Puolison jälkikasvu muuttaa VIHDOIN omilleen! Oi tätä autuutta!

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ettei altistunut sulle yhtään sen enempää. Onnea. 

Kiitos! Kyllä oli varmasti ihan molemmin puolin win-win

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seitsemän vuotta elämästäsi meni hukkaan. Olisit valinnut puolison, jolla ei ollut lapsia!

Hyvää kannatti odottaa :). Ei mennyt hukkaan, elettiin oikein hyvää parisuhdetta myös nämä seitsemän vuotta. 

ap

Sitten he palaavat lastenlasten kanssa 😌

Vierailija kirjoitti:

Huomaakohan puolisosi lapset kirjoituksesi täältä? Jos huomaavat, niin ovat varmaan hekin ilosta autuaana.

Tämä palsta on varmasti nuorison ykköshengailupaikka

Meilläkin meni muutama vuosi ennen kuin voitiin muuttaa yhteen. Erona ehkä se että meille molempien lapset on tosi tärkeitä ja rakkaita ja toivotaan että me ollaan sitä myös heille. Me halutaan olla sellainen koti johon on kiva tulla aina. Jos joku päivä saadaan lastenlapsia, halutaan olla myös aktiivisia ja osallistuvia isovanhempia, jos se meille vaan suodaan. Mun poika on varmaan se vastaava kuin tuo sun puolison jälkikasvu. Hänellä on ollut paljon haasteita. Oon onnekas kun mun puoliso on suhtautunut poikaani niin ihanasti ja kannustavasti silloinkin kun oma uskoni on ollut koetuksella. 

No mut. Onnea joka tapauksessa. Mä en tiedä miksi aloitus antaa susta vähän tympeän kuvan mutta oot varmaan ihan kiva ihminen silti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seitsemän vuotta elämästäsi meni hukkaan. Olisit valinnut puolison, jolla ei ollut lapsia!

Hyvää kannatti odottaa :). Ei mennyt hukkaan, elettiin oikein hyvää parisuhdetta myös nämä seitsemän vuotta. 

ap

Sitten he palaavat lastenlasten kanssa 😌

ei nuoret tee nykyään enää lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seitsemän vuotta elämästäsi meni hukkaan. Olisit valinnut puolison, jolla ei ollut lapsia!

Hyvää kannatti odottaa :). Ei mennyt hukkaan, elettiin oikein hyvää parisuhdetta myös nämä seitsemän vuotta. 

ap

Sitten he palaavat lastenlasten kanssa 😌

Onkohan yleistä luottaa isäänsä niin paljon, että antaisi pienen lapsen tämän hoidettavaksi? Minä en sitä olisi tehnyt,

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin meni muutama vuosi ennen kuin voitiin muuttaa yhteen. Erona ehkä se että meille molempien lapset on tosi tärkeitä ja rakkaita ja toivotaan että me ollaan sitä myös heille. Me halutaan olla sellainen koti johon on kiva tulla aina. Jos joku päivä saadaan lastenlapsia, halutaan olla myös aktiivisia ja osallistuvia isovanhempia, jos se meille vaan suodaan. Mun poika on varmaan se vastaava kuin tuo sun puolison jälkikasvu. Hänellä on ollut paljon haasteita. Oon onnekas kun mun puoliso on suhtautunut poikaani niin ihanasti ja kannustavasti silloinkin kun oma uskoni on ollut koetuksella. 

 

No mut. Onnea joka tapauksessa. Mä en tiedä miksi aloitus antaa susta vähän tympeän kuvan mutta oot varmaan ihan kiva ihminen silti. 

Kuulostat ihanalta ihmiseltä kun yrität ymmärtää, vaikka kuulostankin tympeältä  Mä tiedostan olevani vajaavainen ja suuren luokan introvertti, enkä aina jaksanut edes omien lasteni seuraa. Se on kuitenkin jotenkin hyväksytympää, kuin se, ettei jaksa puolison lasta. Meille paras ratkaisu oli asua omissa asunnoissa kunnes voidaan aloittaa yhteinen elämä ilman lapsia. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seitsemän vuotta elämästäsi meni hukkaan. Olisit valinnut puolison, jolla ei ollut lapsia!

Hyvää kannatti odottaa :). Ei mennyt hukkaan, elettiin oikein hyvää parisuhdetta myös nämä seitsemän vuotta. 

ap

Sitten he palaavat lastenlasten kanssa 😌

Onkohan yleistä luottaa isäänsä niin paljon, että antaisi pienen lapsen tämän hoidettavaksi? Minä en sitä olisi tehnyt,

Sulla on varmaan ollut huono isä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaakohan puolisosi lapset kirjoituksesi täältä? Jos huomaavat, niin ovat varmaan hekin ilosta autuaana.

Tämä palsta on varmasti nuorison ykköshengailupaikka

Kommenttien tasosta päätellen teinit täällä tuntuvat mekastavan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaakohan puolisosi lapset kirjoituksesi täältä? Jos huomaavat, niin ovat varmaan hekin ilosta autuaana.

Tämä palsta on varmasti nuorison ykköshengailupaikka

Kommenttien tasosta päätellen teinit täällä tuntuvat mekastavan!

Luulenpa että teinit olis fiksumpia

Miksei Ap saisi iloita asiasta? Varsinkin, kun hän ei edes asunut miehensä kanssa silloin kuin lapsi vielä asui lapsuudenkodissaan. Lasta ei siis ole pakotettu epämiellyttäviin asumisolosuhteisiin. Jos menee kimppaan lapsellisen miehen kanssa, on lapsen / lasten kanssa osattava käyttäytyä, mutta ketään ei voi pakottaa kiintymään ihmiseen, jota ei ole elämäänsä valinnut.

Mukavaa eloa miehesi kanssa sinulle Ap! Nauttikaa aikuisten ajasta.

Mitä ihmettä te täällä moralisoitte, moni "oikea" vanhempikin odottaa kuin kuuta nousevaa että oma jälkikasvu muuttaa omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ne tulevat usein viikonloppuvierailuille. Kavereidensa kanssa. 🤪

En ole koskaan ollut äidilläni yökylässä kotoa muuttamisen jälkeen tai käynyt kylässä kavereiden kanssa. 

Välttämättä en enää muuta kenenkään kanssa yhteen ja ainekaan en halua uusioperhekuvioon. 

Semmonen äitipuolihirviö siellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi änkesit niiden kanssa samaan asuntoon? Olisit asunut omassa niin ei tarvisi valittaa.

En ängennyt. Asuttiin omissa talouksissa. Nyt voidaan vihdoin yhdistää elämämme vain kahden aikuisen ihmisen taloudeksi. 

ap

Ehkä ei suhde toimikaan enää yhteenmuuttamisen jälkeen. Alkaa todellisuus viimeistään tulemaan läpi, kun jatkuvasti olette yhdessä.

Hän huomaa sun ilkeytes. Haukkua nyt lasta julkisesti. Olet kuvottava.

Lapsiparka vielä joutunut tuntemaan sut ja vihas ja vahingonilos.

. Vähemmästäkin haluaa olla ilman parisuhdetta, kun esimerkkinä läheiset hyväksyy kenet vaan puolisokseen.

Uusi aikakausi alkaa elämässänne. Onnea teille! 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seitsemän vuotta elämästäsi meni hukkaan. Olisit valinnut puolison, jolla ei ollut lapsia!

Hyvää kannatti odottaa :). Ei mennyt hukkaan, elettiin oikein hyvää parisuhdetta myös nämä seitsemän vuotta. 

ap

Sitten he palaavat lastenlasten kanssa 😌

Onkohan yleistä luottaa isäänsä niin paljon, että antaisi pienen lapsen tämän hoidettavaksi? Minä en sitä olisi tehnyt,

Isäthän nykyisin jäävät enemmän lasten kanssa kotiin tai asumaankin. Isäthän ovat hyviä hoitajia jos lapset ovat yli 4 vuotiaita.

Oma havaintoni uusperheistä on se, että ne päätyvät tuossa vaiheessa eroon. Kun vihdoin saadaan olla kahden, huomataan sen toisen viat. Siihen asti on koettu, että vika on lapsissa, mutta kahdestaan selviää, että ei se niin ollutkaan.

Siis mitä ihmettä te haukutte ap:ta? Minäkin odotan kuin kuuta nousevaa, että kuopukseni, OMA lapseni, muuttaa omilleen. Vihdoin tulee tilanne, etten joudu siivoamaan kenenkää muun sotkuja. Ja tämä lapseni on ihan siisti ihminen, ei sotkuinen.

En todellakaan hauku lastani, enkä ole hirviöäiti. En edes koskaan edes sekuntiakaan vihannus lastani.

Mikä ihme teitä vaivaa, että heti pitää lynkata aloittaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seitsemän vuotta elämästäsi meni hukkaan. Olisit valinnut puolison, jolla ei ollut lapsia!

Hyvää kannatti odottaa :). Ei mennyt hukkaan, elettiin oikein hyvää parisuhdetta myös nämä seitsemän vuotta. 

ap

Sitten he palaavat lastenlasten kanssa 😌

Onkohan yleistä luottaa isäänsä niin paljon, että antaisi pienen lapsen tämän hoidettavaksi? Minä en sitä olisi tehnyt,

Sulla on varmaan ollut huono isä

Isät ovat erilaisia, mulla oli hyvä iskä. Siitä olen kiitollinen ikuisesti.