Lue keskustelun säännöt.
Lapsena selkäänsä saaneet, miten selvisitte siitä henkisesti?
14.06.2024 |
Heti aluksi selvennys: Otsikolla en tarkoita suinkaan sitä, miten on selvitty pitkällä aikajänteellä lapsuudessa saatujen selkäsaunojen (mahdollisista) aiheuttamista traumoista. Tarkoitukseni on pikemminkin kysyä, miten millä henkisillä mekanismeilla selvisitte (= pysyitte edes jollainlailla henkisesti kasassa) juuri sillä hetkellä, kun vitsa viuhui kipeästi takapuolella.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että joskus kakarana vitsaa saadessa pyrin ajattelemaan jotain tyyliin okei, olen toiminnallani ansainnut tämän, sattuuhan tämä, mutta kohta tuhmuus on sovitettu. Tämä ei minulla osoittautunut mitenkään toimivaksi psykologiseksi suojamekanismiksi, sillä yleensä jo selvästi ennen selkäsaunan loppua mielessäni jyskäsi ajatus, että mitä pahaa olenkaan tehnyt, niin rangaistus on tekoon nähden aivan liian ankara!
Toinen, ja selvästi tehokkaampi, psykologinen suojamekanismi oli paeta mielikuvituksen siivin kivuliaasta ja nöyryyttävästä tilanteesta. Eli pyrin mahdollisimman tehokkaasti keskittämään ajatukseni joihinkin positiivisiin asioihin, lämpimiin kesäpäiviin, jäätelöön, leikkeihin kavereiden kanssa jne. Näillä eväillä pysyin ehkä jotenkin henkisesti kasassa silloin kun vanhempani käyttivät ruumiillista kuritusta.
Mitenkä muilla? Te, joilla on myös kokemusta, kertokaapa mitä lapsen mielessä liikkuu juuri sillä hetkellä kun vitsa viuhui?
Kommentit (183)
Se oli lähtölaskenta lopulliseen epäluottamukseen ja viileisiin väleihin. Lapsen tulee saada kokeilla rajojaan ja häntä kasvatetaan puhumalla, ei lyömällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se oli lähtölaskenta lopulliseen epäluottamukseen ja viileisiin väleihin. Lapsen tulee saada kokeilla rajojaan ja häntä kasvatetaan puhumalla, ei lyömällä.
Rangaistuksettomuus tarkoittaa anarkiaa. Pelkän puheen pystyy päästämään yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Omat vanhempani eivät lyöneet minua, olen kasarin lapsi. Eikä minunkaan vanhempiani oltu lyöty, vaikka heidän vanhemmat olivat sotasukupolvea ja ukit sotaveteraaneja. Minusta on aina tuntunut jotenkin käsittämättömältä, että joku lyö lasta. Tai oikeastaan ketään muutakaan. Mutta siis omaa lasta, joka on pieni ja heiveröinen ja rakas. Miten sitä voi tehdä ellei ole täysi sekopää? Olen varmaan kasvanut pumpulissa, mutta en kyllä pyytele sitä anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani eivät lyöneet minua, olen kasarin lapsi. Eikä minunkaan vanhempiani oltu lyöty, vaikka heidän vanhemmat olivat sotasukupolvea ja ukit sotaveteraaneja. Minusta on aina tuntunut jotenkin käsittämättömältä, että joku lyö lasta. Tai oikeastaan ketään muutakaan. Mutta siis omaa lasta, joka on pieni ja heiveröinen ja rakas. Miten sitä voi tehdä ellei ole täysi sekopää? Olen varmaan kasvanut pumpulissa, mutta en kyllä pyytele sitä anteeksi.
Kuriton lapsi on hirviö joka rääkkää koko muuta perhettä. Kurittomuus ei lähde lapsesta siten, että lapsi ympäröidään vaaleanpunaisella hattaralla. Tahallinen pahan mielen ja kärsimyksen aiheuttaminen lapselle on välttämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni oli toisinaan tosi hyvällä tavalla rakastettava lämmin ihminen, sellainen turvallinen olento jonka kainaloon voi kiivetä turvaan. Kun isä suttui, niin ei ollut turvaa. Taivas synkkeni ja joka puolella salamoi. Sitä säntäili henkisesti jokaiseen ilmansuuntaan turvaa hakien kuin säikähtänyt kaniini.
Hänellä oli tapana antaa luunappeja isolla sormellaan. Hänen kyntensä oli kuin kellonsoittajan selkä. Isä poltteli piippua ja kellonsoittajan kynnet kertoivat edenneestä keuhkoahtaumasta. Pelottava etusormen kynsi oli kuin suuri sittisontiaisen kuori.
Isällä oli hyvin heikot hermot ja hänet tunnettiin kylällä myös koulun kovaotteisimpana opettajana. Isä oli syyllistynyt pahoinpitelyihin, mutta ei niistä siihen aikaan mitään juttua tullut. Se oli sen aikainen keino saada uhmakkaat pojat ruotuun.
Minulle hänen luunappinsa aiheuttivat pahimmillaan otsaan mustelmia tai patin. Kun juttelin hänen entisten oppilaiden kanssa ta
Isäsi laisia opettajia tarvittaisiin nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene jo pois täältä ja pura vihasi vaikka vanhempiisi, trolli.
Vierailija kirjoitti:
Isäsi laisia opettajia tarvittaisiin nykyäänkin.
Näitä tapauksia oli paljon ja joutuivat eläkkeelle 1990-luvulla. Kireissä suomiverkkareissa kulkivat ja verkkapusakan vetoketju oli jätetty "adosti" vähän auki, että kaulukset olivat kuin "Elviksellä".
Sotilaallinen liikunnallisuus kuitenkin paistoi läpi versareista ja näki että he olivat saaneet tappajan koulutuksen aikoinaan. He olivat sitä aikakautta, kun miehet olivat herra alkuisia.
Näiden tyyppien ego oli niin hauras, että pelkkä lippalakki tai purukumi oppitunnilla loukkasi heidän sosialistista kunniaa ja sitä kautta oppilaitosta jota he edustivat kaikkeudessaan. Oppilaitos oli kuin kirkko. Purukumia pureksiva nahkatakkinen (kaulukset myös auki retkottaen) roadman kireissä munia litistävissä farkuissa oli näille kauhistus.
Sellainen jos tuijotti silmiin ilkkuvasti ja uhmakkaasti, saatettiin äkkipikaisesti nostaa rivelyksistä naulakkoon. Nämä ärsyttävät mopopojat tai tiemiehet saivat ihan uudella tavalla vastakkaisen sukupuolen huomion kireisä piukoissa farkuissaan ja nahkatakeissaan sekä lätsissään, jossa saattoi olla rokn rollin symbooleja.
Läntisen maailman mädättävää vaikutusta. Neuvostoliitossa nuoriso pukeutui maltillisesti ja säntillisesti. Sellaista meininkiä opettajat halusivat Suomeenkin.
Ei roadmaneja nahkatakeissaan ja vapauden kaihoissaan.
He tiesivät mitä tuleman pitää, kun sotilaallinen sosialistinen järjestys katoaa koululaitoksista. Heille koulujärjestelmä oli osa kokonaisuutta, jonka korkein ja viimienen aste oli armeija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli lähtölaskenta lopulliseen epäluottamukseen ja viileisiin väleihin. Lapsen tulee saada kokeilla rajojaan ja häntä kasvatetaan puhumalla, ei lyömällä.
Rangaistuksettomuus tarkoittaa anarkiaa. Pelkän puheen pystyy päästämään yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kyllä se epäoikeudenmukaiselta tuntuva rankaisu kasvattaa sitä anarkiaa ainakin normaaleissa lapsissa.
Itse inhosin omaa isääni niin paljon, että vedin sitä turpaan särjin kirjahyllyn ja häivyin pois kotoa. Olisi varmaan pitänyt hakata mut kuoliaaksi, että en olisi sun ohjeittesi mukaan kapinoinut.
Olen elänyt traumojen kanssa koko ikäni. Vaikea niistä on eroonkaan päästä, kun lapsuus oli kuin hitlerin leirin painajaisessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli lähtölaskenta lopulliseen epäluottamukseen ja viileisiin väleihin. Lapsen tulee saada kokeilla rajojaan ja häntä kasvatetaan puhumalla, ei lyömällä.
Rangaistuksettomuus tarkoittaa anarkiaa. Pelkän puheen pystyy päästämään yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Anarkia on hyvä asia. Ei tarvita tiepalvelua, jos näkee raadon tiellä. Voi pysäyttää auton tien viereen ja poistaa raadon ojaan tai haudata sen anarkisesti, jos kokee sen tärkeäksi.
Anarkisesti voi myös siivota lähiympäristöä, jos on anarkisti.
Anarkia ei ole huono asia. Sinä olet ostanut anarkiasta huonon merkityksen. Se kertoo enemmän perusluonteestasi kuin itse anarkiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 70 luvulla syntynyt, eikä omat vanhempani onneksi käyttäneen ruumiillista kuritusta. Paras ystäväni oli minua 2 vuotta nuorempi ja muistan vieläkin sen kun ystäväni teki "tuhmuuksia" niin erään kerran sai oikeasti risulla piiskaa. Olin tosi hämilläni siitä ja kuulin ystäväni itkun viereiseen huoneeseen. Ei siitä ikinä puhuttu.
Äitini oli hirveä mäkättäjä ja huusi aina, se ei ollut kauhean tehokasta. Isälläni oli lehmän hermot, mutta ai saakeli kun isä suuttui niin tyttäret totteli, pelkkä äänen korotus riitti .... silloin tiedettiin, että nyt tuli tehtyä väärin.
Sain aiheesta remmistä eikä se ole kuin kaukainen muisto. Ei kukaan terve aikuinen traumatisoidu koska sai lapsena kauan sitten selkäänsä kun oli pahanteossa. Selkäsauna on aivan käyvä viimekätinen kasvatus keino. Etelä-Euroopassa äidit antavat lapsilleympäri korvia niin että raikuu julkisella paikalla. Mutta ei siellä lapset ja nuoret olekaan päävikaisia erityisoppilaita kuten Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei annettu piiskaa, mutta isä kosti saunassa viikon tyhmyydet.
Hän lämmitti saunan rankaisun hetkellä 100 asteiseksi ja kirosi että hänenkin pitää nyt kärsiä nahoissaan, kun on kasvattanut niin kurittoman pennun. Minä itkin ja haukoin henkeä.
Isä herjasi että miten kehtaat itkeä, kun hän tässä kärsii kaikista eniten kasvattajana.
Saunan jälkeen uusi viikko aloitettiin sunnuntaina ja vanhoja ei muistettu.
Vierailija kirjoitti:
Olen 70 luvulla syntynyt, eikä omat vanhempani onneksi käyttäneen ruumiillista kuritusta. Paras ystäväni oli minua 2 vuotta nuorempi ja muistan vieläkin sen kun ystäväni teki "tuhmuuksia" niin erään kerran sai oikeasti risulla piiskaa. Olin tosi hämilläni siitä ja kuulin ystäväni itkun viereiseen huoneeseen. Ei siitä ikinä puhuttu.
Äitini oli hirveä mäkättäjä ja huusi aina, se ei ollut kauhean tehokasta. Isälläni oli lehmän hermot, mutta ai saakeli kun isä suuttui niin tyttäret totteli, pelkkä äänen korotus riitti .... silloin tiedettiin, että nyt tuli tehtyä väärin.
Mun kaveri sai myös selkäänsä ja näin heillä mitä tapahtui. Käsi ojennettiin suoraksi ja alkoi läimiminen. Kovia ääniä kuului lyöntien osuessa pieneen hauraaseen vartaloon.
Ystävälläni oli myös säikähdyksiä ja säpsähdyksiä, jos lintu lensi hänen yli tai nopea varjo lankesi häneen. Joskus hiekkalapion nostaminen säpsäytti hänet.
Ne tuli lyönneistä. Hän säkkyi kaikkea liikkuvaa, koska pelkäsi lyöntejä ja oli valmistautunut lyönteihin. Tajusin myöhemmin asian yhteyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista kuka sen sanoi, mutta siitä alkaa kyllä länsimaissa muodostumaan jonkinlainen ohjenuora, että "koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia huonoa lapsuutta ".
Aivan jatkuvasti ja joka taitteessa nykyään halutaan kaivella pienimpiinkin harmituksiin selitys lapsuudesta, ihan sama vaikka muuta ei keksi kuin, että äiti/isä on joskus ääntään korottanut, niin sieltähän nämä pirut täytyy olla peräisin.
Kun miettii miten pienistä länsimaalaiset nuoret aikuiset saavat mielenterveysongelmia, niin samalla mittapuulla mitattuna vanhemman sukupolven paikka pitäisi lähes sataprosenttisesti olla jossain mielisairaalan pehmustetussa huoneessa.
Suurimman osan pitäisikin olla :(
Olen syntynyt -72. Meidän perheessä ei äiti väkivaltaa suvainnut, isä sitä käytti.
Itse jouduin 3 sisaruksesta kilteimpänä vain 3 kertaa ns. selkäsaunaan, mutta se oli pitkä tukkapölly ja samalla kädessä riepottaminen, perään pari luunappia. Olin hyvin pienikokoinen tyttö ja muistan kivun, mutta minä en itkenyt, olin vain, en sanonut mitään, jotenkin "jäädyin". Myöhemmin ehkä 12v muistan, että jos uhka väkivallasta alkoi, nousi minussa hirveä viha. Ajattelin että revin koko äijän riekaleiksi.
Vierailija kirjoitti:
Sain ihan ansaitusti piiskaa joskus. Ei mitään traumaa ole jättänyt tosiaankaan. Oli hyvä lapsuus.
Hienoa. Jatka vain itsellesi valehtelua. Se auttaa.
Meillä ruumiillinen rankaisu oli kotona ihan arkipäivää. Jos ja kun tuli tinttailtua tai tehtyä muuten kiellettyä, rangaistuksena tuli piiskaa eli kärpäslätkää ja isompana (yläasteella) remmiäkin. Kurittaja oli aina isä. Jos isä ei ollut kotona, äiti määräsi rangaistuksen tyyliin, " odotas vaan kun isäsi tulee kotiin, niin saat selkääs" tai " isäs joutuu kurittaa sua kun tulee kotiin". Tuo tulevan rangaistuksen odottaminen oli piinallista. Kun isä tuli, äiti kertoi kumpaa meistä piti kurittaa ( joskus saatiin siskon kanssa molemmat). Isä käski hakea rangaistusvälineen kaapista ja laskea sitten housut. Itse kuritus oli tietysti kivuliasta ja isompana häpeällistäkin ja itkuhan siinä tuli. Mutta se oli kuitenkin nopeasti ohi.
Kaksi seurausta:
En koskaan rakastanut äitiäni. Olin helpottunut kuullessani hänen kuolleen.
Omia lapsiani en koskaan tukistanut, antanut luunappeja, piiskannut tai nolostuttanut.
Mulla on ihanat lapset.
Äitimummianoppi, 67 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista kuka sen sanoi, mutta siitä alkaa kyllä länsimaissa muodostumaan jonkinlainen ohjenuora, että "koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia huonoa lapsuutta ".
Aivan jatkuvasti ja joka taitteessa nykyään halutaan kaivella pienimpiinkin harmituksiin selitys lapsuudesta, ihan sama vaikka muuta ei keksi kuin, että äiti/isä on joskus ääntään korottanut, niin sieltähän nämä pirut täytyy olla peräisin.
Kun miettii miten pienistä länsimaalaiset nuoret aikuiset saavat mielenterveysongelmia, niin samalla mittapuulla mitattuna vanhemman sukupolven paikka pitäisi lähes sataprosenttisesti olla jossain mielisairaalan pehmustetussa huoneessa.
Suurimman osan pitäisikin olla :(
Suomessa syödään ennätysmäärä mielialalääkkeitä, niiden jäämät näkyy vesistöissäkin.
Niin sairasta meillä on väestö. Piesty hulluksi.
Traumaton lapsuus on mahdottomuus. Jos lapsena pidetään kuria niin siitä tulee traumat. Ja jos taas ei pidetä kuria niin kurittomuudesta tulee traumat kun saa tehdä ihan mitä haluaa.