Sosiaalisten tilanteiden fobiaa sairastavat, kumpi on mielestänne parempi?

Täyserakoituminen on parempi sisäiselle mielenterveydelle. Pikku altistus säännöllisesti on taas parempi sosiaaliselle toimintakyvylle.

Tunnen erakoituneen aikuisen. Hänellä ei mene hyvin. Saattaisi kyllä mennä vielä huonommin jos ei olisi erakoitunut.

Onpa surkeat vaihtoehdot. Entä kuntoutus josta olisi helpotusta ja apua, kelpaisiko? 

Miten vanhempanne ovat auttaneet teitä tässä ongelmassa?

On pitänyt vähän kaiken mennä pieleen lapsena ja nuorena että on saatu noin vaikeahoitoinen ongelma aikaiseksi. Ihmissuhteissa ainakin.

Vaikea kysymys. Itsellänikin on ollut nämä kaksi vaihtoehtoa kun terapiat yms ei tehoa. Olen valinnut erakoitumisen mutta en ole tyytyväinen. Ajaudun tällä tavalla liikaa mielikuvitusmaailmoihin enkä haluaisi palata todellisuuteen. Olisi pitänyt heti alussa valita ne sosiaaliset tilanteet niin olisin ehkä jo saanut työpaikankin ja ehkä itsevarmuuteni olisi kasvanut.

Ehkä on parempi mennä sosiaalisiin tilanteisiin mutta opetella käsittelemään niitä mokailuja. Uskon että pikkuhiljaa ihminen oppii kun vain toistaa ja toistaa tuskasta huolimatta. Kaikki mokailee jotain joskus eikä se lopulta tee ihmisestä muita huonompaa. Itsetunto ja itsevarmuus kehittyy pikku hiljaa ja sitä oppii olemaan varmempi. Kirjoittaa vaikka ylös niitä mokailuja ja tunteita ja sitten pohtii miten eri tavoin niitä voisi ajatella ja muistuttaa itseään että on hyvä ihminen mokailuista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Täyserakoituminen on parempi sisäiselle mielenterveydelle. Pikku altistus säännöllisesti on taas parempi sosiaaliselle toimintakyvylle.

Täyserakoituminen on vain hetken helpotus. Välttelykäyttäytyminen vain pahentaa pelkoja ja lisää ahdistuneisuutta. Voi lopulta johtaa myös paniikkikohtauksiin ulos mentäessä ja ihmisiä kohdatessa. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa surkeat vaihtoehdot. Entä kuntoutus josta olisi helpotusta ja apua, kelpaisiko? 

Heh, tässä maassa kuntoutusta tuohon? Sanottiin vaan että pitää altistaa itsensä. Se siitä. Ja kun ei sitä pystynyt tekemään, kotona ollaan eikä ikinä mennä mihinkään. Ei edes lähikauppaan voi yksin mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen erakoituneen aikuisen. Hänellä ei mene hyvin. Saattaisi kyllä mennä vielä huonommin jos ei olisi erakoitunut.

Tai sitten hänellä menisi paremmin. Luultavimmin niin päin. 

Menee sosiaalisiin tilanteisiin ja kärsii niim birusti. Ei tietysti koko ajan kannata tai edes jaksa mennä, koska akkujen latautuminen jokaisen tilanteen jälkeen vie aikaa. Parempi kuitenkin kuin erakoituminen, koska säännöllinen itsensä altistaminen tilanteille myös auttaa selviämään niistä paremmin. Erakoitumisen seurauksena vastustuskyky menee nollaan.Tässä mielessä on vähän kuin "sillä se lähtee millä tulikin", vaikkei tietenkään lähde koskaan kokonaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa surkeat vaihtoehdot. Entä kuntoutus josta olisi helpotusta ja apua, kelpaisiko? 

Heh, tässä maassa kuntoutusta tuohon? Sanottiin vaan että pitää altistaa itsensä. Se siitä. Ja kun ei sitä pystynyt tekemään, kotona ollaan eikä ikinä mennä mihinkään. Ei edes lähikauppaan voi yksin mennä. 

Terapialla. Netistä myös löytyy läjäpäin aiheesta tietoa ja neuvoja.

Ei pystynyt? Miten siis lähti yrittämään? Mitä teki asian eteen ja mihin se tyssäsi?

Itse suosin erakoitumista, sillä joka kerta kun lähtee ihmisten pariin, vaikka tapaisikin ihan tuttuja tyyppejä ja olisi hauskaakin, niin silti jälkeenpäin mieleen jäävät kalvamaan omat noloilut, jotka ylikirjoittavat kaiken aikaisemman hauskan.

*Järjellä* osaan ajatella, ettei muita todennäköisesti kiinnosta meikäläisen toilailut, mutta aivot silti syöttävät pahaa oloa ja ahdistusta jokaisesta pikkuvirheestä. Usein se on niin voimakasta, että tuntuu ihan fyysisenä "kipuna".

Onneksi olen löytänyt elämääni sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät kyllä vaikka olisin MIA kuukausia tai jopa vuosiakin. Plussaa on myös, että nykyään ison osan sosialisoinnista voi hoitaa näin netissä, ja kirjoittaessa on enemmän aikaa miettiä vastauksiaan ihan ajatuksella.

Mä olen valinnut erakoitumisen, ja se on lisännyt onnellisuuttani ihan valtavasti. Erakoitumisen mahdollisti työpaikan vaihto sellaiseen, jossa voi tehdä 100% etätöitä. Ostin perikunnalta isäni kotitilan ja muutin tänne, suon syrjään ja pellon laitaan. Täällä yksin asustan tien päässä, puolen kilometrin päässä on maatila, jonka isäntä minunkin peltojani vuokraa ja viljelee. Kerran viikossa käyn kaupassa, ja joskus äiti soittelee, muuten en ole ihmisten kanssa tekemisissä. Olen onnellinen kuin mikä täällä luonnon keskellä, erakkona. 

Mä olen sellainen sos. foobikko, että näin keski-ikäisenä pystyn kyllä ongelmitta hoitamaan myös kaikki sosiaaliset tilanteet, siis pakottamaan itseni vaan hoitamaan ne ahdistuksesta huolimatta. Kyse ei ole siis siitä etten pystyisi. Kyse on siitä, että se kuormittaa minua ihan valtavasti ja sitä kautta huonontaa hyvinvointiani. 

Itse valitsin erakoitumisen ja voin paremmin henkisesti. Mutta myönnän, että oli sillä pakkososialisoimisellakin puolensa, kun kävin vielä töissä, tunsi hetkittäin jonkinlaista normaaliutta. Nyt kuitenkin olen lopettanut sen pyristelyn ja olen rauhassa sitä mitä olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Menee sosiaalisiin tilanteisiin ja kärsii niim birusti. Ei tietysti koko ajan kannata tai edes jaksa mennä, koska akkujen latautuminen jokaisen tilanteen jälkeen vie aikaa. Parempi kuitenkin kuin erakoituminen, koska säännöllinen itsensä altistaminen tilanteille myös auttaa selviämään niistä paremmin. Erakoitumisen seurauksena vastustuskyky menee nollaan.Tässä mielessä on vähän kuin "sillä se lähtee millä tulikin", vaikkei tietenkään lähde koskaan kokonaan pois.

Mulla ei ole koskaan toiminut noin. Nyt kun olen tietoisesti valinnut erakoitumisen ja sen etten kaipaa ihmisiltä mitään, on helpompi hoitaa niitä sosiaalisia tilanteita. Kun ei minua ihan aidosti enää kiinnosta ollenkaan, mokailenko ja olenko kylähullun oloinen. Olen mikä olen, eikä muiden mielipiteet siitä kiinnosta, koska en kaipaa heiltä mitään, en seuraa, arvostusta, ystävällisyyttä, apua. 

Silloin taas kun olin työn takia pakko olla sosiaalinen 5 pv viikossa työpäivät, olin jatkuvasti niin kuormittunut että mieli löi jarrua päälle kaiken sosiaalisuuden vaatimuksen suhteen ja oli tosi vaikeaa niitä hoitaa. 

- 13

Miten elätätte itsenne? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa surkeat vaihtoehdot. Entä kuntoutus josta olisi helpotusta ja apua, kelpaisiko? 

Heh, tässä maassa kuntoutusta tuohon? Sanottiin vaan että pitää altistaa itsensä. Se siitä. Ja kun ei sitä pystynyt tekemään, kotona ollaan eikä ikinä mennä mihinkään. Ei edes lähikauppaan voi yksin mennä. 

Terapialla. Netistä myös löytyy läjäpäin aiheesta tietoa ja neuvoja.

Ei pystynyt? Miten siis lähti yrittämään? Mitä teki asian eteen ja mihin se tyssäsi?

Sivusta. Mistä löytyy muu kuin yksityinen terapeutti joka ottaisi hoitaakseen tuollaista? Kun ei niitä itsemurhakanditaattejakaan saada hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Miten elätätte itsenne? 

Koodaamalla täysin etänä. 

- 13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten elätätte itsenne? 

Koodaamalla täysin etänä. 

- 13

Ei luonnistu koodaaminen minulta. ):

Eikun parempi vaihtoehto on hakeutua sellaisten ihmisten pariin, jotka välittää sinusta oikeasti eli ei ihan mihin vain sosiaalisiin tilanteisiin. Deittipalstojen kautta voi ihan hyvin hakea vain kavereita ja ystäviä kahvilla käyntiin tms. ja ihmiset myös tekee näin Ylen uutisen mukaan.