Kysymyksiä lapsen itsetunnosta
Lueskelin pitkää listaa viestejä eritysryhmistä vs. avustaja normaaliryhmässä. Itseäni kiinnostaa sama teema sekä päiväkodissa, koulussa ja kaveri- ja harrastusmaailmassa.
Oma tyttäreni on 3,5 v ja hänellä on harvinainen ataksiasairaus, joka näkyy heikkona motoriikkana (huojuu vauvamaisesti, osaa juuri ja juuri kävellä) mutta älyllisesti ikäisensä. Vamma on siis ainakin näillä näkymin vain motorinen, joka joko myöhemmin heikkenee tai saattaa jopa kohentua (ei diagnoosia, ei tietoa etenemisestä). Hän on päiväkodissa, avustaja toisen lapsen kanssa puoliksi. Tämä on tällä hetkellä todella hyvä ratkaisu.
Haluaisin tietää, miten voisin tukea jatkossa hänen itsetuntonsa kehitystä, kun hän ei pärjää muille lapsille motorisesti? En tiedä mistä löytäisin hänelle suurinpiirtein ikäistään seuraa, jolla myös olisi liikunnallisia ongelmia. Kertokaa te joilla vanhempi lapsi ja jo asiasta kokemusta.
Kommentit (5)
Tärkeintä on löytää lapselle sellaista seuraa, joka ymmärtää että liikkuminen on lapsellesi vaikeaa, mutta silti voi leikkiä ja olla yhdessä. Samalla lapsesi kasvaa hiljalleen siihen tosiasiaan, että liikkuminen on hänelle vaikeaa, sitä ei voi parantaa, mutta harjoitella voi ja että hän voi olla tosi hyvä jossakin muussa.
Muistan itse miten lapsena kerrostalon pihalla leikimme talon lasten kanssa: yhdellä lapsista oli vaikea sydänvika ja hän ei saanut/jaksanut juosta, toisella oli cp-vamma. Hän ei pysynyt oikein jutuissa mukana, mutta kotileikissä suoriutui aina perheen koiran tehtävästä innolla ja kunniakkaasti ja oli kova nauramaan. Sydänvikainen poika oli juoksukilpailuissa aina tuomari tai lähettäjä- jos juostiin jonnekin kovaa joku kulki hänen kanssaan hitaampaa ettei hän jäänyt yksin. Hänen käytyään sydänleikkauksessa rintakehässä oleva arpi oli koko pihapiirin kateuden ja ihailun kohde..Tällainen lapsuusasetelma antoi ainakin itselleni uskon siitä että lapset pystyvät hyväksymään helposti erilaisuutta, toinen lapsi otetaan mukaan sellaisena kuin hän on. Usein vaan vanhemmat vaikeuttavat asioiden kulkua eristämällä omat lapsensa erilaisista lapsista.
En muista tekivätkö pihan lasten vanhemmat lasten leikkien eteen muuta kuin tuuppasivat pihalle ja erotuomaroivat kinoja, mutta sinulla on mahdollista vaikuttaa omalla aktiivisuudellasi siihen että lapsesi saa leikkiseuraa ja ystäviä.
eskarilainen jolla myös diagnoosina ataksia. Tyttömme on pienestä pitäen ollut sinnikäs yrittäjä ja vasta nyt vuoden sisällä on alkanut huomaamaan erilaisuutensa.
Laitoin hänet 4-vuotiaana satujumppaan jossa käy vieläkin (ihan siis " normaalien" lasten joukkoon). Hän myös aloitti uimaseurassa 5-vuotiaana ja jatkaa siellä edelleen! Tuo uiminen on hyvä harrastus koska siellä ataksia ei näy ja muutenkin uinti on tosi hyvä harrastus ataksiaa sairastavalle motoriikkaa kehittävänä harrastuksena.
Olen nyt tytölle kertonut suoraan että hänellä on jaloissa tuollainen pieni vamma jonka vuoksi hän ei ehkä koskaan tule juoksemaan yhtä hyvin kuin kaverit, mutta olen korostanut hänen muita hyviä puoliaan kuten uimataitoa ja kaunista lauluääntä joita sitten ei taas välttämättä muilla ole! Kaikki eivät ole hyviä samoissa asioissa, mutta jokaisella on varmasti se jokin juttu jossa on itse hyvä!
Nyt kun tyttö on alkanut kirjoittamaan ja kunnolla piirtämään näyttää siltä että tuo ataksia on myös käsissä ja sen huomaa kirjoittaessa piirtäessä ym.. Sairaalassakin sanottiin että mitäpä sillä piirrustustaidolla, kun muisti on hyvä ja äly terävä;)
Tyttö sai 2v-6v fysioterapiaa ataksian vuoksi. Ja nyt fysioterapia vaihtui toimintaterapiaksi juuri noiden käden taitojen vuoksi ennen koulun aloitusta.
Tuohon itsetunnon kohottamiseen en osaa sanoa mitään ihmeellistä. Samaa toimintaa kuin ns. normaalillakin lapsella. Rakkautta, tukea ja turvaa:) Meillä jo tyttö osaa jo itse sanoa kavereille että en tykkää juosta kun minulla on nuo jalat vähän heikot. Nyt vähän jännittää kun alkaa syksyllä koulu ja muutamme eri paikkakunnalle että miten siellä suhtaudutaan tyttöömme ja saako hän kavereita vai vaikuttaako tuo huono tasapaino niin että joutuisi koulukiusatuksi:(
Itsetunnon kehittämiseen auttaa lapsen tekemisten kehuminen ja kannustaminen-
...ja meneminen niihin harrastuksiin, mihin lapsi haluaa- meilläkin lapsi nauttii baletista ja uimisesta-
sinne siis- ja tulee onnistumisen kokemuksia!!!
Hei!
Koska tätä täsmävertaistukea ataksialle löytyy niin vähän, olisiko sinun mahdollista käydä kanssani satunnaista kirjeenvaihtoa? Olen etsinyt muita ao. tautia sairastavia, mutta tähän mennessä tiedän vain yhden noin 9 vuotiaan.
En tiedä onko meidän tyttömme vaiheista sinulle apua, mutta olisin itse todella kiinnostunut kuulemaan teidän tytöstänne. Esim. onko diagnoosia? Mikä sairaala teitä hoitaa? Miten sairaus on näkynyt käytännössä lapsellanne? Jos et jaksa sähköpostitella, kirjoita tänne anonyymina. Muutoin viestittele osoitteeseen: liisa.kahkonen@welho.com
Meidän lapsella on samantapaista " huojuntaa" - dysfasiaa, joka vaikuttaa motoriikkaan ja sosiaalisiin taitoihin-
---
Toimintaterapia on auttanut ja
siellä on myös mahdolisuus saada muita lapsia saamaan " jumppaan" ja sosiaalisten taitojen kehittyminen on olllut huiaa- pallonheittoa ym. yhdessä kaverin kanssa...
--
Eli toimintaterapiaa suosittelen kerran viikossa
ja joku muu lapsi sieltä ryhmästä mukaan!
VOIMIA Kuntoutukseen!!!