Lue keskustelun säännöt.
Mie oon kyllä ihan helvetin yksinäinen
16.06.2024 |
Minua pidetään vain introverttinä, kun viihdyn paljon yksikseen ja olen usein hiljaa, mutta kuitenkin kun minulta löytyy supliikkia ja saan ihmiset nauramaan, minun oletetaan olevan tyytyväinen elooni yksin. Eli tätä luullaan omaksi valinnakseni.
Kommentit (49)
Niin minäkin. Enpä tiennyt miten vaikeaa on löytää edes treffiseuraa eron jälkeen. Kumppanista puhumsttakaan.
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt ihan aluksi sanan "mie" käyttö.
Mun tekee ap mieli ruveta sun ystäväksi ihan vaan tuon mien takia. Murteet <3
Mulla vähän samaa vikaa.
Olen nyt kolmevuotta elänyt siten, että minun luonani ei ole käynyt yksikään ihminen eikä itsellänikään ole paikkaa mihin menisin. Kerran,ehkä jopa kaksi kertaa viikossa käyn kaupassa ja siinäpä se sitten onkin sosiaalinen elämä kun vastaan kassalle " kiitos en tarvitse" kun hän kysyy haluanko kuitin. Jos tästä nyt jotain hyviä puolia hakee, niin rahaa säästyy joka kuukausi noin puolitoista tonnia kun eipä sitä niin kotona ollessa mihinkään kulukkaan. Ehkäpä voisin jossain vaiheessa mennä meren rannalle katselemaan laiturilta ja söisin siellä vaikka pastillin.
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin. Enpä tiennyt miten vaikeaa on löytää edes treffiseuraa eron jälkeen. Kumppanista puhumsttakaan.
N52
Minä voisin joutaa treffiseuraksi, eipä tässä tärkeämpääkään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta nyt ihan aluksi sanan "mie" käyttö.
Mun tekee ap mieli ruveta sun ystäväksi ihan vaan tuon mien takia. Murteet <3
Murrehirvijö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alien täysin ulkopuolinen.
Eksynyt kuin savolainen valomerkin jälkeen ,ei tiedä mistä on tulossa tai minne pitäis mennä ja kun pari askelta ottaa niin on taas jo turvallaan.
Hymy on lyhin matka kahden ihmisen välillä. Kokeile joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin. Enpä tiennyt miten vaikeaa on löytää edes treffiseuraa eron jälkeen. Kumppanista puhumsttakaan.
N52
Olet jo liian vanha treffiseuraksi. Miehet etsivät lapsetonta naista max 30v!
Niin no, kenen vika se on ap? Sinä vastaan siitä oletko yksinäinen vai et, eikä me muut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin no, kenen vika se on ap? Sinä vastaan siitä oletko yksinäinen vai et, eikä me muut!
Ai se on nyt minun vika?!
Mulla on aina ollut hahmottaa naisten ikää siinä 16 ja 22 välillä. Kerran istuin kahvilla ja siellä oli yksi todella nätti nainen. Katseltiin siinä toisiamme ja hän vähän flirttaili minulle..olin jotenkin vaan epävarma hänen iästään ja ajattelin että parempi oikeasti varmistaa.. menin siihen hänen pöytäänsä, hymyilin ja rohkeasti sanoin.. anteeksi, mutta on pakko kysyä minkä ikäinen oot? Hän hymyili ja sanoi..olen 21 vee. Vastasin ..ai en ikinä olisi arvannut, anteeksi että tuhlasin aikaasi ja lähdin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua, että kukaan ei tiedä, että olen olemassa. Kukaan ei anna minulle merkitystä, arvoa, ei välitä. Olen kuin näkymätön, vaikka käyn kaupoilla ym. ihmisten ilmoilla. En kohtaa ketään. Olen kuin muukalainen vieraalla planeetalla. Voitko kuvitella, miten yksinäistä tällainen elämä on? Päivät ovat kaikki samanlaisia.
Tuossa tilanteessa menisin melkein mihin tahansa työhön jotta saisi kuulua johonkin porukkaan. Siitä sitten varmuuden kasvaessa uusiin paikkoihin.
Ei se aina toimi. Meidän töissä ei ainakaan kuulu porukkaan. On tosi omituista mennä vaikka syömään, kun naapuritiimin kollegat istuu 2m hajuraon päähän. Sama homma avotilassa, puhuvat vain keskenään. Päivän lopussa alkaa jo itsekin epäilemään olevansa näkymätön.
Mulla on samanlaista kokemusta aiemmissa työpaikoissa. Nykyisessä sitten ei edes tavallaan ole työkavereita vaan vuoroa vaihdetaan ns läpsystä eikä päällekkäistä työaikaa ole listassa yhtään eli siinä ei sanota kuin moi ja heippa.
Jospa ette tarkkailisi itseänne vaan auttaisitte toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, kenen vika se on ap? Sinä vastaan siitä oletko yksinäinen vai et, eikä me muut!
Ai se on nyt minun vika?!
Niin on! Ei me muut voida kaikkea sun puolesta tehdä!
Vierailija kirjoitti:
Minua on myös työpaikalla sanottu introvertiksi, tietäisivätpä vain. Kaipaan paljon ihmisten seuraa mutta olosuhteiden pakosta olen oppinut olemaan yksin. Nuorempana olin mukana todella aktiivisesti järjestöissä, mutta ystävyyssuhteita en ole onnistunut luomaan. Onnellisinta aikaa elämässä oli se kun sai tuntea kuuluvansa johonkin. Järjestöihin oli helppo mennä mukaan, kaikki ovat tervetulleita sen kun ilmoittautuu mukaan. Ystävyysporukoihin sen sijaan ei niin vain mennä että moi mä tulin nyt tähän teidän porukkaan.
Mutta mitä se varsinainen ystävyys on, mitä ei voi yhdistyksissä kokea? Yhdistyksessä on hienointa että voi jakaa asioita mutta ei ole vastuuta että itse pitäisi vastailla puhelimeen jos joku muu tarvii ystävää/ kaatopaikkaa. Eli terveet rajat.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut hahmottaa naisten ikää siinä 16 ja 22 välillä. Kerran istuin kahvilla ja siellä oli yksi todella nätti nainen. Katseltiin siinä toisiamme ja hän vähän flirttaili minulle..olin jotenkin vaan epävarma hänen iästään ja ajattelin että parempi oikeasti varmistaa.. menin siihen hänen pöytäänsä, hymyilin ja rohkeasti sanoin.. anteeksi, mutta on pakko kysyä minkä ikäinen oot? Hän hymyili ja sanoi..olen 21 vee. Vastasin ..ai en ikinä olisi arvannut, anteeksi että tuhlasin aikaasi ja lähdin pois.
Niin, ei se 21 v oo enää niin hyvä. Ikä painaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin. Enpä tiennyt miten vaikeaa on löytää edes treffiseuraa eron jälkeen. Kumppanista puhumsttakaan.
N52
Olet jo liian vanha treffiseuraksi. Miehet etsivät lapsetonta naista max 30v!
Ei 90 luvulla syntyneisiin voi luottaa pirukaan. Siksi niistä suurin osa onkin yh lunttuja. Hyi kakka kamala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koittaisit löytää parisuhteen? Suomessa on vaikeaa saada aikuisiällä kavereita. Tai ainahan sitä jotain tuttua sun muuta mutta sellaisia hyviä kavereita.
Yksinäisyyteni johtuu kumppanittomuudesta. Olen yrittänyt aktiivisesti vuosia löytää sellaisen ja hetkellisesti luullut onnistuneenikin, mutta lopulta en ole riittänytkään. Enää ei ole vuosiin ollut yhtään oikeasti kiinnostunutta. Tinderissä pari mykkää matchia ja toisella treffisivustolla ei profiiliani edes klikata auki. Ystävä jo löytyy ja hyvän päivän tuttuja.
Kumppanin löytäminen ei tuu poistaa sun ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, kenen vika se on ap? Sinä vastaan siitä oletko yksinäinen vai et, eikä me muut!
Ai se on nyt minun vika?!
Tämä ei ollut ap.
Ei se aina toimi. Meidän töissä ei ainakaan kuulu porukkaan. On tosi omituista mennä vaikka syömään, kun naapuritiimin kollegat istuu 2m hajuraon päähän. Sama homma avotilassa, puhuvat vain keskenään. Päivän lopussa alkaa jo itsekin epäilemään olevansa näkymätön.