Äärirajoilla -auttakaa-

Minulla kolme lasta joista esikoinen on jousimies ja äärirajoilla olen minäkin aikoinani käynyt hänen kanssaan. Kaikki oli niiiiin vaikeaa, lapsi perustyytymätön. Toki ihania ja hyviäkin hetkiä oli paljon ja on vieläkin, mutta kun vertaa huhtikuussa syntyneisiin oinaisiin niin ero on VALTAVA! Näille kahdelle tulee kiukkuja toki myös,mutta ainainen jankutus ja ronklaaminen ei ole lähelläkään sitä luokkaa mitä jousimiehellä.

Ruoka ei ole yleensä koskaan mieleistä, mutta herkut kyllä olisivat. Nukkumaan mennään aina liian aikaisin. Jos saa lelun, kysyy että miksi hänen pakettinsa on pienempi kuin siskon vastaava. Jos antaa piparin, kysyy, miksei saanut kahta tai esimerkiksi keksiä. Jos antaa keksiä, kysyy päinvastoin. Jos keität perunoita, sanotaan että olisi halunnut makaronia. Joka asiasta melkein pitää valittaa ja jos mitään valitettavaa ei juuri sillä hetkellä ole niin sitten raportoidaan jonkun muun lapsen töppäyksiä.

Ja tämä alkoi tosiaan jo ihan vauvana, kun sälli huusi ekat 3 kuukautta suoraa huutoa niin että itse unohdin syödä ja pitää huolta itsestäni. Onneksi mies töistä tullessaan teki ensin ruokaa minulle :-)) Uhma oli vaikea ja alkoi silloin kun sisko syntyi. Ikää silloin 2v 3kk. Raivareita, niskassa hyppimistä kun imetin vauvaa, rääkymistä, huutoa jne.

Tietysti 1-vuotias on vielä niin pieni, että voi huutaa vain sitäkin että ei tule ymmärretyksi niinkuin toivoisi, mutta jo 2-vuotiaan uhmassa kylmän viileästi käytin korvatulppia pahimpien huutokohtausten sattuessa että sain edes jotain kotihommia tehdyksi.

Että kyllä näillä horoskoopeilla jotain merkitystä on :-) Mutta siis onhan tällä ns. vaikeallakin lapsella enemmän hyviä kuin huonoja hetkiä ja muuten hän on kovinkin rakastettava. Mutta päälimmäiseksi päivästä nyt vain sattuu jäämään nämä rähinät.

Jaksamista ja pitkää pinnaa! Mulla käytössä K.Tahokallion opukset kun omat voimat ovat lopussa. Annos Tahkoa ja taas mennään :-)

Äitinä-01ja-05:

Ihana kuulla, että tämä kiukuttelu kuuluu ikään. Se tuli vain niin yllättäen ja varsinkin kun pojan kanssa ei ole tarvinnut tälläista vaihetta läpikäydä (no, se varmaan käydään sitten murkkuna) niin en osannut ajatellakkaan, että omaa tahtoaan ja " tyytymättömyyttään" tyttö parkuu... (taitaa tulla äitiinsä). Kiitos teille kannustavista sanoista! Tänään näyttää taas paljon aurinkoisemmalta! Ps. Joulukuun Jousimies-tytöt ovat kuulemma " kovia kouluttajia" , joten meillä se näyttää pitävän paikkansa ;)

valitettavasti. Itselläni oli pahin vaihe ennen 1-v. mutta välillä otti tosi lujille olla aina lapsen saatavilla, sylin antajana jne. Ja kun kommunikointiväline oli raivo ja huuto...

Ota yhteys oman jaksamisese kannalta vaikka neuvolaan tai sitä kautta/terveyskeskuksen kautta psykologille. Kerro tilanteesta ja että et jaksa ja olet huolissasi sekä lapsen hyvinvoinnista + omasta jaksamisestasi ja näiden yhdistelmästä.

Itse jouduin turvautumaan oman jaksamisen kanssa perheneuvolan kautta terveyskeskuspsykologiin kun en jaksanut oman tempperamenttipakkaukseni kanssa. Keskusteluapu auttaa jo sekin pelkästään ja sit voi saada tukitoimenpiteitä + lasta tutkimuksiin jos tilanne on epänormaali eli olisi jostain fyysisestäkin kysymys tai miksei muustakin. HAE apua, ennen kuin liian myöhäistä.

Eihän ole mitään allergiaa, hometta tai muuta? Kannattaa selvittää.

Ikä? raivo, kun kukaan ei ymmärrä, mitä hän yrittää viestittää (puhua?)



Tai meillä huomattiin, että kun lapsi kylässä pari kertaa oli samassa tilassa tupakoivien ihmisten kanssa, lapsi alkoi raivota/kiukutella/itkeä jne. Keksin yhdistää tuon huonoilmaisen tilan ja kiukun. Lapseni sai päänsäryn tupakasta.

Meillä oli myös hyvin temperamenttinen yksivuotias. Nyt poika on kaksi ja puolivuotias ja yhteiselo on helpottunut selvästi. Mutta muistan yhä hyvin miten väsynyt olin juuri vähän ennen yksivuotispäivää, kun minusta tuntui että olen kotona lapsen kanssa joka on jatkuvasti tyytymätön vaikka mitä olisi yrittänyt. Olenkin ihan suoraan sanonut, että meillä oli perustyytymätön vauva perustyytyväisen sijaan.



Uskon, että meillä kaikki johtui lopulta kommunikaatiosta. Kun poika oppi puhumaan, kaikki helpottui. Opimme esimerkiksi ymmärtämään, että lapsi jännittää outoja, rutiineista poikkeavia tilanteita tosi paljon. Ja siis oudoksi tilanteeksi riittää esimerkiksi se, että mennään eri kauppaan kuin yleensä tai että ollaan kaupungilla eikä poika tiedä tarkkaan milloin mennään kotiin. Nyt kun asioita voi puheella selvittää, selvitään tavallisesti myös ilman kiukkua ja huutoa.



Koita jaksaa ja anna itsesi olla väsynyt. Jatkuva huutaminen ja kitiseminen väsyttää ja tekee ärtyneeksi. Ei sille mitään voi.

Meillä on nyt 13kk:n ikäinen tyttö, eli hänkin syntynyt joulukuussa 2005!:) 11kk:n paikkeilla alkoi tuo älytön eroahdistus, en saanut poistua silmistä ollenkaan.. Tyttö vierasti aivan jokaista, paitsi minua. Varsinkin väsyneenä.

Onneksi yksi sukulainen osasi kertoa että lapsen kehitykseen liittyy voimakas eroahdistus juuri yhden vuoden ikäisenä, joka tosin menee nopeasti ohi! Meillä siihen meni suunnilleen kuukausi.

Kyllähän tuo vaihe välillä nosti verenpainetta ihan kunnolla, mutta se menee ohi yhtä nopeasti kuin on tullutkin.

Hieman tuli sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti oli edes jotain apua. Ainakin tieto, ettei lapsesi ole ainoa joka käy tämän vaiheen läpi!;)

Unohtui tuosta kiukuttelemisesta kertoa.. Eli siis tyttö kyllä huusi!! Vuoden ikäisenähän lapsi alkaa ymmärtämään enemmän puhetta, varsinkin tuon ei-sanan. Meillä kieltäminen sai aikaan aivan hirveitä raivareita!! Aikaisemmin tyttö ei välittänyt kielloista ollenkaan. Olin aivan ihmeissään. Varsinkin jos sen ein sanoi oikein tiukkaan äänensävyyn, niin alahuuli alkoi väpättämään ja tyttö loukkaantui ihan todella.. Oli välillä aika huvittavaa, mutta silti sydäntäsärkevää..:(

minusta tuntui, että samalla lailla kuin ketjun aloittaja kuvaili - meillä helpottui noin 1.5 v iässä. Nukkumisetkin rauhoittuivat samoihin aikoihin.



Jaksuja. Minulla sentään oli vain yksi, sinulla huolehdittavana myös isosisarus. Uskon, että pinna voi olla kireällä...

" kiukkukalleja" parikin kipaletta. 1v. synttäreiden jälkeen oma tahto on kyllä näytetty enemmän ja vähemmän. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa, muksut tulevat pian 1v. 4kk. Neuvolassakin juttelin aiheesta ja " tutulta ja normaalilta kuulosti" . Kyllä tässä välillä on käyty äärirajoilla itse kukin, muista pyytää apua ja hengähtää vaikka iltakävelyllä jos seinät alkaa kaatua päälle.

en tiedä onko tästä teillä apua, mutta itse olen noiden kiukkujen yllättäessä yrittänyt keksiä jotain muuta ajateltavaa muksuille ja monesti on auttanutkin. Tyyliin " hups, mitäs äitin selän takaa löytyi.. PUPU =D!" Tai alkanut kysellä " missäs auto on... missäs pallo on..." . Joskus tuo auttaa meillä ja kiukku unohtuu pian.

Ihana kuulla, että tämä kiukuttelu kuuluu ikään. Se tuli vain niin yllättäen ja varsinkin kun pojan kanssa ei ole tarvinnut tälläista vaihetta läpikäydä (no, se varmaan käydään sitten murkkuna) niin en osannut ajatellakkaan, että omaa tahtoaan ja " tyytymättömyyttään" tyttö parkuu... (taitaa tulla äitiinsä). Kiitos teille kannustavista sanoista! Tänään näyttää taas paljon aurinkoisemmalta! Ps. Joulukuun Jousimies-tytöt ovat kuulemma " kovia kouluttajia" , joten meillä se näyttää pitävän paikkansa ;)

että kuulemma eroahdistus tuossa vuoden iässä (voi kestää pidempäänkin) on aivan normaalia ja se on osoitus siitä että lapsen ja vanhemman kiintymyssuhde on kunnossa :-)