Lue keskustelun säännöt.
Lapsena selkäänsä saaneet, miten selvisitte siitä henkisesti?
14.06.2024 |
Heti aluksi selvennys: Otsikolla en tarkoita suinkaan sitä, miten on selvitty pitkällä aikajänteellä lapsuudessa saatujen selkäsaunojen (mahdollisista) aiheuttamista traumoista. Tarkoitukseni on pikemminkin kysyä, miten millä henkisillä mekanismeilla selvisitte (= pysyitte edes jollainlailla henkisesti kasassa) juuri sillä hetkellä, kun vitsa viuhui kipeästi takapuolella.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että joskus kakarana vitsaa saadessa pyrin ajattelemaan jotain tyyliin okei, olen toiminnallani ansainnut tämän, sattuuhan tämä, mutta kohta tuhmuus on sovitettu. Tämä ei minulla osoittautunut mitenkään toimivaksi psykologiseksi suojamekanismiksi, sillä yleensä jo selvästi ennen selkäsaunan loppua mielessäni jyskäsi ajatus, että mitä pahaa olenkaan tehnyt, niin rangaistus on tekoon nähden aivan liian ankara!
Toinen, ja selvästi tehokkaampi, psykologinen suojamekanismi oli paeta mielikuvituksen siivin kivuliaasta ja nöyryyttävästä tilanteesta. Eli pyrin mahdollisimman tehokkaasti keskittämään ajatukseni joihinkin positiivisiin asioihin, lämpimiin kesäpäiviin, jäätelöön, leikkeihin kavereiden kanssa jne. Näillä eväillä pysyin ehkä jotenkin henkisesti kasassa silloin kun vanhempani käyttivät ruumiillista kuritusta.
Mitenkä muilla? Te, joilla on myös kokemusta, kertokaapa mitä lapsen mielessä liikkuu juuri sillä hetkellä kun vitsa viuhui?
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lapsuuden kuritus oli ansaittu. Järki ei kerennyt mukaan kun tein jo kolttosia. Ulkovaraston ikkunoiden kivitys oli hauskaa hetken...
OK, ehkä jokainen kuritus oli ansaittu joskus jälkikäteen ajatellen. Mutta kykenitkö tosiaan silloin, kun tilanne oli päällä, ajattelemaan noin ja ottamaan vastaan selkäsaunan ilman epätoivoa, pakokauhua, vihantunteita tai totaalista itsesi nöyryyttämistä anelemalla itku kurkussa armoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senhän se teki, etten itkenyt kyyneltäkään äidin hautajaisissa. Kun fyysisesti ei enää voinut piiskata, hän siirtyi henkiselle puolelle. Vasta yli 90-v hän sanoi, ettei pidä siitä, että häntä halataan.
Olen syntynyt -75 ja omassa ikäluokassa selkäsauna oli ihan yleinen rangaistus. Tiedän sen siitä, mitäolen kavereiden kanssa keskustellut. Olen saanut pari kertaa selkään vitsalla. Koin ansainneeni rangaistuksen kummallakin kerralla, eikä meillä "selkäsauna"tarkoittanut kun paria ripsausta koivuvitsalla eikä mitään hakkaamista. Toisella kerralla varastin karkkia kaupasta, toisella kerralla karkasin kotoa ilmoittamatta vanhemmille, minne olin menossa. Traumoja ei ole jäänyt, ja minulle tosiaan selitettiin aina, mistä rangaistus johtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lapsuuden kuritus oli ansaittu. Järki ei kerennyt mukaan kun tein jo kolttosia. Ulkovaraston ikkunoiden kivitys oli hauskaa hetken...
OK, ehkä jokainen kuritus oli ansaittu joskus jälkikäteen ajatellen. Mutta kykenitkö tosiaan silloin, kun tilanne oli päällä, ajattelemaan noin ja ottamaan vastaan selkäsaunan ilman epätoivoa, pakokauhua, vihantunteita tai totaalista itsesi nöyryyttämistä anelemalla itku kurkussa armoa?
Hohhoijaa...
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti, millainen sairas pipipää kyselee tällaista yksityiskohtaista kuvausta jostain tällaisesta? Poistoon.
Jaa että lapsuuden kipeistä kokemuksista (siis henkisesti kipeistä) ei pitäisi puhua ollenkaan. Poissa silmistä, poissa mielestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lasten pahoinpitely ei enää ole oikein kasvatuksellisessa mielesssä?
Itse olen saanut luunappia, tukkapöllyä ja koivuniemen herraa äidiltäni jokus ysärillä lapsena, mutta eivät ne minua traumatisoineet.
En toki nykypäivänä omille lapsilleni moista tee enää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten pahoinpitely ei enää ole oikein kasvatuksellisessa mielesssä?
Itse olen saanut luunappia, tukkapöllyä ja koivuniemen herraa äidiltäni jokus ysärillä lapsena, mutta eivät ne minua traumatisoineet.
En toki nykypäivänä omille lapsilleni moista tee enää.
Nykyään ei saisi edes laittaa lasta jäähylle. Ja päiväkodissa eivät edes saa pitää kurittoman lapsen kädestä kiinni.
Lasten oikeuksia lisätään askel askeleelta. Tämän kehityksen loppuhuipentuma lienee joskus vuosikymmenten päästä se, että lapsilla on käytännössä diplomaattiseen koskemattomuuteen rinnastuva asema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ei lyönyt mutta hänen käytöksensä oli minusta sellaista, että olisi muuten lyönyt mutta ymmärsi ettei saa käyttää fyysistä väkivaltaa. Hän oli muilla tavoilla hyvin aggressiivinen ja karjui ja huusi valtavasti jos oli tyytymätön käytökseeni, hän ei kyennyt hillitsemään itseään jos vihastui. Tunsin vihaa ja pelkoa ja turtuneisuutta vuorotellen, olin poissaoleva kun hänen aggressionsa ei vaan meinannut sammua. Ennen kaikkea se tuntui epäreilulta ja muhun jäi vuosiksi paljon säilöön purkautumatonta suuttumusta kaltoinkohtelun kokemuksesta. En muista yhtään mitä ajattelin tai mitä mielessäni tapahtui.
Aloin itse käyttäytyä samalla tavalla aggressiivisesti ja jopa lyömään aikuisena esimerkiksi poikaystävää. Nämä omat vihanhallintaongelmat ovat jo nykypäivänä korjaantuneet uutteralla itseopiskelulla.
Vierailija kirjoitti:
Muistan vain tulleeni siitä vihaiseksi. Koin tilanteen epäreiluksi. Nyt omien lasten kanssa huomaan noiden vihan tunteiden nousevan uudelleen pintaan ja on vaikeaa ymmärtää, miten isäni voi väittää että on rakastanut meitä. Mutta kaipa silloin ajateltiin, että se lastaan vihaa, ken vitsaa säästää.
Mulla oli ihan sama. Vihasin isääni ja näen vieläkin sen hullun katseen, kun vaan suljen silmäni. Hakkasin sen murrosiässä ja häivyin kotoa pois. Omien lasteni kanssa olen pitänyt huolen siitä, että asiat sevitetään keskustelemalla, vaikka joskus se on vaikeaa, koska itselläni on vaikeuksia hillitä kiukun puuskia.
Lisänä vielä ahdistushäiriö, josta en varmaan pääse eroon kuin haudassa. Pystyn silti elämään sut normaalisti ja käyn töissä. Päivääkään en ole saikuttanut mielenterveyssyistä, vaikka välillä vaikeita päiviä onkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan aiheesta olette aikoinaan saaneet selkäänne ja nyky kakarat ansaitsisivat kunnon piiskauksen solkipäällä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ei lyönyt mutta hänen käytöksensä oli minusta sellaista, että olisi muuten lyönyt mutta ymmärsi ettei saa käyttää fyysistä väkivaltaa. Hän oli muilla tavoilla hyvin aggressiivinen ja karjui ja huusi valtavasti jos oli tyytymätön käytökseeni, hän ei kyennyt hillitsemään itseään jos vihastui. Tunsin vihaa ja pelkoa ja turtuneisuutta vuorotellen, olin poissaoleva kun hänen aggressionsa ei vaan meinannut sammua. Ennen kaikkea se tuntui epäreilulta ja muhun jäi vuosiksi paljon säilöön purkautumatonta suuttumusta kaltoinkohtelun kokemuksesta. En muista yhtään mitä ajattelin tai mitä mielessäni tapahtui.
Aloin itse käyttäytyä samalla tavalla aggressiivisesti ja jopa lyömään aikuisena esimerkiksi poikaystävää. Nämä omat vihanhallintaongelmat ovat jo nykypäivänä korjaantuneet uutteralla itseopiskelulla.
Olisi auttanut väkivaltaiseen käytökseesi kun olisit saanut lapsena kunnolla selkääsi. Se joka vitsaa säästää se lastansa vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan vain tulleeni siitä vihaiseksi. Koin tilanteen epäreiluksi. Nyt omien lasten kanssa huomaan noiden vihan tunteiden nousevan uudelleen pintaan ja on vaikeaa ymmärtää, miten isäni voi väittää että on rakastanut meitä. Mutta kaipa silloin ajateltiin, että se lastaan vihaa, ken vitsaa säästää.
Mulla oli ihan sama. Vihasin isääni ja näen vieläkin sen hullun katseen, kun vaan suljen silmäni. Hakkasin sen murrosiässä ja häivyin kotoa pois. Omien lasteni kanssa olen pitänyt huolen siitä, että asiat sevitetään keskustelemalla, vaikka joskus se on vaikeaa, koska itselläni on vaikeuksia hillitä kiukun puuskia.
Lisänä vielä ahdistushäiriö, josta en varmaan pääse eroon kuin haudassa. Pystyn silti elämään sut normaalisti ja käyn töissä. Päivääkään en ole saikuttanut mielenterveyssyistä, vaikka välillä vaikeita päiviä onkin 
Eli kovemmin olisi sinuakin pitänyt kurittaa!
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten pahoinpitely ei enää ole oikein kasvatuksellisessa mielesssä?
Itse olen saanut luunappia, tukkapöllyä ja koivuniemen herraa äidiltäni jokus ysärillä lapsena, mutta eivät ne minua traumatisoineet.
En toki nykypäivänä omille lapsilleni moista tee enää.
Miksi et, jos ne kerran kasvatuksellisesti niin toimivia keinoja ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten pahoinpitely ei enää ole oikein kasvatuksellisessa mielesssä?
Itse olen saanut luunappia, tukkapöllyä ja koivuniemen herraa äidiltäni jokus ysärillä lapsena, mutta eivät ne minua traumatisoineet.
En toki nykypäivänä omille lapsilleni moista tee enää.
Miksi et, jos ne kerran kasvatuksellisesti niin toimivia keinoja ovat?
Laki kieltää???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaa kokeneilla mm. enemmän syöpiä nuorella iällä.
"varmimmin biologista ikääntymistä nopeuttaa lapsuudessa koettu väkivalta"
Kaikki kokevat väkivaltaa lapsuudessa. Varsinkin ala-asteen välitunneilla lyödään siekailematta turpaan.
En tiedä missä kävit koulusi mutta mua ei lyönyt kukaan koskaan koulussa, ei myöskään lapsiani. Tosin ollaan naispuolisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaa kokeneilla mm. enemmän syöpiä nuorella iällä.
"varmimmin biologista ikääntymistä nopeuttaa lapsuudessa koettu väkivalta"
Kaikki kokevat väkivaltaa lapsuudessa. Varsinkin ala-asteen välitunneilla lyödään siekailematta turpaan.
En tiedä missä kävit koulusi mutta mua ei lyönyt kukaan koskaan koulussa, ei myöskään lapsiani. Tosin ollaan naispuolisia.
No toivotaan että saat vielä turpaasi jälkikäteen - koskaan ei ole liian myöhäistä kunnon turpasaunalle.
Aikuisena olin useissa väkivaltaisissa parisuhteissa, kunnes nyt on normaali parisuhde
Vierailija kirjoitti:
Senhän se teki, etten itkenyt kyyneltäkään äidin hautajaisissa. Kun fyysisesti ei enää voinut piiskata, hän siirtyi henkiselle puolelle. Vasta yli 90-v hän sanoi, ettei pidä siitä, että häntä halataan.
Mulla sama, ei itkettänyt yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaa kokeneilla mm. enemmän syöpiä nuorella iällä.
"varmimmin biologista ikääntymistä nopeuttaa lapsuudessa koettu väkivalta"
Kaikki kokevat väkivaltaa lapsuudessa. Varsinkin ala-asteen välitunneilla lyödään siekailematta turpaan.
En tiedä missä kävit koulusi mutta mua ei lyönyt kukaan koskaan koulussa, ei myöskään lapsiani. Tosin ollaan naispuolisia.
No toivotaan että saat vielä turpaasi jälkikäteen - koskaan ei ole liian myöhäistä kunnon turpasaunalle.
Trollin mielestä mikä vaan aihe on hassun hauska trollauksen kohde
No mitään vastauksestasi ei kyllä ketjussa kysytty.