Mie oon kyllä ihan helvetin yksinäinen
Minua pidetään vain introverttinä, kun viihdyn paljon yksikseen ja olen usein hiljaa, mutta kuitenkin kun minulta löytyy supliikkia ja saan ihmiset nauramaan, minun oletetaan olevan tyytyväinen elooni yksin. Eli tätä luullaan omaksi valinnakseni.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, kenen vika se on ap? Sinä vastaan siitä oletko yksinäinen vai et, eikä me muut!
Ai se on nyt minun vika?!
Niin on! Ei me muut voida kaikkea sun puolesta tehdä!
Miksi vastaat sivusta huuteleville trolleille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua, että kukaan ei tiedä, että olen olemassa. Kukaan ei anna minulle merkitystä, arvoa, ei välitä. Olen kuin näkymätön, vaikka käyn kaupoilla ym. ihmisten ilmoilla. En kohtaa ketään. Olen kuin muukalainen vieraalla planeetalla. Voitko kuvitella, miten yksinäistä tällainen elämä on? Päivät ovat kaikki samanlaisia.
Tuossa tilanteessa menisin melkein mihin tahansa työhön jotta saisi kuulua johonkin porukkaan. Siitä sitten varmuuden kasvaessa uusiin paikkoihin.
Ei töihin noin vaan mennä. Hanttihommiin on tuhansia hakijoita.
Vierailija kirjoitti:
Jospa ette tarkkailisi itseänne vaan auttaisitte toisia.
Ei toisten auttaminen poista yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, kenen vika se on ap? Sinä vastaan siitä oletko yksinäinen vai et, eikä me muut!
Ai se on nyt minun vika?!
Se oli sun vika, senkin sika.
Se oli sun syy, senkin kyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, kenen vika se on ap? Sinä vastaan siitä oletko yksinäinen vai et, eikä me muut!
Ai se on nyt minun vika?!
Niin on! Ei me muut voida kaikkea sun puolesta tehdä!
Miksi vastaat sivusta huuteleville trolleille?
Ole sinä hiljaa senkin vääräsäärinen kastemato!
Olen itse parasta seuraa itselleni. Kukaan ei voi koskaan olla yhtä viihdyttävä ja oivaltava. Ehkä vähän narsistista, mutta sitä pitää ollakin jossain määrin, että pärjää elämässä. En oikeastaan jaksa ihmisiä, lisäksi vähän pelkään, että saisin jonkun takertujan riesakseni, mistä eroon pääseminen aiheuttaisi stressiä. Olen elänyt lapsuuden ja nuoruuden todella epävakaissa oloissa, varmaan elin jatkuvassa stressireaktiossa ja sain jonkun poikkeavan hermostollisen reagointitavan, koska en jaksa ihmisiä juuri lainkaan. Sellaista omanlaista outoa ja huumorintajuista ehkä, muttei sellaista ole koskaan tullut vastaan. En ole kyllä etsinytkään. Elämä menee näinkin, eskapistisissa ajatuksissa. Oma tila on yksi tärkeimmistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koittaisit löytää parisuhteen? Suomessa on vaikeaa saada aikuisiällä kavereita. Tai ainahan sitä jotain tuttua sun muuta mutta sellaisia hyviä kavereita.
Yksinäisyyteni johtuu kumppanittomuudesta. Olen yrittänyt aktiivisesti vuosia löytää sellaisen ja hetkellisesti luullut onnistuneenikin, mutta lopulta en ole riittänytkään. Enää ei ole vuosiin ollut yhtään oikeasti kiinnostunutta. Tinderissä pari mykkää matchia ja toisella treffisivustolla ei profiiliani edes klikata auki. Ystävä jo löytyy ja hyvän päivän tuttuja.
Kumppanin löytäminen ei tuu poistaa sun ongelmia
Ai mitä ongelmia? Kumppanittomuudesta kumpuava helvetinmoinen yksinäisyys on ainoa ongelmani. On työ, terveyttä, ystävä, perhettä, harrastuksia ja vi
Se on onglema jos odotat vain jonkun täydellisen ihmisen saapuvan ja antavan kaiken aikansa ja huomionsa sinulle, jotta olisit tyytyväinen koko ajan. Miksi sinun hyvät parisuhteet ovat kaatuneet?
Ai mitä ongelmia? Kumppanittomuudesta kumpuava helvetinmoinen yksinäisyys on ainoa ongelmani. On työ, terveyttä, ystävä, perhettä, harrastuksia ja viihdyn paljon yksikseni. En ole koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi hyvässä parisuhteessa.