Lue keskustelun säännöt.
Mikä tarve äideillä on neuvoa pyytämättä tuoretta äitiä?
14.06.2024 |
Omien kokemusten ja ajatusten ehdollistaminen oikeaksi tai, että niille annettaisiin hyväksyntä? Aito halu auttaa?
Pyydän kyllä apua, ajatuksia ja kokemuksia jos niitä tarvitsen. Mielestäni on käsittämätöntä, että esimerkiksi mainitsin raskauden olevan itselleni todella voimaannuttava kokemus ja vastaus on "kyllä ne sekavat fiilikset kuuluu asiaan ja näin kokemuksella voin sanoa, että lapseen ei voi mitenkään valmistautua, että kyllä kaikki tulee uutena!!" Öh.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ap:n esimerkissä oli mielestäni ennemminkin kyse siitä, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä, eikä niinkään mistään arvostelusta.
Jep. Ja negatiivisia fiiliksiä voi aina tulla ja ne on ihan ok. Itse ottaisin tuon niin, että sanoja koitti sanoa juurikin sitä että negatiivisia tunteita voi tulla eikä siinä ole mitään pahaa vaan kuuluvat asiaan. Jotkut kun säikähtävät niitä tosi pahasti ja pelkäävät, että kaikki on pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinä kerrot kokemuksesi, hän kertoo oman kokemuksensa.
"Voimaannuttava kokemus" - vastaus "kyllä ne negatiivisetkin kuuluu asiaan". Niin, kiitos ilmoituksesta vai oliko tuo oma kokemuksesi? 😅
Yleensä voimaannuttavaksi kokemukseksi kuvataan nimenomaan jotenkin negatiivista tai hankalaa asiaa, josta kuitenkin saa voimaa. Harva sanoo luxusmatkaa New Yorkiin voimaannuttavaksi kokemukseksi, sen sijaan 5 vrk yksinvaellus Lapin tuntureilla sellaiseksi usein kuvataan.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ihan normaalia jutustelua vaan, mutta mitäpä nää lumihiutale-äidit ei tulkitsis itsekeskeisesti, että pääsis loukkaantumaan
Ei ole mikään uusi ilmiö. Mun 1920 luvulla syntynyt isoäiti muisti kertoa miten häntä oli neuvottu ja lapsia arvosteltu ja miten oli siitä loukkaantunut. Äidin hormoonit. Ei äidille kuulukaan kaikki olla ihan sama vaikka joo, normaalia jutustelua se on muille.
Hankala sanoa. Annan tuoreen äidin väsyä ja riutua ja nuutua, koska jos hän olettaa, että se kuuluu asiaan, niin minulle se ja sama. Tehkööt kaikki virheet, neuvoilla niistä välttyisi, mutta ehei, nykyisin ei neuvota, nyt pitää mennä tiskaamaan ja siivoamaan, ei kertomaan äidille, miten itse tehdä ja toimia.
Katse varpaisiin ja puhut vain kun sulta kysytään jotain. Muuten pidä turpasi kiinni ettei kukaan vaan loukkaannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkerana saamistani huonoista neuvoista haluan neuvoa, että ei se lapsi siitä pilalle menee, vaikka paljon pitää sylissä.
Ja että ei lapsesta tule ylpeä, vaikka nätiksi kehuu.
Ja vielä: kaikki aikanaan. Ei tarvi mennä kokkareruokaan just siihen aikaan, kun neuvola sitä alkaa tyrkyttää. (Mä insinöörinä olin sääntöorientoitunut ja suotta patistin kokkareruokaan, vaikka lapsi ei ollut vielä valmis siihen. Tää oli viimeinen niitti. Sitten aloin toimia oman järjen mukaan.)
Joku potta vaikka. Ei mitään kiirettä osata tehdä pottaan. Jos lapsi on terve, ei se taatusti enää lukioaikaan tee vaippaan :)
Ei hitaasti potalle pissan tehnyt lapsenikaan loputtomiin vaippaan tehnyt.
Eli ennen kaikkea: relatkaa ja käyttäkää maalaisjärkeä.
Ilmoitat raskauden olevan voimaannuttava kokemus, mutta muut eivät saa sanoa mitään?
Vinkki - älä itse keskustele äitiydestä, jos et halua muiden kommentoivat mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinä kerrot kokemuksesi, hän kertoo oman kokemuksensa.
"Voimaannuttava kokemus" - vastaus "kyllä ne negatiivisetkin kuuluu asiaan". Niin, kiitos ilmoituksesta vai oliko tuo oma kokemuksesi? 😅
Yleensä voimaannuttavaksi kokemukseksi kuvataan nimenomaan jotenkin negatiivista tai hankalaa asiaa, josta kuitenkin saa voimaa. Harva sanoo luxusmatkaa New Yorkiin voimaannuttavaksi kokemukseksi, sen sijaan 5 vrk yksinvaellus Lapin tuntureilla sellaiseksi usein kuvataan.
Entä jos ap koki raskauden nimenomaan matkaksi niin itseen tai äitiyteen? Ei lähtökohdan tarvitse olla negatiivinen kasvaakseen.
Vierailija kirjoitti:
47v täällä vastaa, että aito halu auttaa. Joskus olen kyllä jälkeenpäin miettinyt, että voi ei mitä tuli sanottua, ja että toivottavasti ei ottanut tuota väärin. En kyllä noin sanoisi mitä kerroit, mut jotain että nauti ja älä stressaa, se aika menee niin äkkiä yms. mitä varmaan kaikki hokee. Ei ole tarkoitus vähätellä, mutta se on nyt jälkeenpäin itsellä se tunne. Muistaa kyllä, että kahden pienen kanssa oli ihan kamalaa ja kaikki tuo olisi kuulostanut vittuilulta. Kai se on vähän kuin miehillä armeija. Vaikka omasta kokemuksesta on aikaa niin on sen verran iso juttu, että tekee mieli kertoa. Ja helppo jälkeen päin sanoa mitä olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä. Nyt olisin rennompi, mutta on sillekin kai tarkoitus, että vanhemmat ei ota rennosti vaan ottaa sen hoitovastuun ja kasvatuksen tosissaan.
Sepä olisikin, kun neuvominen olisi tuota, että ihanaa aikaa, mutta ei. Muistan elävästi, miten Miehen sisko sanoi minulle kun näimme vähän ennen esikoisemme syntymää, että tsemppiä vaan synnytykseen, sittenpähän näet mihin leiriin olet itsesi saattanut ja heh heh (hänellä käsittääkseni taustalla vaikeat synnytykset). Samoin koko ajan hoki, että lapset kasvaa ja sitten helpottaa, vaikka erikseen hänelle teimme selväksi, että nautimme pikkulapsiajasta. Kaksi ensimmäistä lastamme olivat poikia ja toisen ollessa vauva esitteli minulle tyttärensä tilpehöörejä ja sanoi, että tällaisia et pääsekään koskaan poikien äitinä hankkimaan ja hipelöimään, harmittaako. Ihan käsittämätöntä, kun en koskaan ollut mitenkään tuonut esiin, että minua olisi jotenkin harmittanut, että lapsemme olivat poikia saati julistanut, että lapsilukumme täynnä (sittemmin tuli tyttöjäkin).
Kyllä ihminen voi olla ihan vaan m*ulkku luonteeltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
47v täällä vastaa, että aito halu auttaa. Joskus olen kyllä jälkeenpäin miettinyt, että voi ei mitä tuli sanottua, ja että toivottavasti ei ottanut tuota väärin. En kyllä noin sanoisi mitä kerroit, mut jotain että nauti ja älä stressaa, se aika menee niin äkkiä yms. mitä varmaan kaikki hokee. Ei ole tarkoitus vähätellä, mutta se on nyt jälkeenpäin itsellä se tunne. Muistaa kyllä, että kahden pienen kanssa oli ihan kamalaa ja kaikki tuo olisi kuulostanut vittuilulta. Kai se on vähän kuin miehillä armeija. Vaikka omasta kokemuksesta on aikaa niin on sen verran iso juttu, että tekee mieli kertoa. Ja helppo jälkeen päin sanoa mitä olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä. Nyt olisin rennompi, mutta on sillekin kai tarkoitus, että vanhemmat ei ota rennosti vaan ottaa sen hoitovastuun ja kasvatuksen tosissaan.
Sepä olisikin, kun neuvominen olisi tuota,
*Liriin
Ei niitä neuvoja tarvitse kokea uhkana. Kun on hormonit pinnassa, loukkaantuu ihan viattomistakin asioista. Tuskin kukaan lähtökohtaisesti haluaa sinulle niillä neuvoilla kuitenkaan mitään pahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkerana saamistani huonoista neuvoista haluan neuvoa, että ei se lapsi siitä pilalle menee, vaikka paljon pitää sylissä.
Ja että ei lapsesta tule ylpeä, vaikka nätiksi kehuu.
Ja vielä: kaikki aikanaan. Ei tarvi mennä kokkareruokaan just siihen aikaan, kun neuvola sitä alkaa tyrkyttää. (Mä insinöörinä olin sääntöorientoitunut ja suotta patistin kokkareruokaan, vaikka lapsi ei ollut vielä valmis siihen. Tää oli viimeinen niitti. Sitten aloin toimia oman järjen mukaan.)
Joku potta vaikka. Ei mitään kiirettä osata tehdä pottaan. Jos lapsi on terve, ei se taatusti enää lukioaikaan tee vaippaan :)
Ei hitaasti potalle pissan tehnyt lapsenikaan loputtomiin vaippaan tehnyt.
Eli ennen kaikkea: relatkaa ja käyttäkää maalaisjärkeä.
Lapseni eivät koskaan saaneet kokkareruokaa, siirtyivät soseista suoraa 8 kk ikäisinä tavallisen ruuan äärelle.
Pyytämättömiä neuvoja ei moni kaipaa, mutta joskus niitä saattaisi joku tarvita. Kauhistuin, kun kuulin, ettei pitkälle raskaudessaan edennyt tuttavani ollut käynyt gynekologilla, vaan uskoi menevänsä suoraan synnytykseen, kun aika tulee. Tietämättömyys toisinaan ihmeteltävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret äidit ovat melko tyhmiä, eivätkä tajua kysyä neuvoja.
Joskus halutaan siirtää hyviä kokemuksia ja tapoja eteenpäin.
Joskus halutaan kertoa etukäteen, ettei tulisi niin isoa yllätystä lapsen synnyttyä.
Joskus halutaan vain rupatella ja muistella, millaista olikaan, kun oma lapsi oli syntynyt, ilman sen kummempaa neuvomistarkoitusta.
Joskus joillakin on jäänyt joku raskas kokemus, jota haluaa purkaa lopultakin nyt, kun joku toinen on samassa vaiheessa ja tilanteessa eli halutaan kuulija.
Missä tahansa keskustelussa ja vuorovaikutuksessa on monenlaista sävyä, syytä ja seurausta. Osa on sitä totuttua nais-puhetta, mitä aina käydään vauvavaiheen ympärillä. Osa haluaisi nuoremman polven pääsevän helpommalla. Osaa vain kiinnostaa uudenlainen äitiys ja sen vertaaminen vanhaan aikaan.
Varmaan on hyvä idea keskittyä toistaiseksi enemmän samanlaisessa tilanteessa olevien, siis ensimmäistään odottavien seuraan. Rauhoittaa oma elämänsä. Etsimällä samantyyppistä juttukumppania tulee helpommin ymmärretyksi, varsinkin jos ei ole tottunut paljoon puheeseen ja vieraampaan tapaan keskustella.
Ihminen on sokea omalle käytökselleen.