Lue keskustelun säännöt.
Onko päiväkodeissa aina tällaista?? Järkyttynyt kyselee...
30.01.2007 |
Hain eilen siskontyttöni hoidosta ja olen vieläkin järkyttynyt siitä, mitä päiväkodissa näin. Hakuni kesti (erinäisistä syistä) tunnin verran, ja koko sen ajan ulkona noin 1,5-vuotias lapsi itki. siis huusi lähes koko ajan suoraa huutoa. ohjaajat seisoskelivat ringissä vähän kauempana, huuto kyllä kuului sinne, mutta eivät reagoineet mitenkään.
oma kotihoidossa oleva lapseni kysyi monta kertaa kovaan ääneen, että miksi tuota pikkuista ei kukaan auta. hoitajat kuulivat tämänkin, mutta jatkoivat omaa juttuaan. sydäntäni oikein viiltää vieläkin pienen puolesta ja siksi kysynkin, että onko tuo arkipäivää päiväkodeissa? olisiko taustalla voinut olla jotain mitä en tiedä? mutta toisaalta, oli siellä taustalla mitä vain, niin en näe mitään syytä, miksi noin pieni jätetään huutamaan yksin?
Kommentit (110)
Eli siis itse olen ajatellut asian näin... Mielestäni osana perusturvallisuuteen kuuluvia asioita kuten empatiakykyä, huumorintajua, yleisiä hyviä käytöstapoja ja muita sosiaalisia normeja ja käyttäytymistä opitaan pääasiassa kotona omilta vanhemmilta ja sisaruksilta. On siis lapsi päivähoidossa tai kotihoidossa, jos näitä taitoja ei opita, niin ongelmia tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin.
Esim. jos nyt omalla kohdallani käykin niin, että lapsistani tulee häiriköitä, olen omasta mielestäni ennemmin epäonnistunut kasvattajana kuin, että aloituttanut lasteni päivähoidon liian aikaisin.
Eli vaikka olisin näillä kasvatusmetodeilla hoitanut lapseni kotona 6-vuotiaaksi asti, niin silti heistä ei olisi tullut yhtään sen yhteiskuntakelpoisempia kuin päivähoidossa ollessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut valmistumiseni jälkeen noin 5 vuotta töissä, kolmessa eri päiväkodissa pk-seudulla. Edellisestä päiväkodista halusin siirron toiseen heti kun siihen oli mahdollisuus, koska kyseisen paikan ilmapiiri ja työntekijät olivat todella työhönsä leipiintyneitä. Lasten tosiaankin annettiin itkeä joskus käsittämättömän kauan ilman lohdutusta. Juoruiluun käytettiin paljon aikaa niin sisällä kuin ulkona. Lapsille tiuskittiin ja sanottiin joskus todella pahasti. En halua kertoa sen tarkemmin, mutta voin hyvin kuvitella, että ap:n kuvailema olisi oikeasti tapahtunut. Itse äitinä ja työstäni pitävänä ihmisenä en voinut alkuun uskoa, että tuollaista päiväkotia voisi edes ollakaan!
Halusin vain sanoa, että antakaa rohkeasti palautetta päiväkodinjohtajalle ja myös alueenne ylemmälle taholle (mainitsemassani paikassa johtaja oli itse kaikista pahin). Älkää uskoko kaikkea mitä teille vanhemmille sanotaan - mielistelyn taito kun on olemassa - kuunnelkaa myös lapsianne, mitä kertovat ja miten viihtyvät, ja keskustelkaa muiden vanhempien kanssa. Itse annoin palautetta kyseisestä päiväkodista, mutta luulen, että sain vain " vaikean ja hankalan" työntekijän leiman. Ehkä vanhempia kuunnellaan eri tavalla.
Ja tiedoksi vain, että omat lapseni ovat päiväkodissa , joten koskettaa myös itseäni tämä aihe.
Vierailija:
...nro 86 vai-mikä-nyt-olikaan on ihan pimee. varmaan käynyt niin, että se oma hellantelttu loppujen lopuksi viihtyy siellä tarhassa paremmin ku kotonaan. Mä ainakaan en haluais tollasta äitiä ja varmaan viihtyisinkin muiden hoidossa paremmin....Edelleenkin olet pelottava mamma. (Heh, kiva kiusata tosikkoja!)
Heh, molemmat syyllistyimme samaan, tosikon kiusaamiseen. Tämähän meni hauskaksi.
Jess, av:lta se ilo irtoaa, takuu varmasti =D
Ehkä kuitenkin olen pelottava, sittenkin. Mähän sentäs saan jotkut muutkin tosikot ärähtämään! Sehän on pelottavaa. Ja muuten.. en mäkään haluais tollasta tosikkolasta kuin mitä sinä tunnut olevan. Viihtyisin kyllä mieluummin vaikka ylipitkiä päiviä töissä, hih..
Anna tulla lisää, en pysy tuolillani enää kohta =)
t. se 86, 92..
..mikä tota 86&92 vaivaa? mahtaa olla tylsää kotona ku tämä palsta antaa päivän parhaat kicksit!
olen itse n. 4-5-vuotiaiden ryhmässä töissä. Lapset ovat äärimmäisen omatoimisia ja taitavia leikkijöitä, ja osaavat juonia leikkejään sekä selvittää sosiaalisia suhteitaan hienosti omin päin. Me aikuiset tietenkin tarkkailemme tilanteita, mutta ohikulkijan silmin se voi näyttää, kuin siellä omiamme juoruaisimme vähät välittämättä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrityksen jälkeen jatkaa huutoa (kiukuttelua) niin saa kyllä huutaa. Samoin toimin omien lasten kanssa. En reagoi " turhaan" huutoon.
ja eräät lapset vain ovat kiljukauloja. Heihin ei auta mikään. Johtuisiko kasvatuksesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kuullut, että lapset ovat myös omia persooniaan ja erilaisia tempperamentiltaan. Kaikkien kiljuminen ei ole kasvatuksen tulosta tai kasvatuksen puutetta.
välillä hoidossa on esim, eroitkuisia lapsia jotka saattavat huutaa koko hoitoaikansa, viikkotolkulla. Ei auta sylit, lohdut tai lepertelyt. Itseasiassa hoitajan lähelläolo tai syli saattaa vain pahentaa itkua, saatikkka että alkaisi puhella lapselle. Kyllä, nähty ja koettu henkilökohtaisesti.
Lapsella saattoi olla myös kiukku, uhma tai mitä vaan. Alkuperäisestä ihmetteln että oltiinko tätä siskontyttöä hakemassa aamu-ulkoilun aikana kun toiset olivat vielä menossa sisälle? Saattoihan lapsi olla silloin väsynyt tai nälkäinen tai vaikka aamulla sairaana hoitoon tuotu.
Parasta olisi jos ap olisi ottanut asian silloin heti puheeksi, vaikka vain ääneen ihmetellyt että onpa siellä ulkona jollain suru. Eiköhän olisi saanut tilanteeseen selvityksen. Aina ovat hankalia juttuja jälkikäteen selvitellä.
Jokainen onneksi tekee itse omat ratkaisunsa. Meidän lapsista kaksi on aloittanut hoidon jo alle vuoden ikäisenä, yksi oli vähän päälle vuoden. Kaikki on aina sujunut hyvin ja olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni.
En silti ole sitä mieltä, että jonkun äidin kotiinjääminen siihen asti, kun lapsi täyttää 4-vuotta, olisi yhtään huonompi tai parempi ratkaisu.
Olen vahvasti sitä mieltä, että jos lapsella jotain ongelmia joskus ilmenee, niin kyllä ne sitten alkunsa saavat kotoa eikä esim. päivähoidosta tai koulusta. Nykyään on vaan melkein " trendi" syyttää lapsen ongelmista jotain muuta instanssia tai ihmistä kuin sitä tai niitä, joissa ja joiden kanssa lapsi kuitenkin viettää suurimman osan ajastaan. Tarkoittaen siis äitiä, isää, sisaruksia ja kotia.