Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö todellakin pahoitella koiran kuolemaa?
15.06.2024 |
Olen anoppi ja miniän ja pojan perheestä kuoli keväällä 12 v. vanha koira. Nyt miniä ei puhu minulle juuri mitään. Kaiken huippu oli kun kerroin hänelle itkien rakkaan työkaverini syöpädiagnoosista - miniä nousi pöydästä mitään sanomatta ja paukautti oven perässään! Onneksi poikani jäi lohduttamaan minua.
Sain kalasteltua selville, että miniä on loukkaantunut kun en pahoitellut enkä ottanut osaa hänen koiransa kuolemaan. Siis koiran. Kävin heillä silloin seuraavana päivänä ja juttelin kyllä ihan normaalisti, mutta ei tullut mieleenkään. Kun eläimen ottaa, pitää varustautua myös luopumiseen. Miten tästä eteenpäin? Pelkään etten saa tavata ensimmäistä lastenlastani, syksyllä perheeseen syntyvää vauvaa. :( Onhan joku koira ihan eri asia kuin ihminen.
Kommentit (64)
Sehän on vaan työkaveri. Sä saat uusia vaikka miten monta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trolli, huomaa jo kirjoitusasusta ja -tyylistä.
Kahdella työkaverillani on syöpä, mutta ei ne valitettavasti minua nyt kovin hetkauta, mutta sen sijaan olin tosi pahoillani kaverini koiran kuolemasta.
Mulla on ollut monta eläintä, olen valmistautunut jokaisesta luopumaan, aina ole surrut. Myös kissaa jota en edes alunperin halunnut meille.
Sä olet tunneköyhä ihminen
Koirat voi kuopata ilman suuempia seremonioita - ilmaston saastuttajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koirat voi kuopata ilman suuempia seremonioita - ilmaston saastuttajat.
Kompostointi on hyödyllinen viimeinen palvelus kunnioittaa edesmenneitä rakkaitamme - olivatpa nämä inhimillisiä tovereitamme tai sitten niitä toisia, esim. anoppeja, työkavereita ym. tosisaastuttajia.
Ei helvata. Pitääkö jonkun lemmikkiäkin surra. Jo menee sairaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Madot syövät lopulta kaiken; anopin, koiran ja miniänkin
Pitäisikö sitten kuolleita matojakin surra?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunteeton aloitus
Yhyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkea provohan tämä on, mutta kai tuollaisia ihmisiä oikeasti on. Kun rakas kissamme kuoli 17-vuotiaana niin kyllä kaikki ystävät ja sukulaiset joiden kanssa seuraavien viikkojen kanssa oltiin yhteydessä, ilmaisivat osanottonsa. Ei siinä mitään itkuvirsiä keneltäkään odoteta, mutta yksinkertainen ilmaisu siitä että tietää toisen olevan surullinen, on normaalia ihmisten välistä käytöstä.
Koira on rakas perheenjäsen ja ystävä. Monelle ihmiselle ainut ystävä. Uskollisempi ja luotettavampi ystävä kuin ihmiset koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisiä tulee ja menee, lemmikkejä on vain se mikä on, siitä ei kukaan haluaisi luopua, kuolema on väistämätön jossakin vaiheessa. Oma kissani kuoli liki 2 v sitten, vieläkin itken valokuvia katsellessa ja muistoja. Ihmisiä on kuollut, mutta yhtäkään en sure samoin. Sama on serkkuni kanssa, hänellä sama.
Vierailija kirjoitti:
Madot syövät lopulta kaiken; anopin, koiran ja miniänkin
ei syö, kun poltetaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Madot syövät lopulta kaiken; anopin, koiran ja miniänkin
ei syö, kun poltetaan
Tuhka on hyvä herukkapuskan juurella.
Vierailija kirjoitti:
Surkea provohan tämä on, mutta kai tuollaisia ihmisiä oikeasti on. Kun rakas kissamme kuoli 17-vuotiaana niin kyllä kaikki ystävät ja sukulaiset joiden kanssa seuraavien viikkojen kanssa oltiin yhteydessä, ilmaisivat osanottonsa. Ei siinä mitään itkuvirsiä keneltäkään odoteta, mutta yksinkertainen ilmaisu siitä että tietää toisen olevan surullinen, on normaalia ihmisten välistä käytöstä.
Jopa myötätuntoa.
Kyllä minusta kieltämättä tuntuisi oudolta sanoa jotain tyyliin: otan osaa. Toki kuuntelen ystävää tai sukulaista jos vuodattaa vaikka koiransa kuolemaa, mutta en kyllä mitään järkevää sanottavaa keksi. Ymmärrän surunsa koska ihminen voi surra mitä menetystä tahansa, olipa ihminen, eläin, esine tai työ.
Läheisen itseM jälkeen tuntuu jotenkin oudolta, että koiran kuoleman jälkeen jaellaan osanottoja suruun. En vaan ENÄÄ voi itse "Ottaa osaa", jonkun halihymiön voin laittaa.
En tiedä tajuatteko mitä tarkoitan. Mutta kaikilla on tietysti omat surunsa ja ei niitä voi mitata.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sitä kuollutta anoppia alkaa surra, sehän oli jo vanha ihminen.