Lapsena selkäänsä saaneet, miten selvisitte siitä henkisesti?

Vierailija kirjoitti:

Taisin selvitä paljon paremmin kuin lumihiutaleeksi kasvatetut, jotka eivät kestä mitään ja inhoavat kaikkia. Eniten minua ihmetyttää juuri tuo totaalisen musta suhtautuminen muihin ihmisiin. Valkoisena ei pidetä kuin eläimiä. Mitä tahansa ongelmia minulla onkin, ne eivät tule lähellekään tuota. Pidän mustavalkoisen ihmisvihan riemukulkua erittäin hälyttävänä kehityksenä, jonka seuraukset tulevat monin tavoin olemaan järkyttävät. 

 

 Tämäpä tämä, nykyään lapsilla ja nuorilla on ihan valtavasti mielenterveys ongelmia!

En muista enää mitä ajattelin, muistan vain että kiljuin aina koko toimituksen ajan niin kovaa kuin pystyin. En tajua, mitä vanhempieni päässä liikkui ja olen nyt kolmekymppisenä todella vihainen myös itselleni kun en lähtenyt h*lvettiin siitä kauhutalosta heti 18-vuotiaana ja laittanut välejä lopullisesti poikki jo silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme meistä on saanut psykoterapiaa ja selvinnyt jotenkuten sen avulla. Yksi teki itsemurhan. Yksi on pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeellä ja hänellä on paljon pitkiä sairaalajaksoja nuoruudesta lähtien.

99% lapsista sai selkäänsä ennen. Jos ei kotona niin sitten koulussa tai tarhassa. Ei ollut yhtä paljon mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä kuin nykyään.

Ai ei vai???

Syrjäytyminen oli marginaalinen ilmiö. Nykyään se taas on valtavirtaa vaikka todella isot resurssit laitetaan sen ehkäisyyn. Joka toisella ei myöskään ollut mt-diagnoosia niin kuin nykyisin.

Sitä riitti pois silmistä siivottuna. Moni perhe oli sairas ja yhdessä vain pakosta. Diagnooseja ei ollut kuten nykyään. 

Lasten hakkaaminen ei poista maailmasta yhtään ongelmaa eikä ratkaise yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisin selvitä paljon paremmin kuin lumihiutaleeksi kasvatetut, jotka eivät kestä mitään ja inhoavat kaikkia. Eniten minua ihmetyttää juuri tuo totaalisen musta suhtautuminen muihin ihmisiin. Valkoisena ei pidetä kuin eläimiä. Mitä tahansa ongelmia minulla onkin, ne eivät tule lähellekään tuota. Pidän mustavalkoisen ihmisvihan riemukulkua erittäin hälyttävänä kehityksenä, jonka seuraukset tulevat monin tavoin olemaan järkyttävät. 

 

 Tämäpä tämä, nykyään lapsilla ja nuorilla on ihan valtavasti mielenterveys ongelmia!

Neurooseja on paljon vähemmän. Aikoinaan niitä pidettiin lähes asiaankuuluvina.

Oma äitini on hirviö. En onneksi muista  tapahtuneita asioita, ne on minulle myöhemmin selvinnyt muuta kautta.

Siinä vaiheessa kun huostaanotto tapahtui, oli minussa kuulemma ollut useampi tupakanpolttama jälki.En juurikaan luota ihmisiin ja viihdyn omissa oloissani. 

Olisin ehkä voinut jotenkin päästä asiasta yli jos minulta koskaan olisi näitä tekoja pyydetty anteeksi mutta äitini kielsi ne ehdottomasti ja syytti minua valehtelijaksi.

Nyt ei olla oltu millään lailla tekemisissä enää moneen vuoteen ja parempi niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme meistä on saanut psykoterapiaa ja selvinnyt jotenkuten sen avulla. Yksi teki itsemurhan. Yksi on pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeellä ja hänellä on paljon pitkiä sairaalajaksoja nuoruudesta lähtien.

99% lapsista sai selkäänsä ennen. Jos ei kotona niin sitten koulussa tai tarhassa. Ei ollut yhtä paljon mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä kuin nykyään.

Ai ei vai???

Syrjäytyminen oli marginaalinen ilmiö. Nykyään se taas on valtavirtaa vaikka todella isot resurssit laitetaan sen ehkäisyyn. Joka toisella ei myöskään ollut mt-diagnoosia niin kuin nykyisin.

Sitä riitti pois silmistä siivottuna. Moni perhe oli sairas ja yhdessä vain pakosta. Diagnooseja ei ollut kuten nykyään. 

Lasten hakkaaminen ei poista maailmasta yhtään ongelmaa eikä ratkaise yhtään mitään. 

Kurin pitämistä lapsille on alettu demonisoida. Ruumiillinen kuritus on hakkaamista, arestit ja jäähyt ovat hylkäämiskokemuksia ja näin poispäin. Samaan aikaan kuitenkin valitetaan, kun vanhemmat ja opettajat eivät saa lapsia tottelemaan.

Kyllä ne selkäsaunat ja tukkapöllyt kesti, kun tiesi että aina se ohi menee. Kovempi paikka oli vähän isompana talvella isäukon kanssa metsätöissä kun moottorikelkka jäi kiinni. En jaksanut työntää tarpeeksi kovasti irti ja isä siitä suuttui. Huusi, että nyt juokset tuonne hankeen karkuun ja minä tulen vesurin kanssa perässä. Kyllä sitä voimat aina kuulemma henkensä edestä juostessa riittää.

Isäukolla riitti kunto, mutta ei onneksi kantti. Pelkkä maan rakoon ja syvimpään helvettiin kiroaminen onneksi riitti.

M35

Olin hiljainen ja kiltti lapsi, nuorimmainen. Olin koko lapsuuteni todistanut sisarukseni hiuksista retuuttamista.

Kiltteyteni takia minulle annettiin selkäsauna vain kerran elämäni aikana, ja ihan hölmöstä syystä. Koen tilanteen epäreiluksi, ja samoin ne kerrat kun sisaruksiani pahoinpideltiin.

Tilanteet olivat aina sellaisia, että niistä olisi pitänyt puhua, eikä niin että vanhemmat vaan purkaa omaa ärtymystään meihin lapsiin fyysisellä kurituksella. Meillä oli useammin käytössä myös henkinen väkivalta. 

Mulle on jäänyt jonkinasteinen lapsuusajan trauma, olen ahdistunut jne jne kaikkea kivaa. Mutta lapsuuden kokemukset ovat myös auttaneet minua kehittämään omia henkisiä voimavarojani sekä taitoa käsitellä ihmisten harjoittamaa henkistä väkivaltaa ja manipulaatiota. Olen pohtinut ja oppinut ymmärtämään vanhempieni heikkouksia ja syitä sille, miksi he käyttäytyivät lapsiaan kohtaan kuten käyttäytyvät, ja annan sen osittain anteeksi.

Mutta nyt aikuisena minulla on nollatoleranssi sille, että joku alkaa käyttämään henkistä tai fyysistä väkivaltaa kuritus/rankaisukeinona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme meistä on saanut psykoterapiaa ja selvinnyt jotenkuten sen avulla. Yksi teki itsemurhan. Yksi on pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeellä ja hänellä on paljon pitkiä sairaalajaksoja nuoruudesta lähtien.

99% lapsista sai selkäänsä ennen. Jos ei kotona niin sitten koulussa tai tarhassa. Ei ollut yhtä paljon mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä kuin nykyään.

Ai ei vai???

Syrjäytyminen oli marginaalinen ilmiö. Nykyään se taas on valtavirtaa vaikka todella isot resurssit laitetaan sen ehkäisyyn. Joka toisella ei myöskään ollut mt-diagnoosia niin kuin nykyisin.

Sitä riitti pois silmistä siivottuna. Moni pe

Kurin pitämistä lapsille on alettu demonisoida. Ruumiillinen kuritus on hakkaamista, arestit ja jäähyt ovat hylkäämiskokemuksia ja näin poispäin. Samaan aikaan kuitenkin valitetaan, kun vanhemmat ja opettajat eivät saa lapsia tottelemaan.

Hämmästyttävän moni opettajakaan ei osaa moderneja metodeja kuten tunnetaitojen vahvistamista. Sen sijaan haaveillaan jälki-istuntojen ja karttakepin perään.

Hyi helvetti, millainen sairas pipipää kyselee tällaista yksityiskohtaista kuvausta jostain tällaisesta? Poistoon.

Joka vitsaa säästää se lastansa vihaa. Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee näkee nykyajan lapsista mikä on tulos 

Yritin olla itkematta ja viha oli aivan valtava silla hetkella. Muistan kuinka koski ja vitsa poltteli, mutta keskityin vain vihaani. Ja tietylla tavalla kai myos dissosioin.

Ei nama keinot kauhean toimivia aina olleet, mutta myos aikuisena olen aika itsepainen ja jos jotakuta kaltoin kohdellaan (mielestani heikompaa sorretaan), se vanha tuttu viha puskee paalle. Olen aikuisena oppinut saatelemaan naita tunteita paremmin ja olen myos toissa alalla, jolla tunnen auttavani ja puolustavani heikompia

Olin ehkä 5v ja veljeni nuorempia. Veljeni tipautti olohuoneessa kukkaruukun ikkunalaudalta. Isä tulee vetää minut keittiöön laskee housuni ja lyö paljaalla kädellä. Siinä tilanteessa minä turrun, lakkaan ikäänkuin olemasta. Toinen järkyttävä tilanne minkä muistan kun nauroin. Isä tukistaa rajusti. Siihen loppui nauramiset aina kun isä oli paikalla. Tämä 70-luvulla.  

Olen kiitollinen kurituksesta. Se on tehnyt vain hyvää. Poikaa se vahvistaa ja kasvattaa, tyttöä rikkoo. 

Miten kauan teitä sitten pieksettiin? Itse en kyllä ehtinyt ajatella siinä mitään, niin nopeasti se oli ohi. Tai tukkapölly. Pieksäjänä äiti, isä ei lyönyt koskaan. Jälkeenpäin tunsin vain syvää vihaa.

N40+

Henkisesti rankkaa oli jo ennen selkäsaunan saantia kun komennettiin ulkoa käydä vitsa hakemassa. Hakumatkalla kun tiesi että kohta sattuu ja kovaa, eikä matkalla saanut olla kauan. Sisällä piti ojentaa vitsa vanhemmalle ja komennettiin laskea housut. Nolotti kun pikku sisarukset oli lähellä ja näki pimpan. Itse piiskaaminen oli ohi muutamassa minuutissa. Sen ajan kyllä itkin koko ajan. Piiskauksen jälkeen sai mennä huoneeseen häpeillen.

Sisu kasvoi. En tullut varsinaisesti pahoinpidellyksi, mutta selkäsauna kuului sen ajan kasvatukseen. Ei siitä mitään sen suurempia traumoja jäänyt.

Muistan vieläkin, kun juoksin enoa karkuun, huonolla menestyksellä. Käytössä oli remmi, jonka aina piilotin sellaiseen paikkaan, että ei löydy ennen kuin talo puretaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisin selvitä paljon paremmin kuin lumihiutaleeksi kasvatetut, jotka eivät kestä mitään ja inhoavat kaikkia. Eniten minua ihmetyttää juuri tuo totaalisen musta suhtautuminen muihin ihmisiin. Valkoisena ei pidetä kuin eläimiä. Mitä tahansa ongelmia minulla onkin, ne eivät tule lähellekään tuota. Pidän mustavalkoisen ihmisvihan riemukulkua erittäin hälyttävänä kehityksenä, jonka seuraukset tulevat monin tavoin olemaan järkyttävät. 

 

 Tämäpä tämä, nykyään lapsilla ja nuorilla on ihan valtavasti mielenterveys ongelmia!

Kurituskiellon myötä olisi pitänyt vähentyä, mutta kuinka kävi? Toisaalta, ei 1960-luvun lasten mielenterveydestä kovin suurta huolta kannettu. Nykyiseen verrattuna ihmeellistä, että meistä näinkin terveitä ja täysijärkisiä tuli.

Sain muutaman kerran remmistä ja tukistuksia. 

Olin vilkas ja villi lapsi joten koen saaneeni ne syystä.

Ei minkäänlaisia traumoja, en kokenut sitä koskaan pahoinpitelyksi koska oikeasti vanhempani olivat hyviä ja rakastavia. Turvallinen koti

vm 60

Vierailija kirjoitti:

Hyi helvetti, millainen sairas pipipää kyselee tällaista yksityiskohtaista kuvausta jostain tällaisesta? Poistoon.

Missä ja kuka kyseli yksityiskohtaista kuvausta? En kaikkia viestejä lukenut, mutta ei se ainakaan aloittaja ollut.

Kysyi, miltä siinä tilanteessa tuntui. No pahalta tietenkin, mutta kyllä siinä ajatteli, että odottakaapa, kyllä minä vielä tästä... Ei siitä silti pahoja muistoja jäänyt, kai ne selkäsaunat koki jollakin tavalla ansaituiksi ei ne suorastaan pahoinpitelyä olleet.