Onko se normaalia, että noin 70vuotias eläkeläinen hermostuu toden teolla,jos kotona hajoaa joku laite esim tiskikone. Alkaa riehumaan

Kolme mahdollisuutta.

Muistisairauden aiheuttama persoonallisuuden muutos.

Toinen,

ADHD mikä taas vanhemmiten alkaa muistuttamaan olemassaolostaan. Jos lapsella tai lapsenlapsilla diagnoosi, diagnooseja niin myös löytyy isovanhempipolvesta, koska perinnöllistä.

Kolmas,

Persoonallisuushäiriö mitä ei enää jaksa peitellä.

Meillä on paljo diagnooseja, vanhemmalla sukupolvella ei tietenkään paperilla. 

Mietityttää miten ex appiukon kanssa käy. Aina keittänyt helpolla yli pikkuasioista.

Kuulemma menossa vaikeampaan suuntaan nyt 81 veenä.

Vierailija kirjoitti:

Kolme mahdollisuutta.

Muistisairauden aiheuttama persoonallisuuden muutos.

Toinen,

ADHD mikä taas vanhemmiten alkaa muistuttamaan olemassaolostaan. Jos lapsella tai lapsenlapsilla diagnoosi, diagnooseja niin myös löytyy isovanhempipolvesta, koska perinnöllistä.

Kolmas,

Persoonallisuushäiriö mitä ei enää jaksa peitellä.

Meillä on paljo diagnooseja, vanhemmalla sukupolvella ei tietenkään paperilla. 

Mietityttää miten ex appiukon kanssa käy. Aina keittänyt helpolla yli pikkuasioista.

Kuulemma menossa vaikeampaan suuntaan nyt 81 veenä.

 

Ex appiukolla on selvästi ADHD. On syntynyt -41 niin ei tietenkään diagnooseja paperilla. Nyt vanhemmiten elämä vaikeutunut todella paljon.

Koska aikasempaa luultiin että ADHD vaivaa vain lapsia ja nuoria niin ei eläkeikäsistä ja heidän ongelmista ole tehty mitään tutkimuksia.

Mikä tämä juttu täällä... Tuntuu, että joka ketjussa jotkut äijät puhuu persuista olettaen suurinpiirtein kaiken olevan poliittisesti värittynyttä? 🤣

Voin taata, että naiset tai nuoret harvemmin arkielämässä politiikkaa kytkevät yhtään mihinkään ainakaan minun alle 40_ikä ryhmässä. 

Joku boomerijuttu maybe?

Tässä olisi olennaista tietää, onko käytöksessä tapahtunut muutosta entiseen? 

Onko aina haukkunut vaimoa ja muita ihmisiä?

Ymmärrettävää on äkkipikaistuksissa kiroilu, jos rahat ovat vähissä ja laitteet hajoilevat yksi toisensa jälkeen.

Mutta järkevästi ajatellen pitää ottaa huomioon laitteen ikä ja myös ihmissuhteet: miksi alkaa moittia läheisiään?! Jos kovin tiukilla on, eikö voi pyytää "kotimaista" lainaa esim. omilta lapsiltaan?

Tietysti ukko voi olla ikävä persoona alun perinkin. Isoegoinen jyrä, jolla ei hyvää sanottavaa muista kuin itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme mahdollisuutta.

Muistisairauden aiheuttama persoonallisuuden muutos.

Toinen,

ADHD mikä taas vanhemmiten alkaa muistuttamaan olemassaolostaan. Jos lapsella tai lapsenlapsilla diagnoosi, diagnooseja niin myös löytyy isovanhempipolvesta, koska perinnöllistä.

Kolmas,

Persoonallisuushäiriö mitä ei enää jaksa peitellä.

Meillä on paljo diagnooseja, vanhemmalla sukupolvella ei tietenkään paperilla. 

Mietityttää miten ex appiukon kanssa käy. Aina keittänyt helpolla yli pikkuasioista.

Kuulemma menossa vaikeampaan suuntaan nyt 81 veenä.

 

Ex appiukolla on selvästi ADHD. On syntynyt -41 niin ei tietenkään diagnooseja paperilla. Nyt vanhemmiten elämä vaikeutunut todella paljon.

Koska aikasempaa luultiin että ADHD vaivaa vain lapsia ja nuoria niin ei eläkeikäsistä ja heidän onge

Tämä on totta. Minä sain autismi-diagnoosin 66-vuotiaana eläkeläisenä. Elämä vain kävi ihan mahdottomaksi, kuormituin äärimmilleen, enkä jaksanut enää teeskennellä normaalia. Autismipiirteet pamahtivat esiin rysäyksellä. En kestä ihmisiä kuin tunnin, pari kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on tuollainen mutta on ollut aina. Mikä lie aivovamma hänellä

Minulla taas isä. Kun äitini tapasi ensimmäistä kertaa tulevan anoppinsa, hän varoitti äitiä, että älä mene naimisiin, kaikki suvun miehet isän puolelta on vihaisia miehiä. harmillisesti äiti oli raskaana siinä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli nuukajussi ja mikään ei olisi saanut mennä rikki, suuttui ja rähjäsi, että kaikki rikotaan ja hän saa taas maksaa. Piti pitkiä monoloogeja miten vehkeitä pitää huoltaa, että kestävät. Isä oli huvittava persoona kun kehui aina , miten erinomaisen hyvä hän oli koulussakin ja me veljen kanssa tuodaan välillä huonoja numeroita kun hänellä oli kaikki 8-9. Kerran sitten vintistä löysimme hänen todistuksensa ja siitä alkoi riemu kun löytyi kutosia ja seiskoja iso määrä. Kaikkeen isä löysi kumminkin erinomaiset selitykset. Saatiin aina hyvät naurut monista asioista. Huumoria enemmän elämään niin on mukavampaa. Ei kaikista asioista tartte närkästyä niin, ettei mene enää tapaamaan ihmisiä, ovatko ap:n vanhemmat nämä joissa eläkeläinen rähjää? 

Kiitos, kerroit meidä isästä. Penniheikiksi häntä ilkeämieliset haukkuivat. Ihana isä, lapsenlapsille paras. Ihan terve päästään😄

Meillä tuo arjen asioista kiihtyminen on puolison suvussa joku geneettinen vika.

Puoliso, isänsä ja siskonsa ovat samanlaisia.

Todella stressaavaa ja kuormittavaa seuraa kun joka päivä on jostain olemattoman kokoluokan asiasta kierrokset täysillä.

Eräs sukulaiseni on käyttäytynyt noin jo kolmekymppisestä asti. Vanhemmiten (nyt yli 60-v) vaan pahentunut. Lähes psykoottisia raivokohtauksia.

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni on käyttäytynyt noin jo kolmekymppisestä asti. Vanhemmiten (nyt yli 60-v) vaan pahentunut. Lähes psykoottisia raivokohtauksia.

Huvittavinta oli mennä potkimaan liikennevalotolppaa kun ei ehtinyt vihreillä läpi. Siinä tuli jo poliisit paikalle.

Minuakin vatuttaa suunnattomasti kyllä taas tuo oikutteleva tiskikone. Olen kohta kuuskymppinen ja hommannut elämässäni varmaan kymmenen uutta tiskikonetta. Korjaajakin on miltei joka kerta kutsuttu ja useinmiten vastaus on ollut, ettei korjata kannata.

Seuraavaksi ostan firman kalleimman koneen, jonkun Mielen. Jos se kestäisi loppuikäni.

Kyllästynyt

Ei se ihan normaalilta kuulosta jos raivarin saa, itsekin olen samaa ikäluokkaa olen huomannut sen että pinna on paljon lyhyempi kuin ennen mutta raivarit erikseen

Vierailija kirjoitti:

Se on merkki jostain päänsisäisestä ongelmasta, joko etenevä tai synnynnäinen tila

Boomereille normaalia. Ovat olleet vialla syntymästään saakka. 

Vierailija kirjoitti:

Minuakin vatuttaa suunnattomasti kyllä taas tuo oikutteleva tiskikone. Olen kohta kuuskymppinen ja hommannut elämässäni varmaan kymmenen uutta tiskikonetta. Korjaajakin on miltei joka kerta kutsuttu ja useinmiten vastaus on ollut, ettei korjata kannata.

Seuraavaksi ostan firman kalleimman koneen, jonkun Mielen. Jos se kestäisi loppuikäni.

Kyllästynyt

Meillä kyllä sekä Siemens että Bosch ovat kestäneet melkein 15 vuotta. Jos ollaan kotona tiskari pesee joka päivä astiat.

Kyllä minäkin suutun mielessäni ihan valtavasti, ja sadattelen ääneen, jos joku suurempi kallis kodinkone rikkoutuu.

Mutta en huutele sitä ääneen.  Saatan vain vähäsen tiuskahtaa lapsille, jos he samana päivänä änkyröivät jostain turhasta.

Mutta siihen se jää.  

Kyllä muutkin kuin vanhar  miehet kiroilee ankarasti ja ovat pahalla tuulella, jos vaikka sammuu tielle.

Se on normaalia.  Harva pystyy olemaan heti kylmän viileä, kun tiedossa kallis remontti / uuden laitteen osto.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ihan normaalilta kuulosta jos raivarin saa, itsekin olen samaa ikäluokkaa olen huomannut sen että pinna on paljon lyhyempi kuin ennen mutta raivarit erikseen

Me ollaan 70 v. pari eikä todella kiukutella mistään kodin koneiden hajoamisesta vaan hankitaan tilalle uudet mahdollisimman pian eli niin nopeasti kun saadaan kotiintoimistus ja vanhan koneen poisvienti. Nämä jutut ovat suurinpiirtein ennakoitavissa joten tilillä on aina tarpeeksi rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme mahdollisuutta.

Muistisairauden aiheuttama persoonallisuuden muutos.

Toinen,

ADHD mikä taas vanhemmiten alkaa muistuttamaan olemassaolostaan. Jos lapsella tai lapsenlapsilla diagnoosi, diagnooseja niin myös löytyy isovanhempipolvesta, koska perinnöllistä.

Kolmas,

Persoonallisuushäiriö mitä ei enää jaksa peitellä.

Meillä on paljo diagnooseja, vanhemmalla sukupolvella ei tietenkään paperilla. 

Mietityttää miten ex appiukon kanssa käy. Aina keittänyt helpolla yli pikkuasioista.

Kuulemma menossa vaikeampaan suuntaan nyt 81 veenä.

 

Ex appiukolla on selvästi ADHD. On syntynyt -41 niin ei tietenkään diagnooseja paperilla. Nyt vanhemmiten elämä vaikeutunut todella paljon.

Koska aikasempaa luultiin että ADHD vaivaa vain lapsi

Mitä helvetin väliä on saada joku autismi tai adhd diagnoosi, joskus 66 vuotiaana tai myöhemmin. Eläkeläisenä.

Kun työelämä on jo takana. Ei ole enää yhteiskunnalla vaatimuksia tuon ikäisiltä.  Jos ei pärjää noilla elämän vuosilla vapaalla, kotonaan, saattaa olla parasta alkaa kolkutella sitä toisia ovia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin vatuttaa suunnattomasti kyllä taas tuo oikutteleva tiskikone. Olen kohta kuuskymppinen ja hommannut elämässäni varmaan kymmenen uutta tiskikonetta. Korjaajakin on miltei joka kerta kutsuttu ja useinmiten vastaus on ollut, ettei korjata kannata.

Seuraavaksi ostan firman kalleimman koneen, jonkun Mielen. Jos se kestäisi loppuikäni.

Kyllästynyt

Meillä kyllä sekä Siemens että Bosch ovat kestäneet melkein 15 vuotta. Jos ollaan kotona tiskari pesee joka päivä astiat.

On niitäkin ollut, mutta jäivät muutoissa seuraaville asukkaille, ettei tietoa, kuinka kestivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli nuukajussi ja mikään ei olisi saanut mennä rikki, suuttui ja rähjäsi, että kaikki rikotaan ja hän saa taas maksaa. Piti pitkiä monoloogeja miten vehkeitä pitää huoltaa, että kestävät. Isä oli huvittava persoona kun kehui aina , miten erinomaisen hyvä hän oli koulussakin ja me veljen kanssa tuodaan välillä huonoja numeroita kun hänellä oli kaikki 8-9. Kerran sitten vintistä löysimme hänen todistuksensa ja siitä alkoi riemu kun löytyi kutosia ja seiskoja iso määrä. Kaikkeen isä löysi kumminkin erinomaiset selitykset. Saatiin aina hyvät naurut monista asioista. Huumoria enemmän elämään niin on mukavampaa. Ei kaikista asioista tartte närkästyä niin, ettei mene enää tapaamaan ihmisiä, ovatko ap:n vanhemmat nämä joissa eläkeläinen rähjää? 

Kiitos, kerroit meidä isästä. Penniheikiksi häntä ilkeämieliset haukkuivat. Ihana isä, lapsenlapsille pa

Kiva, että sullakin tuollainen isä. Minun isäni eli perusterveenä 96 vuotiaaksi. Oli kova kertomaan vitsejä ja jututti kaikki ihmiset, ei ollut tuppisuu koskaan. Veljen kanssa ei tullut mieleenkään ruveta viemään isää mihinkään lääkäreille - ei olisi lähtenytkään. Samaa sanon, oli mukava pappa lapsenlapsille, jaksoi jutella heille ja leikkiä heidän kanssaan. Kaipaavat edelleen pappaansa.