään matot ja ikkunat ja hoitamaan lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini on valittanut vanhuttaan niin kauan kuin muistan. Hänestä tuli äiti 22-vuotiaana, ja jo kolmikymppisenä hän piti itseään kalkkiksena jonka ei tarvinnut opetella mitään uutta eikä kasvaa lastensa mukana.
Nyt hän on 89, eikä sen ikäisen tarvitse enää jaksaa eikä osatakaan mitään, mutta kaikki nämä vuosikymmenet ovat menneet häneltä jossain ihme limbossa, parempia aikoja ja lottovoittoa odotellessa.
Olen itse 67 ja alan väsähtää (syytän syöpälääkitystä), sillä olen vielä työelämässä, ja on paljon asioita joita en tee, koska en vain yksinkertaisesti viitsi.
Mun äitini oli vanha jo 40v. Alkoi puhua että kuolee kohta ja minä en sitten saa tulla hänen tilalleen navettapiiaksi. Valitti vain selkäänsä eikä jaksanut muuta kuin töitä. Nyt 78v on paljon pirteämpi, vaikka lihaskunto onkin huonlntunut. Jos käy meillä, huomaa likaisen ikkunan ja ilmoittaa tulevansa pesemään ikkunat, kun en näköjään saa aikaiseksi siivota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sustakin tulee ehkä vanha ja raihnainen, mitenkäs suu sitten laitetaan
Mutta ei ole kyllä normaalia, että 63-vuotias olisi vanha ja raihnainen. Itse olin tuossa iässä täysillä työelämässä, nyt pari vuotta eläkkeellä. Oma äitini (87 v) alkaa olla vanha ja raihnainen, tekee kuitenkin sen minkä jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Laiskuus tai joku tauti. Olen 77 v ja hoidan kahden kodin kaikki hommat ja siinä sivussa hoidan lapsenlapsiani( passaan ja seurustelen),jotka haluavat olla kanssani(teinit😅)
Olen sairastanut syövän, ja selkävaiva ja huonosti toimiva käsi haittaavat hiukan töitä.
Pankaa ne mummot hommiin.
T. Mummo
Miksi raadat kuin hölmöläinen?
63v ikäisenä on jo niin loppu että pitäisi päästä eläkkeelle. Edesvastuutonta pitää niin vanhoja töissä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 65-v. monisairas ja apu, hoiva, hoitokin kelpaisi. Liikuntaesteisenä rollailen kauppaan 1.5 h ja takaisin. Ruokin ystäväni ja muualla asuvan poikani, joka imuroi kerran viikossa. Sen verran apua saan ja muuten pitää vain selvitä. On selvittävä! Ei ole aikaa itkeä, maata tai surra kuollutta ex-miestäni tai miestäni. Huolehtiminen jokapäiväisestä elämästä vie kaiken tarmon.
Oletko hakenut henkilökohtaista avustajaa? Itse olen samassa tilanteessa kanssasi ja saa avustajan 65 h/kk. Mieletön apu!
Vierailija kirjoitti:
63v ikäisenä on jo niin loppu että pitäisi päästä eläkkeelle. Edesvastuutonta pitää niin vanhoja töissä.
Missä luki, että Apn äiti on töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sustakin tulee ehkä vanha ja raihnainen, mitenkäs suu sitten laitetaan
Mutta ei ole kyllä normaalia, että 63-vuotias olisi vanha ja raihnainen. Itse olin tuossa iässä täysillä työelämässä, nyt pari vuotta eläkkeellä. Oma äitini (87 v) alkaa olla vanha ja raihnainen, tekee kuitenkin sen minkä jaksaa.
Moni käy töissä yli eläkeiän, esim 68v
Alue: Aihe vapaa
Niin ja suvussa on eletty aika vanhoiksi, eli mahdollinen skenaario on että äiti elää 90 - 100-vuotiaaksi ja sitten 40 - 50 vuotta on jäänyt elämästä elämättä kun hän on itse niin päättänyt. Mutta hän päättää itse.