Mikä tarve äideillä on neuvoa pyytämättä tuoretta äitiä?

En tiedä. En ole tehnyt niin.

Ei kyllä yhtään kiinnosta, tosin mun lapseni on jo aikuinen.

Ehkä tämä on jokin pienten lasten äitien juttu, eivät teinienkään äidit ole neuvomassa?

En tiedä mutta ehkä tuollainen lapsellisuus ärsyttää heitö.

Minua lähinnä peloteltiin. Vietimme juuri esikoisen lakkiaiset. Lapsen ollessa vauva, anoppi itki minulle miten tämä tulee kuolemaan huumeiden yliannostukseen, koska minä äitinä olen niin huono.

sinä kerrot kokemuksesi, hän kertoo oman kokemuksensa.

Itse en kyllä käsitä, että mikä tuossa vastauksessa "kyllä ne sekavat fiilikset..." oli niin loukkaavaa? Tuskin henkilö tarkoitti mitään ikävää?

Siis eikö lapsi ole edes syntynyt vielä?

Itse en näe mitään tarvetta tuleville äideille antaa esimerkiksi lastenvaunuista arvostelua pyytämättä, että miten ei kannata ostaa vaunuja x, kun ovat niin heiveröiset tai vaunuja x, kun ovat kömpelöt (kyse on suomen markkinoiden ns laadukkaimmista tai ainakin kalleimmista merkeistä).

Harmittaa, koska mielestäni jokaiselle tulisi antaa tila sille, että jokainen voisi ihan itse käydä (senkin) hankintaprosessin läpi, joka on osa valmistautumista tulevaan. 

T. Hyvin paljon ohjeistettu....

Luulevat olevansa yhtäkkiä ammattilaisia kun omaa naperoaan ovat hoitaneet. Ennemmin kysyisin neuvoa vaikka oikealta kasvatusalan ammattilaiselta (oli sillä omia lapsia tai ei), kuin hormonihuuruiselta.

Koin, että kokemukseni ei ollut hänelle mieluisa, koska itse on kokenut raskauden eritavalla. 

Suuri osa tuoreista äideitä elää kuplassa johon pienikin oman kokemuksen kertominen tekee särön.

Muistan tuon tunteen esikoisen synnyttyä. vain miä ja vauvani mahduttiin ajatusmaailmaani, välillä jopa lapsen isä oli vihollisemme.

Mutta kun tiedostaa asian, sen kanssa voi elää.

47v täällä vastaa, että aito halu auttaa. Joskus olen kyllä jälkeenpäin miettinyt, että voi ei mitä tuli sanottua, ja että toivottavasti ei ottanut tuota väärin. En kyllä noin sanoisi mitä kerroit, mut jotain että nauti ja älä stressaa, se aika menee niin äkkiä yms. mitä varmaan kaikki hokee. Ei ole tarkoitus vähätellä, mutta se on nyt jälkeenpäin itsellä se tunne. Muistaa kyllä, että kahden pienen kanssa oli ihan kamalaa ja kaikki tuo olisi kuulostanut vittuilulta. Kai se on vähän kuin miehillä armeija. Vaikka omasta kokemuksesta on aikaa niin on sen verran iso juttu, että tekee mieli kertoa. Ja helppo jälkeen päin sanoa mitä olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä. Nyt olisin rennompi, mutta on sillekin kai tarkoitus, että vanhemmat ei ota rennosti vaan ottaa sen hoitovastuun ja kasvatuksen tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö lapsi ole edes syntynyt vielä?

Nimenomaan on, mutta kokemukseni ei kaiketi ollut oikea? 😁

Vierailija kirjoitti:

Minua lähinnä peloteltiin. Vietimme juuri esikoisen lakkiaiset. Lapsen ollessa vauva, anoppi itki minulle miten tämä tulee kuolemaan huumeiden yliannostukseen, koska minä äitinä olen niin huono.

Joo joo, nii varmaan. 

Joskus saattoi "tue sen päätä" tms.  Ja sinä herkkä mimosa otit itseesi ja väänsit oman versiosi.

Vierailija kirjoitti:

sinä kerrot kokemuksesi, hän kertoo oman kokemuksensa.

"Voimaannuttava kokemus" - vastaus "kyllä ne negatiivisetkin kuuluu asiaan". Niin, kiitos ilmoituksesta vai oliko tuo oma kokemuksesi? 😅

Varmaan ihan normaalia jutustelua vaan, mutta mitäpä nää lumihiutale-äidit ei tulkitsis itsekeskeisesti, että pääsis loukkaantumaan

Ota etäisyyttä. Hän yrittää ottaa hyväksyntää omille kokemuksille eikä anna sinun kokemuksillesi tilaa. 

Turha neuvominen on outoa. Ellei joku tee pahasti väärin jotain. Tai pöläytä talkkia niin että vauva hengittää sitä. Valossa näkee mihin talkki pölähtää, mutta ei valoa vauvan silmiin.

Tuossa ap:n esimerkissä oli mielestäni ennemminkin kyse siitä, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä, eikä niinkään mistään arvostelusta.

Jos kyseessä on ystävä tai ihan vaan tuttu niin olisin kyllä iloinen kokemuksestasi enkä kommentoisi tuolla tavalla.