Lue keskustelun säännöt.
Uskotko johonkin hömppään/yliluonnolliseen, jota ei (vielä) tiede pysty selittämään?
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Kaksi eri asiaa. "Hömppä" ja asiat joita tiede ei voi selittää.
Ero on että "hömpässä" ei ole varsinaista selitettävää, kuin se miksi joku uskoo "hömppään". Uskontojen synty ja uskonnollisuus on tutkimuksen aiheita. Yliluonnollisia kokemuksia (mutta ei mitattavia yliluonnollisia ilmiöitä) voidaan aiheuttaa ihmisille tutkimusasetelmissa. Eli ihminen voidaan kokeellisesti saada näkemään tai kokemaan asia, joista ei ole merkkejä ihmisen aivojen ulkopuolella. Se vaatii vain aivojen häirintää.
Se mitä tiede ei voi selittää, tarkoittaa että on jokin konkreettinen havainto, joka pitää selittää. Joskus se on vaikeampaa, joskus helpompaa.
Näitä erilaisia aistikokemuksia, joista ei ole merkkejä kokijan aivojen ulkopuolella, saadaan aikaiseksi esim. kemiallisilla yhdisteillä. Esim. yhdelle kaverilleni tuli mielialalääkkeen sivuvaikutuksena kissa, jota kukaan muu ei nähnyt. Hän siis näki sen kissan kuin se olisi ollut todellinen, elävä eläin. Kun hän lopetti ko. lääkkeen käytön, katosi kissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken takana on siis energia. Aamen.
Energia mahdollisesti kaiken takana, amen luultavasti ei.
Tiedän että on. Miksi siis kiellät?
Ei ole kovin tieteellinen tapa puhua, mutta ketjussa puhutaan hömpästä, joten siitä vaan.
Okei, puhuin siis väärällä tavalla. Ok. Eihän siinä mitään. Kiitos kun vastasit kuitenkin!
Vierailija kirjoitti:
Asia jota olen paljon elämäni aikana pohtinut on AIKA. Onko ajan olemus tieteellisesti selitettävissä? Miten ajan mittaamisesta on sovittu, niin että meillä kaikilla on nyt jonkinlainen käsitys menneestä, nykyisyydestä ja tulevasta? Onko olemassa ajan eri tasoja, vai tapahtuuko kaikki samalla tasolla? Kulkeeko aika meidän lävitsemme vai kuljemmeko sitä pitkin, sitä mukaa kun se asettuu jalkojemme alle astuttavaksi?
Kiehtova, kiehtova aika - vai sittenkin ajattomuus? ''Siirtyi ajasta ikuisuuteen''', sanotaan. Ikuisuuttahan ei tarvitse mitata, miksi sitä olisi tarve mitata? Jos on olemassa sekä aika että ajattomuus, niin mikä on niiden suhde toisiinsa? Ovatko ne sisäkkäin vai peräkkäin vai rinnakkain? Onko kaikki jo tapahtunut, mikä tapahtua voi tai tapahtua tarvitsee?
Uskon että näistä kahdesta nimenomaan aika on illuusio, ja ajattomuus avaruudellinen fakta. Odotan melkeinpä innolla siirtymistä ajan illuusiosta ajattomuuden faktaan
Haa, lempiaiheeni! :D Aika on konseptina ihan tosi kiehtova. Tämän hetkinen vallitseva käsitys fysiikassa on, että aika on ulottuvuus ja se miten aika yleensä käsitetään, on virheellinen. Perusihmisen aikakäsitys on että ajalla on alku ja loppu eli aika on lineaarinen, ei fysiikan nykyteorian mukaan pidä ollenkaan paikkansa. Aika-avaruudessa on kolmen avaruudellisen ulottuvuuden (eli syvyys, pituus, leveys) lisäksi se neljäs ulottuvuus, eli aika. Aika on aina suhteellista eli siitä riippuvaista, missä kohtaa neliulotteista koordinaatistoa se on muihin nähden. Aika ei liiku kaikkialla yhtä nopeasti vaan esim. avaruusasemalla aika kulkee nopeammin suhteessa maapallon pintaan. Siten sellaiset konseptit kuin menneisyys, nykyinen ja tulevaisuus riippuvat siitä mistä kohtaa ulottuvuutta sitä sattuu katsomaan ja olisi siten mahdollista, että minun ja sinun nykyhetket eivät olekaan samassa kohtaa ajan akselia ja teoriassa olisi mahdollista, että elämme rinnakkain eri aikaulottuvuuksissa :D Tämän konseptin ja yleisen suhteellisuusteorian kanssa on leikitelty aika paljon scifi kirjallisuudessa.
Uskon, 200 vuotta sitten kännykät ja leijulaudat olisivat olleet paranormaalia.
Uskon että kummittelulle on selitys,jota ei vielä ole löydetty. Vahvi teoria on ihmisen jälkienergia mikä selittäisi aaveiden toistamat kuviot ja sen, ettei niille voi puhua (tyyliin ravaa samoja rappusia reagoimatta mitenkään mihinkään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia jota olen paljon elämäni aikana pohtinut on AIKA. Onko ajan olemus tieteellisesti selitettävissä? Miten ajan mittaamisesta on sovittu, niin että meillä kaikilla on nyt jonkinlainen käsitys menneestä, nykyisyydestä ja tulevasta? Onko olemassa ajan eri tasoja, vai tapahtuuko kaikki samalla tasolla? Kulkeeko aika meidän lävitsemme vai kuljemmeko sitä pitkin, sitä mukaa kun se asettuu jalkojemme alle astuttavaksi?
Kiehtova, kiehtova aika - vai sittenkin ajattomuus? ''Siirtyi ajasta ikuisuuteen''', sanotaan. Ikuisuuttahan ei tarvitse mitata, miksi sitä olisi tarve mitata? Jos on olemassa sekä aika että ajattomuus, niin mikä on niiden suhde toisiinsa? Ovatko ne sisäkkäin vai peräkkäin vai rinnakkain? Onko kaikki jo tapahtunut, mikä tapahtua voi tai tapahtua tarvitsee?
Uskon että näistä kahdesta nimenomaan aika on illuusio, ja ajattomuus avaruudellinen fakta. Odotan melkeinpä innoll
Kun hömpästä kerran saa puhua, ja tiedemiesten mielestä aikaa ei oikeastaan ole olemassa, niin oma teoriani on, että nukkuessa aika katoaa myös tajunnasta, mikä selittää enneunet.
Mieli harhailee, ja näkee sekä jo tapahtuneita, että tulevia tapahtuvia, jos nyt yleensä voi puhua noita sanoja käyttäen, jos aikaa ei kerran ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi eri asiaa. "Hömppä" ja asiat joita tiede ei voi selittää.
Ero on että "hömpässä" ei ole varsinaista selitettävää, kuin se miksi joku uskoo "hömppään". Uskontojen synty ja uskonnollisuus on tutkimuksen aiheita. Yliluonnollisia kokemuksia (mutta ei mitattavia yliluonnollisia ilmiöitä) voidaan aiheuttaa ihmisille tutkimusasetelmissa. Eli ihminen voidaan kokeellisesti saada näkemään tai kokemaan asia, joista ei ole merkkejä ihmisen aivojen ulkopuolella. Se vaatii vain aivojen häirintää.
Se mitä tiede ei voi selittää, tarkoittaa että on jokin konkreettinen havainto, joka pitää selittää. Joskus se on vaikeampaa, joskus helpompaa.
Näitä erilaisia aistikokemuksia, joista ei ole merkkejä kokijan aivojen ulkopuolella, saadaan aikaiseksi esim. kemiallisilla yhdisteillä. Esim. yhdelle kaverilleni tuli mielialalääkkeen sivuvaikutuksena kissa, jota kukaan muu
Mitä tarkoittaa aivojen ulkopuolella? Mistä tämä sivuvaikutus johtuu ja mikä sen aiheuttaa?
Oon samaa mieltä. Mieli harhailee unessa aikajanoissa. Jos jotain tosi negatiivista on tulossa niin mielen kaikuja jo tulee siitä unessa. Siksi ne unet on myös niin randomeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia asetat tieteen jalustalle ap? Kolmiulotteisen olemassaolon ulkopuolisesta todellisuudesta tiede ei osaa sanoa mitään.
Mitä tarkoitat kolmiulotteisen olemassaolon ulkopuolisella todellisuudella, ja mistä päättelet, että sellainen on olemassa?
Tarkoitan sillä sitä, että olemassaolo ei perustu tähän kolmiulotteiseen "fyysiseen" todellisuuteen vaan matemaattisiin singulariteetteihin. Toisin sanoen sieluihin jos haluaa käyttää uskonnollista termiä.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että tiede ei pysty selittämään paljonkaan vaikka se yrittää kyllä. Koska menetelmät tutkimukseen ovat niin rajalliset. Esimerkiksi telepatiaa on kyetty tutkimaan ja havaitsemaan jonkin verran.
Eipä taikuri Randin lupaama miljoona kelvannu telepaatikoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomeen tulee energiapurske ilmassa joka päivä n. klo 20-21.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia asetat tieteen jalustalle ap? Kolmiulotteisen olemassaolon ulkopuolisesta todellisuudesta tiede ei osaa sanoa mitään.
Mitä tarkoitat kolmiulotteisen olemassaolon ulkopuolisella todellisuudella, ja mistä päättelet, että sellainen on olemassa?
Tarkoitan sillä sitä, että olemassaolo ei perustu tähän kolmiulotteiseen "fyysiseen" todellisuuteen vaan matemaattisiin singulariteetteihin. Toisin sanoen sieluihin jos haluaa käyttää uskonnollista termiä.
Unohdit sen äärettömän paljon tärkeämmän kysymyksen, eli mistä päättelet, että sellainen on olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että alitajunta on tärkeä osa ihmistä. Sellainen tekijä, joka nostaa kaikkein syvimmät inhimilliset tunteet, halut, pelot, muistot aika ajoin pintaan, jolloin henkilö joutuu ehkä lausumaan että ''mistähän tuo nyt tuli''? Joskus jokin ajatus tai reaktio, uni tai muistikuva askarruttaa mieltä enemmän kuin tuntuisi olevan aihetta. ''Miksiköhän se-ja-se henkilö tuli juuri tänään mieleeni...?'' Tai sama ihmetys, jos näkee jostakin menneisyyden henkilöstä outoa unta.
(Sivuhuomautus: olen nähnyt unta tädistäni, joka kuoli nuorena enkä koskaan häntä nähnyt oikeasti. Valokuvia olin nähnyt ja tarinoita kuullut että millainen ihminen oli. Hän ilmestyi uneeni kauniina, hymyilevänä ja hyväntahtoisena.)
Uskon että alitajunta on aivan pohjaton säilö kaikelle mitä ihmisen elämässä on tapahtunut, kenties aiemmissakin elämissä. Tiede väittää, että jo kohdussa ollessa alitajuntaan voi syntyä jokin muisto tuntemuksesta, joka on johtunut äidin mielialoista tms.
Ja kuten aiemminkin ketjussa on sanottu, uskon myös että alitajunnassa ei ole aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Asia jota olen paljon elämäni aikana pohtinut on AIKA. Onko ajan olemus tieteellisesti selitettävissä? Miten ajan mittaamisesta on sovittu, niin että meillä kaikilla on nyt jonkinlainen käsitys menneestä, nykyisyydestä ja tulevasta? Onko olemassa ajan eri tasoja, vai tapahtuuko kaikki samalla tasolla? Kulkeeko aika meidän lävitsemme vai kuljemmeko sitä pitkin, sitä mukaa kun se asettuu jalkojemme alle astuttavaksi?
Kiehtova, kiehtova aika - vai sittenkin ajattomuus? ''Siirtyi ajasta ikuisuuteen''', sanotaan. Ikuisuuttahan ei tarvitse mitata, miksi sitä olisi tarve mitata? Jos on olemassa sekä aika että ajattomuus, niin mikä on niiden suhde toisiinsa? Ovatko ne sisäkkäin vai peräkkäin vai rinnakkain? Onko kaikki jo tapahtunut, mikä tapahtua voi tai tapahtua tarvitsee?
Uskon että näistä kahdesta nimenomaan aika on illuusio, ja ajattomuus avaruudellinen fakta. Odotan melkeinpä innolla siirtymistä ajan illuusiosta ajattomuuden faktaan
Aikaa sellaisena kuin se yleisesti käsitetään, ei ole. Käsitys on illuusio. On vain loputtomia nyt-hetkiä. "Aika" on paikka (koordinaatti), missä joku asia tapahtuu. Aivojen toiminta luo illuusion ajan kulusta. Muisti luo nyt-hetkistä jatkumon. Aivot myös ennustaa koko ajan tulevaa perustuen muistin sisältöön. Muistin tueksi on kehitetty ja rakennettu ajanmittauslaitteita. Tietoisella ja tiedostamattomalla tasolla. Ajan "kulku" on tapahtumien (muutosten) sijoittumista eri koordinaatiopisteisiin.
Ajan mittaaminen on sopimusjärjestelmä. Se on luotu suunnittelun, ennakoinnin ja synkronoinnin helpottamiseksi. Se on sovittu, ja sille on luotu oma käsitteistö omine symboleineen. Ihmisen kokemus ajan kulusta on aivojen tuottama tunne, kuten yllä on todettu. Nukkuva tai tajuton ihminen ei koe ajan kulua. Nukutettu ihminen ei herätessään tiedä, onko nukkunut kaksi tuntia, vai kaksi kuukautta (sairaalassa nukutuksessa pidetyt). Tietoinen mieli ei ole luonut sitä illuusiota, koska se ei ole rekisteröinyt tapahtumia ja ne ei ole muistissa.
Tunne ajan kulumissesta perustuu ihmisellä sähköisiin signaaleihin, joita aivot saa syötteenä aistijärjestelmältä. Ihmisillä on potentiaaleja vastaanottaa ja/havaita signaaleja. Aistirajoitteet ja havainnointikyky. Vastaavalla tavalla kun toiset huomaa tekstistä oleellisen, ja toiset ei, niin toiset voi paremmin erottaa signaaleja kohinasta kuin toiset. En sulkisi telepatiaa pois mahdollisten ilmiöiden piiristä.
Ikuisuudessa ei "aikaa" ole, jos se on koordinaatistossa staattinen ja pysyvä paikka ilman tapahtumia (muutoksia).
Koska aika on ulottuvuus, ja lomittuminen on mahdollista, niin periaatteessa kaikki aika on olemassa samaan aikaan. Se tekee signaalien siirtymisen mahdolliseksi "ajasta toiseen". Toisesta koordinaatista toisen koordinaatin "nyt-hetkeen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia jota olen paljon elämäni aikana pohtinut on AIKA. Onko ajan olemus tieteellisesti selitettävissä? Miten ajan mittaamisesta on sovittu, niin että meillä kaikilla on nyt jonkinlainen käsitys menneestä, nykyisyydestä ja tulevasta? Onko olemassa ajan eri tasoja, vai tapahtuuko kaikki samalla tasolla? Kulkeeko aika meidän lävitsemme vai kuljemmeko sitä pitkin, sitä mukaa kun se asettuu jalkojemme alle astuttavaksi?
Kiehtova, kiehtova aika - vai sittenkin ajattomuus? ''Siirtyi ajasta ikuisuuteen''', sanotaan. Ikuisuuttahan ei tarvitse mitata, miksi sitä olisi tarve mitata? Jos on olemassa sekä aika että ajattomuus, niin mikä on niiden suhde toisiinsa? Ovatko ne sisäkkäin vai peräkkäin vai rinnakkain? Onko kaikki jo tapahtunut, mikä tapahtua voi tai tapahtua tarvitsee?
Uskon että näistä kahdesta nimenomaan aika on illuusio, ja ajattomuus avaruudellinen fakta. Odotan melkeinpä innoll
Aika muodostuu pelkästään peräkkäisistä tapahtumista sekä katsojasta.
Toisaalta maan pyörimimen ja valoisuus määräävät käsittämämme ajan.
Mut avaruudessa asia on toisin kun siellä ei ole yötä eikä päivää. Kellotkin käyvät ilman synkronointia eritahtiin kuin maan päällä.
Sanotaan vielä että mitä suurempi planeetta sitä hitaampaa aika kuluu ja mitä suuremman esineen luona olet.
Tämä kuulemma pätee myös maan päällä, esimerkiksi pyramideilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia jota olen paljon elämäni aikana pohtinut on AIKA. Onko ajan olemus tieteellisesti selitettävissä? Miten ajan mittaamisesta on sovittu, niin että meillä kaikilla on nyt jonkinlainen käsitys menneestä, nykyisyydestä ja tulevasta? Onko olemassa ajan eri tasoja, vai tapahtuuko kaikki samalla tasolla? Kulkeeko aika meidän lävitsemme vai kuljemmeko sitä pitkin, sitä mukaa kun se asettuu jalkojemme alle astuttavaksi?
Kiehtova, kiehtova aika - vai sittenkin ajattomuus? ''Siirtyi ajasta ikuisuuteen''', sanotaan. Ikuisuuttahan ei tarvitse mitata, miksi sitä olisi tarve mitata? Jos on olemassa sekä aika että ajattomuus, niin mikä on niiden suhde toisiinsa? Ovatko ne sisäkkäin vai peräkkäin vai rinnakkain? Onko kaikki jo tapahtunut, mikä tapahtua voi tai tapahtua tarvitsee?
Uskon että näistä kahdesta nimenomaan aika on illuusio, ja ajatt
Kun hömpästä kerran saa puhua, ja tiedemiesten mielestä aikaa ei oikeastaan ole olemassa, niin oma teoriani on, että nukkuessa aika katoaa myös tajunnasta, mikä selittää enneunet.
Mieli harhailee, ja näkee sekä jo tapahtuneita, että tulevia tapahtuvia, jos nyt yleensä voi puhua noita sanoja käyttäen, jos aikaa ei kerran ole.
Pitänee paikkansa koska jopa tieteessä on tutkittu että näemme koko yön unet kolmen sekunnin aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko tämä telepatiauskovainen esitellä jonkun asiasta tehdyn tutkimuksen? Vai odotatko vaan että uskotaan kun sinä niin sanot?
Ehkä telepatiaa ei voi mitata nykytieteen keinoilla? Ei siihen tarvitse kenenkään uskoa. Joillekin se voi kuitenkin olla arkipäivää, jos heillä on tämä ominaisuus. Eri.
Minulla oli tämä mummilta peritty telepatialahja jo pikkupentuna. Hän teki aikanaan Karjalassa elantonsa meediona ja näkijäna. Inhosin sitä suoraan sanoen, mutta nyt pian 50-vuotiaana miehenä olen nämä telepatiat ja muut näkijän lahjani hyväksynyt häpeättä. Tyttäreni on perinyt saman kyvyn.
Et sitten kuitenkaan halua käydä todistamassa lahjojasi puolueettomien tutkijoiden edessä, vaikka saisit siitä miljoona euroa?
Miksi pitäisi todistella kenellekään mitään vaikka saisi 10 miljoonaa? Oikein jääräpäinen skeptikko tuskin uskoisi vaikka näkisi minkälaisia todisteita tahansa. Ei vaikka huomaisi itsellään olevan vaikkapa telepaattisia kykyjä. Varmasti kieltäisi nekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi eri asiaa. "Hömppä" ja asiat joita tiede ei voi selittää.
Ero on että "hömpässä" ei ole varsinaista selitettävää, kuin se miksi joku uskoo "hömppään". Uskontojen synty ja uskonnollisuus on tutkimuksen aiheita. Yliluonnollisia kokemuksia (mutta ei mitattavia yliluonnollisia ilmiöitä) voidaan aiheuttaa ihmisille tutkimusasetelmissa. Eli ihminen voidaan kokeellisesti saada näkemään tai kokemaan asia, joista ei ole merkkejä ihmisen aivojen ulkopuolella. Se vaatii vain aivojen häirintää.
Se mitä tiede ei voi selittää, tarkoittaa että on jokin konkreettinen havainto, joka pitää selittää. Joskus se on vaikeampaa, joskus helpompaa.
Näitä erilaisia aistikokemuksia, joista ei ole merkkejä kokijan aivojen ulkopuolella, saadaan aikaiseksi esim. kemiallisilla yhdisteillä. Esim. yhdelle kaverilleni tuli mielialalääkkeen sivuvaikutuksena kissa, jota kukaan muu
Jospa kissa oli se lääkkeen parantava elementti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko tämä telepatiauskovainen esitellä jonkun asiasta tehdyn tutkimuksen? Vai odotatko vaan että uskotaan kun sinä niin sanot?
Ehkä telepatiaa ei voi mitata nykytieteen keinoilla? Ei siihen tarvitse kenenkään uskoa. Joillekin se voi kuitenkin olla arkipäivää, jos heillä on tämä ominaisuus. Eri.
Minulla oli tämä mummilta peritty telepatialahja jo pikkupentuna. Hän teki aikanaan Karjalassa elantonsa meediona ja näkijäna. Inhosin sitä suoraan sanoen, mutta nyt pian 50-vuotiaana miehenä olen nämä telepatiat ja muut näkijän lahjani hyväksynyt häpeättä. Tyttäreni on perinyt saman kyvyn.
Et sitten kuitenkaan halua käydä todistamassa lahjojasi puolueettomien tutki
Miksi pitäisi todistella kenellekään mitään vaikka saisi 10 miljoonaa? Oikein jääräpäinen skeptikko tuskin uskoisi vaikka näkisi minkälaisia todisteita tahansa. Ei vaikka huomaisi itsellään olevan vaikkapa telepaattisia kykyjä. Varmasti kieltäisi nekin.
Mistä tunnistaa ihmisen, joka sisimmässään ymmärtää, että hänellä ei ole yhtäkään kunnollista syytä olettaa olevansa oikeassa? "tuskin uskoisi vaikka näkisi minkälaisia todisteita". Kun tietää, että on täysin kykenemätön tarjoamaan edes todisteen puolikasta, mutta ei kykene myöntämään sitä itselleen, on selkäytimestä lähtevä reaktio helposti "miksi vaivautuisin yrittämään, kun ette usko kuitenkaan".
Ihminen, jolla on mielestään hyvä syy uskoa siihen mihin uskoo osaa kyllä tarjota syyn kysyttäessä.
Ei ole kovin tieteellinen tapa puhua, mutta ketjussa puhutaan hömpästä, joten siitä vaan.