Lue keskustelun säännöt.
Lapsena selkäänsä saaneet, miten selvisitte siitä henkisesti?
14.06.2024 |
Heti aluksi selvennys: Otsikolla en tarkoita suinkaan sitä, miten on selvitty pitkällä aikajänteellä lapsuudessa saatujen selkäsaunojen (mahdollisista) aiheuttamista traumoista. Tarkoitukseni on pikemminkin kysyä, miten millä henkisillä mekanismeilla selvisitte (= pysyitte edes jollainlailla henkisesti kasassa) juuri sillä hetkellä, kun vitsa viuhui kipeästi takapuolella.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että joskus kakarana vitsaa saadessa pyrin ajattelemaan jotain tyyliin okei, olen toiminnallani ansainnut tämän, sattuuhan tämä, mutta kohta tuhmuus on sovitettu. Tämä ei minulla osoittautunut mitenkään toimivaksi psykologiseksi suojamekanismiksi, sillä yleensä jo selvästi ennen selkäsaunan loppua mielessäni jyskäsi ajatus, että mitä pahaa olenkaan tehnyt, niin rangaistus on tekoon nähden aivan liian ankara!
Toinen, ja selvästi tehokkaampi, psykologinen suojamekanismi oli paeta mielikuvituksen siivin kivuliaasta ja nöyryyttävästä tilanteesta. Eli pyrin mahdollisimman tehokkaasti keskittämään ajatukseni joihinkin positiivisiin asioihin, lämpimiin kesäpäiviin, jäätelöön, leikkeihin kavereiden kanssa jne. Näillä eväillä pysyin ehkä jotenkin henkisesti kasassa silloin kun vanhempani käyttivät ruumiillista kuritusta.
Mitenkä muilla? Te, joilla on myös kokemusta, kertokaapa mitä lapsen mielessä liikkuu juuri sillä hetkellä kun vitsa viuhui?
Kommentit (183)
Bannataan jos kerron mitä ajattelin. Muistan olleeni täynnä vihaa ja ajatelleeni veitsiä keittiössä,kirvestä ulkovajassa.. ajatuksiin saattoi vaikuttaa se ettei tuohon aikaan oltu tarkkoja mitä lapsi katsoo telkasta tai lukee ja olinkin jo ala-asteella katsonut Hohdon ja kahlannut Poliisi Kertoo-kirjasarjan läpi.
Kun täytin 10 isä ei enää ottanut pylly paljaana polville vaan tästä lähtien rankaisija oli äiti joka mätki turpaan ihan naurettavista syistä. Se oli melkein pahempaa kuin selkäsauna,että millloin vaan saattoi tulla nyrkistä naamaan. Esim. kerran kun tulin suihkusta. Se loppui vasta kun olin 14 ja löin takaisin.
Nkyään meillä on huonot ja kylmät välit,en sääli tippaakaan äitiä joka on isän omaishoitaja enkä todellakaan aio auttaa häntä missään vaikka se ainoan lapsen velvollisuus (muka) olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bannataan jos kerron mitä ajattelin. Muistan olleeni täynnä vihaa ja ajatelleeni veitsiä keittiössä,kirvestä ulkovajassa.. ajatuksiin saattoi vaikuttaa se ettei tuohon aikaan oltu tarkkoja mitä lapsi katsoo telkasta tai lukee ja olinkin jo ala-asteella katsonut Hohdon ja kahlannut Poliisi Kertoo-kirjasarjan läpi.
Kun täytin 10 isä ei enää ottanut pylly paljaana polville vaan tästä lähtien rankaisija oli äiti joka mätki turpaan ihan naurettavista syistä. Se oli melkein pahempaa kuin selkäsauna,että millloin vaan saattoi tulla nyrkistä naamaan. Esim. kerran kun tulin suihkusta. Se loppui vasta kun olin 14 ja löin takaisin.
Nkyään meillä on huonot ja kylmät välit,en sääli tippaakaan äitiä joka on isän omaishoitaja enkä todellakaan aio auttaa häntä missään vaikka se ainoan lapsen velvollisuus (muka) olisikin.
Syyhän ei tässäkään ollut isässäsi tai äidissäsi vaan siinä että olit tyhmä ja uppiniskainen lapsi. Huomattavasti ankarammalla piiskauksella ehkä sinustakin olisi saatu kasvatettua normaali aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Onko ihminen kylmä ja lapsiaan vihaava narsisti jos rankaisee lapsiaan?
Lainaus ei toimi fiksusti, joten vastaan tähän tällä tavoin. Olen tuo jota lainasit.
En tietenkään voi sanoa kenenkään kylmyydestä tai narsistisuudesta näkemättä kokonaiskuvaa. Sitä paitsi rankaisussakin on erilaisia tasoja, mutta oletan että tarkoitit fyysistä kurittamista? Mielestäni se ei ole oikein, mutta kertoo varmaksi ainoastaan sen, ettei vanhemmalla ole siihen hetkeen parempia resursseja ja työkaluja käsitellä omiakaan tunteitaan. Niitä tunteita onkin sitten laaja skaala omasta voimattomuuden kokemuksesta aina sinne sairaaseen sadismiin saakka.
En usko, että esim. omat vanhempani (lähinnä äiti) ovat narsisteja, vaan äiti ainakin on saanut omilta vanhemmiltaan aivan kahelia pahoinpitelyä osakseen eikä vain osannut katkaista ketjua omalta kohdaltaan.
Tietenkään en omalta osaltani voi tietää, mikä on lopulta synnynnäisen temper
Mun äiti ainakin oli kylmä ja lapsiaan vihaava narsisti, ilman sen kummempaa seliseliä. Eli ainakin mun tapauksessa vastaus kysymykseen on kyllä.
Meillä isä antoi aina kovempia tällejä. Kohotti kätensä ylös ottaakseen vauhtia iskuun. Aina vastareaktio oli kyyryyn painuminen tai käsien laitto eteen, mutta nöyrästi aina siten etten torjunut tai väistänyt iskua. Pehmensin sitä vain vähän kääntymällä tai laittamalla käden sopivasti eteen, koska olin ansainnut sen.
Lapsi ottaa iskut vastaan kiltisti, koska haluaa olla mieliksi vanhemmilleen.
Äidillä oli tapana tulla kasvot ihan lähelle irvistyksen omaiseen tuijotukseen. Hän puri hampaita yhteen ja näytti ihan raivostuneelta koiralta. Käänteli päätä oikealta vasemmalle kaulan pysyessä suorana. Ikään kuin kyselisi minun tuntemuksia.
Sellaista sanatonta viestiintää. Kun irvistelyä katseeni edessä oli tapahtunut jonkin aikaa, hän saattoi todella nopeasti nipistää, vääntää ihoa, hiuksia, korvaa.
Äitiä totisesti pelkäsin enemmän. Hänen hyökkäystä ei voinut ennustaa. Äiti hyppi irvistellen kasvojeni edessä kuin sopivaa yllätyshyökkäystä tekevä nyrkkeilijä. Käänteli päätään ja sitten yllättäen iski. En ikinä ollut valmis hyökkäykseen. Etäisyyden vuoksi se olikin usein "painimainen" hyökkäys, kun isä taas tyytyi lyömään kauempaa.
Vaikka isä löi kovempia, niin hän on helpompi ennakoida. Lyönnin näki jo kaukaa ja tiesi miltä puolelta hyökkäys tuli. Myöhemmin noin 13v annoin takaisin. Väistin lyönnin menemällä kyyryyn ajoittamalla tai iskin samanaikaisesti isän lyönnin väliin oman lyöntini hänen leukaan tai nenään. Sillä tavoin nöyryytin isää. Tilanne meni siihen että isä makasi lattialla henkeään haukkoen, kun olin antanut kovan tällin palleaan. Siitä lähtien minusta tuli perheen pää ja johtaja ollessani vain 13 kesän vanha. Äitikään ei uskaltanut enää koskea minuun, koska voitin johtajan.
Vierailija kirjoitti:
Siitä lähtien minusta tuli perheen pää ja johtaja ollessani vain 13 kesän vanha. Äitikään ei uskaltanut enää koskea minuun, koska voitin johtajan.
Kamala vastuu ja taakka tuon ikäiselle ottaa perheen johtajuus. Myös vanhemmille suuri nöyryytys ja takulla laukaisee isän alkoholismin. Sitä töiden jälkeen tarttuu helpommin pulloon, kun on poikansa alainen ja palkollinen joka tuo kotiin vain rahat kuin maaorja. On hyvin todennäköistä että tuo tapahtuma muutti vanhempiesi hormonitoimintoja ja isäsi muuttui haluttomaksi äitiäsi kohtaan ja molemmat ihmisraukat lakastuivat elämänsä suvessa ennenaikaisesti.
Mitäpä sinä pieni lapsonen olisit voinut tehdä toisin. Kamala tragedia kaiken kaikkiaan. kun prinssistä tulee kuningas ennenaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka iskitte takaisin,seurasiko tästä itkua ja ihmettelyä että "mitä se hul lu omaa äitiään/isäänsä lyö?" Meillä kävi näin,äiti hoivasi isää ja voivotteli miten hu llu lapsi heillä on. Käsiksi käyminen loppui siihen mutta tuon jälkeen minusta tuli näkymätön kunnes muutin pois kotoa.
Ja uskokaa tai älkää,olen tyttö. Mutta pahaan oloon syöminen kasvatti massaa ja koska olen pitkä,pystyin mitoin170cm ja 90 kg voittamaan isän joka oli 160cm ja 50 kg. Yllätysetu vielä päälle. Pieni ja laiha ukko lensi kuin leppäkeihäs. Repi saa tana koulukuvani ja kun koetin pelastaa kuvat,tuuppasi lipastoa päin ja tuli nyrkki koholla hullunkiilto silmissä päälle. Sillä kertaa vain pistin vastaan.Puskin ukon naulakkoon takkien sekaan ja annoin napakan potkun päälle. Sieltä äiti sen sitten kaivoi hoivattavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka iskitte takaisin,seurasiko tästä itkua ja ihmettelyä että "mitä se hul lu omaa äitiään/isäänsä lyö?" Meillä kävi näin,äiti hoivasi isää ja voivotteli miten hu llu lapsi heillä on. Käsiksi käyminen loppui siihen mutta tuon jälkeen minusta tuli näkymätön kunnes muutin pois kotoa.
Ja uskokaa tai älkää,olen tyttö. Mutta pahaan oloon syöminen kasvatti massaa ja koska olen pitkä,pystyin mitoin170cm ja 90 kg voittamaan isän joka oli 160cm ja 50 kg. Yllätysetu vielä päälle. Pieni ja laiha ukko lensi kuin leppäkeihäs. Repi saa tana koulukuvani ja kun koetin pelastaa kuvat,tuuppasi lipastoa päin ja tuli nyrkki koholla hullunkiilto silmissä päälle. Sillä kertaa vain pistin vastaan.Puskin ukon naulakkoon takkien sekaan ja annoin napakan potkun päälle. Sieltä äiti sen sitten kaivoi hoivattavaksi.
Kyllä. Uskoivat että olen henkivaltojen pauloissa. Siihen loppui pakkokirkko ja siihen loppui huonetarkastukset. Erityisesti vanhempiani ärsytti Uriah Heepin Rainbow Demon juliste seinällä.
Se näkyi kotikadulle jos aurinko paistoi. Heille se symboloi syntiä ja sitä kautta häpeää. Isä vietiin tarkastettavaksi ettei vatsahaava ollut revennyt ja kaikki veitset oli piilotettu pois, joten piti voiveitsellä leikata leipää tai hedelmiä. Isä oli myös asentanut asekaapin ja lukon. Enää haulikko ei ollut kaikkien saatavilla seinällä. Myös kirves oli piilotettu, joten minulta ei enää odotettu polttopuiden pilkkomista tai kotitöitä. Vanhemmat tekivät kaiken kiltisti puolestani. Sanojen vaihto oli vähäistä ja muutin pois kotoa opiskeluasuntolaan ollessani kuusitoista.
Heidän tai omalta puolelta ei sen koommin ole postikortteja enempää nähty. Kerran joulussa tulee kirje ja kortti, mutta ei pahoitteluja tai mitänä sellaista. Uhriutumista ja että olisi kiva jos toisin lapsenlapset joskus näytille. Olen usein kysynyt itseltäni että miksi veisin pienet lapset lapsenhakkaajille näytille?
Että isä voisi kohottaa kätensä ja lapset oppisivat nyrkkeilyn alkeet?
Että voisivat ihailla äitini valkoista hammasriviä ja valkoista raivoa näkökentässään. Sitä kun mummo kääntelee päätään hampaat irvessä ja permamentti heiluu puolelta toiselle.
Vain koska maitolasi kaatui pöydässä ja peitti Hessu Hopon, Akun ja osittain veljenpoikien kuvat, mutta pöytä oli kokonaan kelmutettu samaa sarjaa toistavilla kuvilla. Se maito oli vain pyyhkäistävissä oleva poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidillä oli tapana tulla kasvot ihan lähelle irvistyksen omaiseen tuijotukseen. Hän puri hampaita yhteen ja näytti ihan raivostuneelta koiralta. Käänteli päätä oikealta vasemmalle kaulan pysyessä suorana. Ikään kuin kyselisi minun tuntemuksia. Meillä isä antoi aina kovempia tällejä. Kohotti kätensä ylös ottaakseen vauhtia iskuun.
Tuntuu väärältä nauraa. Minusta kuitenkin olisi hauska nähdä isäsi ja äitisi tappelemassa keskenään noilla ominaisuuksilla.
Mulla ei ole kokemusta muuta kuin todistajana mutta olen aikuisiällä pohtinut perheväkivaltaa paljon. Epävirallisen empiirisen tutkimukseni perusteella olen tullut tulokseen että väkivallan kohde ikäänkuin irtaantuu tilanteesta henkisellä tasolla jolloin aktiivista ajatuskulkua ei välttämättä ole lainkaan. Ihminen taantuu hengissäpysymistasolle jolloin elimistö keskittää verenkierron tärkeinpiin kohteisiin säilyvyyden kannalta, aivojen osalta korkeintaan reaktiokenttään tunneajattelun sijaan. Sen sijaan kiinnostavampaa olisi tietää mitä piiskaajan päässä liikkui ottaen huomioon että piiskaus harvemmin on ollut spontaani reaktio vaan harkittu teko jolloin minuutteja on voinut kulua useita kun on haettu vitsaa, tai jopa laitettu lapsi hakemaan vitsaa itse. Mitä mahtoi aikuisen päässä kohista näiden minuuttien aikana? Tuliko mieleen yhtään kertaa että tässäpä olen aikuisena yksilönä aikeissa pahoinpidellä omaa biologista lastani taas kerran? Mitä liikkui mielessä kun jälkeläinen oli alasti jalkojen juuressa ja silti vitsakäsi nousi uudestaan ja uudestaan itkusta ja hädästä huolimatta?
Nämä kysymykset haluisin oikeassa elämässä oikealle ihmiselle esittää ja ennenkaikkea saada niihin vastauksia. Valitettavan haluton oma äitini mallia 1945 on asiaa käsittelemään eikä ymmärrä miksi haluan penkoa vanhoja "kun eihän sinua ole kukaan lyönyt". On siis kyvytön ymmärtämään väkivallan vaikutukset sekä väkivallan kokijalle että näkijälle. Haista mutsi pitkä paska, toivottavasti luet tämän siellä jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla se oli aivan normaalia. Ei jäänyt traumoja.
M57
Siihen aikaan ei vielä tiedetty, että kurittamisen sijasta pitäisi sanoittaa, joten ei kurituksesta saatu myöskään traumoja.
Mitä ihmettä sinä horiset?
Kyllä nytkin tulee fyysisestä kurittamisesta traumoja, vaikka tiedetään että sanoittaminen on hyvä keino.
Eihän ne hakatut lapset ole siitä selvinneet. Pelossa elämistä. Väkivallan uhkan alla elämistä.
Uskon omalta kohdalta että vanhempien väkivalta aiheutti minussa pysyvän sosiaalisen ongelman, jonka kanssa olen joutunut painimaan koko ikäni. Sosiaalisissa tilanteissa menen off-linelle tai taka-alalle. Joku muu hoitaa keskustelun ja se toinen on valppaana katselemassa hommaa takaraivon perätilan turvalliselta sohvalta kuin töllöohjelmaa.
En myöskään luota muihin ihmisiin ja en luo minkäänlaisia luottamussuhteita. Minulla ei ole ollut koskaan todellisia ystäviä. En myöskään tarvitse ystäviä. Ystävyys kanssani on pakollinen näytelmä. Energiatasoista riippuen ystävyys voi olla hyvinkin värikäs kokemus toiselle osapuolelle. Lapsena kokema vääryys läheisimpia ihmisiä kohtaan aiheutti varmasti sen että en luota edes niihin ulkopuolisiin ihmisiin. Minusta tuntuu välillä että lapsena en edes tehnyt täyttä eroa itseyteni ja vanhempieni kanssa. Ehkä erityisen nuorena vauvasta taaperoksi ja osaksi leikki-ikäisyyttä ajattelin että olen vielä yhtä vanhempieni kanssa.
Minuutta ei ollut siinä mielessä kuin nyt aikuisena on ja sekin tuntuu osittain pirstaleiselta roolien ja tuttujen rutiinien sekamelskalta. Minuutta ei ole sellaisessa vapaassa mielessä. Minuus on kasvanut muita varomalla ja miellyttämällä. Minuus on kasvanut selaiseksi että se pyrkii varjoon ja rauhaan muilta ollakseen levossa.
Siksi työelämä on erityisen raskas. Siinä minuus menetetään. Lapsena kun vanhemmat repivät irti minuuden perheestämme, niin koin että minun työni on näytellä onnellista lasta. Lopulta palkaksi sain vain lyöntejä, nipistyksiä ja sen "minuuden", joka asettuu pääkopan perälle turvalliselle sohvalle seuraamaan koko pahoinpitelyä töllöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne selkäsaunat ja tukkapöllyt kesti, kun tiesi että aina se ohi menee.
Mulla se ei ollu noin helppoo. Pikkuskidinä sattu niin että luulin kuolevan siihen paikkaan tai tulen pysyvästi hulluksi kivusta.
Ku vuosien aikana tuli enempi kokemusta vitsasta niin noi pelot ei ollu yhtä voimakkaita, mut selkäsaunat oli helvettiä teininäkin. Joo, menee se ohi, mut vasta kun ulvot tuskasta ja pyydät armoo tosi nöyrästi. Häpee oli melkein yhtä kova kun kipu ja sitä häpeetä sai tuntee vielä pitkään jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla se oli aivan normaalia. Ei jäänyt traumoja.
M57
Siihen aikaan ei vielä tiedetty, että kurittamisen sijasta pitäisi sanoittaa, joten ei kurituksesta saatu myöskään traumoja.
Mitä ihmettä sinä horiset?
Kyllä nytkin tulee fyysisestä kurittamisesta traumoja, vaikka tiedetään että sanoittaminen on hyvä keino.
Eihän ne hakatut lapset ole siitä selvinneet. Pelossa elämistä. Väkivallan uhkan alla elämistä.
Ilman minkäänlaista uhkaa tai painetta vaan tuppaa lapsista kasvamaan kelvottomia aikuisia. En sano, että niitä piestä pitäisi, mutta ei tämä loputon halailukaan ainakaan mitään kummoisia tuloksia tarjoa, että jotain siitä väliltä pitäisi löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla se oli aivan normaalia. Ei jäänyt traumoja.
M57
Siihen aikaan ei vielä tiedetty, että kurittamisen sijasta pitäisi sanoittaa, joten ei kurituksesta saatu myöskään traumoja.
Mitä ihmettä sinä horiset?
Kyllä nytkin tulee fyysisestä kurittamisesta traumoja, vaikka tiedetään että sanoittaminen on hyvä keino.
Eihän ne hakatut lapset ole siitä selvinneet. Pelossa elämistä. Väkivallan uhkan alla elämistä.
Ilman minkäänlaista uhkaa tai painetta vaan tuppaa lapsista kasvamaan kelvottomia aikuisia. En sano, että niitä piestä pitäisi, mutta ei tämä loputon halailukaan ainakaan mitään kummoisia tuloksia tarjoa, että jotain siitä väliltä pitäisi löytää.
Lapset kasvaa normaalisti kun niitä syöttää. Ihminen on sosiaalinen eläin ja kasvaa laumassa luontaisesti matkimalla muita ja omaksumalla mielenkiintoisia persoonallisuuksia omakseen.
Vanhempien tehtävä on vähäinen ja jää lähinnä siihen ruokkimiseen.
Suurin osa kasvaa normaaliksi ihan vain ravinnolla. Ihminen ei ole mikään käyttöjärjestelmä jota voi sovelluksilla lataamalla muuntaa tietynlaiseksi.
Edes ihminen itse ei voi itseään muuttaa vaan kasvaa laumansa ja ymäristönsä kaltaiseksi ilman omaa vaikutusta juurikaan.Hän on kuin palapelin palanen joka yrittää löytää oman paikkansa pelistä. Mitään keinotekoista uhkaa tai pelotetta ei tarvita.
Suhde isään on varmaan erilainen kuin nuoremmalla sisarella, joka ei ikinä saanut piiskaa, luunappeja tai tukkapöllyjä... Mut muuten en usko, ett fyysiset rankaisut paljon vaikuttaneet? Enempi vaikuttanut mm. asema sisarusparvessa (vanhin kahdesta) ja perityt luonteenpiirteet, sekä suomalainen "heimolaisuus" eli mksdä osassa Suomea syntynyt 🤔
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -75 ja omassa ikäluokassa selkäsauna oli ihan yleinen rangaistus. Tiedän sen siitä, mitäolen kavereiden kanssa keskustellut. Olen saanut pari kertaa selkään vitsalla. Koin ansainneeni rangaistuksen kummallakin kerralla, eikä meillä "selkäsauna"tarkoittanut kun paria ripsausta koivuvitsalla eikä mitään hakkaamista. Toisella kerralla varastin karkkia kaupasta, toisella kerralla karkasin kotoa ilmoittamatta vanhemmille, minne olin menossa. Traumoja ei ole jäänyt, ja minulle tosiaan selitettiin aina, mistä rangaistus johtui.
Olen samaa ikäluokkaa ja koskaan ei meillä lapsia lyöty. Ei myöskään kaverieni perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Yritin olla itkematta ja viha oli aivan valtava silla hetkella. Muistan kuinka koski ja vitsa poltteli, mutta keskityin vain vihaani. Ja tietylla tavalla kai myos dissosioin.
Viha oletettavasti vanhempiasi/heidän kurinpitomenetelmiään kohtaan?
Itse muistan joskus olleeni vihainen itselleni, että olin saattanut itseni siihen tilanteeseen omalla hölmöilyllä. Tai ainakin olin vihainen itselleni siitä, että olin jäänyt kiinni
Lapsuudessani, ainakin meillä, nähtiin vanhempien antama kuritus luonnollisena osana elämää. Ei siinä nähty mitään pahaa vanhemmissa, mutta sitäkin enemmän itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kasvaa normaaliksi ihan vain ravinnolla. Ihminen ei ole mikään käyttöjärjestelmä jota voi sovelluksilla lataamalla muuntaa tietynlaiseksi.
Täyttä totta. Olen veteraanin "kasvattama" kuuden sisarusparven nuorin. Molemmat vanhemmat kävivät töissä sotien jälkeen ja ei heitä näkynyt kotona. Me lapset kasvettiin vapaalla kasvatuksella lähiössä lapsilaumoissa, joka koostui muiden lapsista ja eri pihojen lapsista.
Teimme kolttosia ja leikimme paljon. Vanhemmat tulivat kotiin myöhään illalla ja joskus meillä ei ollut ruokaa, vaan löysimme sitä tai varastelimme sitä ympäristöstä.
Äiti oli jättänyt kotiin leipää ja muuta, mutta emmehän me kilometrien takaa kotiin menneet, kun nälkä tuli. Mustikkaa syötiin ja käytiin kalassakin.
Siihen aikaan vapaakasvatus oli se juttu. Me sodan jälkeiset lapset liikuimme jengeissä kuin Niskasen Pojat elokuvassa konsanaan. Laumat olivat vain suurempia kuin elokuvassa ja verkostot suurempia, kun kyseessä oli Suomen suurimpia kaupunkeja.
Erilaiset kasvatusmetodit ja muu rahastus on tullut myöhemmin. Ennen kasvatus oli vapaata. Toki selkäsaunoja sai kotona, jos jäi kiinni töllön töistä.
Eihän selkäsaunat kasvata vaan opettavat olemaan kierompi ja peittelemään tekonsa. Kiinnijäänti on oma moka. Pitää osata valehdella ja olla epärehellinen. Siihen väkivallan pelko ohjaa ihmistä. Tietenkin isossa mittakaavassa väkivallan pelko luo asevarustelua ja armeijoita. Se luo vihaa ja epäluottamusta.
Lapsi kasvaa pelkästään ravinnolla kuten muutkin maapallon eliöt.
Vierailija kirjoitti:
Joka vitsaa säästää se lastansa vihaa. Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee näkee nykyajan lapsista mikä on tulos
Niin näkyy tuostakin meidän teinistä joka on kasvatettu ja opetettu ilman sitä turhaa vitsaa joka ei ole yhtä kuin kuri. Mutta helpompi se kaiketi on piiskata kun ihan oikeasti kasvattaa vaivalla.
Mulla oli tuplajättipotti enkä juuri saanut poistua kotoa noin normaalioloissakaan.