Lue keskustelun säännöt.
Lihomiseni näköjään alkoi (olen 34v)
12.06.2024 |
Tuntuu että seison nyt vähän risteyksessä kehoni kanssa. Olen ollut viimeiset 15 vuotta kivassa hoikassa kunnossa (50-51kg/159cm, koko S). Nyt viime vuosina varsinkin istumatyön myötä kiloja on alkanut kertyä ja ennen kaikkea lihakset hävitä, kun ei ole energiaa vaativien työpäivien jälkeen kuntoilla. Stressi vie mehut ja kerryttää erityisesti keskivartaloon ekstraa. Punnitsin itseni ja olen nyt 55kg. Karkki on maistunut varsinkin viime kuukausina liian hyvin ja se näkyy pömppövatsana, jenkkakahvoina, löysinä käsinä jne. Naamakin on pyöristynyt.
Mies on vähän huomautellut painosta ja en ole ihan varma, mikä fiilis siitä. Onko hänellä oikeus huomauttaa vai kuuluisiko hänen olla hiljaa... Kyllähän se hieman loukkaa tunteitani. Toisaalta olen itsekin aika visuaalinen ihminen ja ymmärrän, mitä hän kenties ajattelee.
En ole oikein varma, mitä mieltä edes itse olen lihomisestani. Onko se "ihan sama" ja hyvällä omalla tunnolla vedän karkkia jatkossakin sekä annan ulkonäön levähtää ja kilojen tulla. Katukuvaa jos katselee, niin en olisi todellakaan ainut. Olisiko se kenties vapauttavaa?
Vai ottaisinko itseäni niskasta kiinni ja alan taistelemaan herkkuhimoja vastaan ja yritän taas ruveta liikkumaan? Mitä ja ketä varten?
Millaisia ajatuksia teillä on ollut lihomisestanne ja mitä tekisitte tilanteessani? Mielellään kuulisin pohdintaa tästä teemasta. Thänks!
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se oikeasti NIIN epäterveellistä, jos on vähän ekstrakiloja (huom paino sanalla vähän)? Versus että tyytyväisenä herkuttelee ja syö vähän mitä sattuu, eikä ota siitä tai ulkonäöstään liikaa stressiä = tyytyväisempi elämään sitä kautta!
Samalla kun kyseenalaistan, minun on kuitenkin vaikea kuvitella, että minusta niin kehopositiivista saisi, että pystyisin tätä nykyistä (tai tulevaa) kehoani katsomaan peilistä inhoamatta sitä. Silti, kun tosiaan katukuvaa katselee, niin aivan hurja määrä ihmisistä on vähintäänkin lievästi pullukoita. Inhoavatko he muka kaikki kehoaan? Vai suhtautuvatko he asiaan rennommin ilman itseinhoa? -ap
Vierailija kirjoitti:
Onko se oikeasti NIIN epäterveellistä, jos on vähän ekstrakiloja (huom paino sanalla vähän)? Versus että tyytyväisenä herkuttelee ja syö vähän mitä sattuu, eikä ota siitä tai ulkonäöstään liikaa stressiä = tyytyväisempi elämään sitä kautta!
Samalla kun kyseenalaistan, minun on kuitenkin vaikea kuvitella, että minusta niin kehopositiivista saisi, että pystyisin tätä nykyistä (tai tulevaa) kehoani katsomaan peilistä inhoamatta sitä. Silti, kun tosiaan katukuvaa katselee, niin aivan hurja määrä ihmisistä on vähintäänkin lievästi pullukoita. Inhoavatko he muka kaikki kehoaan? Vai suhtautuvatko he asiaan rennommin ilman itseinhoa? -ap
Tuskin pieni ylipaino on pahaksi, mutta miksi et halua elää terveellisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pari vuotta vanhempi kuin sinä. Pituutta 177cm ja painoa tällä hetkellä 59 kg ( neljännellä kuulla raskaana) Työni on paljolti etätyötä. Olen aina harrastanut liikuntaa ja aion harrastaa tulevaisuudessakin. Siirtyessäni etätyöhön, myös painoni nousi; olen ollut aina kuitenkin melko hoikka.
Kiitos hei, että tulit kehumaan itseäsi ja piti vielä painokin mainita. Varmasti vastauksesi auttaa ap:tä ihan älyttömästi :D
Höpsis, kaikki kommentit on tervetulleita^^ -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se oikeasti NIIN epäterveellistä, jos on vähän ekstrakiloja (huom paino sanalla vähän)? Versus että tyytyväisenä herkuttelee ja syö vähän mitä sattuu, eikä ota siitä tai ulkonäöstään liikaa stressiä = tyytyväisempi elämään sitä kautta!
Samalla kun kyseenalaistan, minun on kuitenkin vaikea kuvitella, että minusta niin kehopositiivista saisi, että pystyisin tätä nykyistä (tai tulevaa) kehoani katsomaan peilistä inhoamatta sitä. Silti, kun tosiaan katukuvaa katselee, niin aivan hurja määrä ihmisistä on vähintäänkin lievästi pullukoita. Inhoavatko he muka kaikki kehoaan? Vai suhtautuvatko he asiaan rennommin ilman itseinhoa? -ap
Tuskin pieni ylipaino on pahaksi, mutta miksi et halua elää terveellisesti?
Kun ei oikein jaksaisi enää stressata siitäkin. Elän ruuhkavuosia. Omaksun tosi helposti standardiksi itselleni aina ne korkeimmat mahdolliset ja niiden täyttäminen kaikilla elämänalueilla on aikamoinen duuni. En tiedä olisiko aika opetella antamaan löysää itselle jossakin asoissa. En vaan ole ihan varma, onko se keho se paras kohde aloittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse sä näköjää oot ittes lihottamisen alottanut. Et liiku ja syöt paskaa. Siit seuraa et oot vuoden päästä itses ja muiden kunnioituksen menettänyt läskipaska.
Kuka hemmetti kirjoittaa toisesta ihmisestä tällaista tekstiä? Menisit kouluun, niin voisi tasosi nousta.
"Kun ei oikein jaksaisi enää stressata siitäkin. Elän ruuhkavuosia. Omaksun tosi helposti standardiksi itselleni aina ne korkeimmat mahdolliset ja niiden täyttäminen kaikilla elämänalueilla on aikamoinen duuni. En tiedä olisiko aika opetella antamaan löysää itselle jossakin asoissa. En vaan ole ihan varma, onko se keho se paras kohde aloittaa..."
Mielenkiintoista! Tuokohan siellä taustalla joillain on? Ei osata kohtuutta ja balanssia elämässä, ja koska korkeimpia mahdollisia standardeja ei kuitenkaan pidemmän päälle jaksa kaikessa noudattaa, niin sitten luovutetaan ja pistetään lekkeriksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän tulee ikää sitä tärkeämpää on lihaskunto. Nyt on viimeiset hetket käsillä alkaa harrastamaan lihaskuntoa edistävää liikuntaa.
Lihaskuntoa voi kehittää vanhempanakin,nyt se tässä on selvästi tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin yritän vähentää imelän syöntiä, vaikka hoikka olenkin. Mennyt ihan liikaa mässyä viime viikkoina. Eihän se liika sokeri koskaan terveellistä ole. Ja sitäpaitsi nyt kesällä saa ihania tuoreita marjoja.
Voi jeesus lopettakaa tuo marjojen hehkutus. MARJOJA MARJOJA MARJOJA...
Mä sanon nyt, että marjat ovat kitkeriä, happamia, vihlovat hampaita, siemenet jäävät hammasväleihin ja ne EIVÄT MAISTU yhtään samalta kuin joku makea herkku, jos sellaista kaipaa. Jos haluan kakkua tai jäätelöä, niin marjat EIVÄT KORVAA näitä millään aistimuksen saralla. Edes mansikat eivät ole makeita ellei niitä ole kuorrutettu sokerilla tai makealla kermavaahdolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aineenvaihdunta hidastuu, joten enää ei kärsi mutustaa samalla tavalla kuin ennen.
Lihaksista kannattaa pitää huolta, nekin surkastuu kun ikää tulee lisää.
55kg en silti olisi huolissani, painan tuplasti sinun verran.
Nuo ensimmäiset ylikilot ovat ratkaisevan tärkeitä. Jos päästät siinä vaiheessa liean löysälle, niin lisäkiloja tulee entisestään ja vielä helpommin. Kannattaa siis kiinnittää huomiota ja tehdä ryhtiliike heti, kun tulee ne kaksi - kolme lisäkiloa aiempaan verrattuna.
Ala rajoittaa herkkujen syöntiä jo hyvissä ajoin! Älä tee sitä virhettä että annat homman mennä oikein pahaksi ennen kuin alat tehdä jotain.
On paljon helpompaa laihduttaa muutama liikakilo kuin 20kg. On hyvin tyypillistä, että ihminen havahtuu vasta sitten kun homma on jo karannut käsistä ja katuu että kumpa olisi älynnyt tehdä tilanteelle jo heti alussa jotain eikä päästänyt sitä näin pahaksi. Ole iloinen, että miehesi huomautti tilanteestasi. Kun totuttaa itsensä kohtuuttomaan "herkutteluun" siitä tavasta on vaikea päästä irti ja vaatii hirveästi tahdonvoimaa palata terveellisiin ja järkeviin ruokailutottumuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin yritän vähentää imelän syöntiä, vaikka hoikka olenkin. Mennyt ihan liikaa mässyä viime viikkoina. Eihän se liika sokeri koskaan terveellistä ole. Ja sitäpaitsi nyt kesällä saa ihania tuoreita marjoja.
Voi jeesus lopettakaa tuo marjojen hehkutus. MARJOJA MARJOJA MARJOJA...
Mä sanon nyt, että marjat ovat kitkeriä, happamia, vihlovat hampaita, siemenet jäävät hammasväleihin ja ne EIVÄT MAISTU yhtään samalta kuin joku makea herkku, jos sellaista kaipaa. Jos haluan kakkua tai jäätelöä, niin marjat EIVÄT KORVAA näitä millään aistimuksen saralla. Edes mansikat eivät ole makeita ellei niitä ole kuorrutettu sokerilla tai makealla kermavaahdolla.
Kokeilepa dipata mansikoita sulatettuun fazerin siniseen. Ultimaattinen herkku :D
Itsellä myös lähti 35-40 ikävuoden välillä paino nousuun. Havahduin vasta kun 5 kg oli tullut. Vaikeaa on saada pois. Tykkään myös todella paljon hyvästä ruoasta (kukapa ei), herkuttele en niinkään. Itse en yritä noita kiloja enää saada pois, mutta katson tarkkaan, ettei yhtään enää tule lisää. Mitat nyt 170/66. N42.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin yritän vähentää imelän syöntiä, vaikka hoikka olenkin. Mennyt ihan liikaa mässyä viime viikkoina. Eihän se liika sokeri koskaan terveellistä ole. Ja sitäpaitsi nyt kesällä saa ihania tuoreita marjoja.
Voi jeesus lopettakaa tuo marjojen hehkutus. MARJOJA MARJOJA MARJOJA...
Mä sanon nyt, että marjat ovat kitkeriä, happamia, vihlovat hampaita, siemenet jäävät hammasväleihin ja ne EIVÄT MAISTU yhtään samalta kuin joku makea herkku, jos sellaista kaipaa. Jos haluan kakkua tai jäätelöä, niin marjat EIVÄT KORVAA näitä millään aistimuksen saralla. Edes mansikat eivät ole makeita ellei niitä ole kuorrutettu sokerilla tai makealla kermavaahdolla.Kokeilepa dipata mansikoita sulatettuun fazerin siniseen. Ultimaattinen herkku :D
Joo tätä mäkin aina teen ku haluun elää terveellisesti mut marjat happamii ja hedelmät jotenki tylsii kans niin dippaan niitä sit kaikkiin sulatettuihin suklaisiin tai esim. ripottelen vaahtokarkkeja omenalohkojen päälle ja niitä sit suuhun. Ja salaatti tietysti majoneesissa pyöritelty, paljon makaronia ja sitä majoneesia niin on todella herkku.
Mulle tuli 40v yli 10kg lisää muutamassa kk kun koin aika pahan kriisin enkä jaksanut välittää mistään. Nyt tiputtelen n. 3kg kuukausitahdilla niitä pois ja lisäilen lihaskuntoakin pikkuhiljaa. En ota tästä stressiä niin kuin joskus parikymppisenä jolloin olin pakkomielteinen painoni suhteen. Mutta haluan silti olla hoikka ja hyvinvoiva, on parempi fiilis silloin.
Vierailija kirjoitti:
Aineenvaihdunta hidastuu, joten enää ei kärsi mutustaa samalla tavalla kuin ennen.
Lihaksista kannattaa pitää huolta, nekin surkastuu kun ikää tulee lisää.
55kg en silti olisi huolissani, painan tuplasti sinun verran.
Aineenvaihdunta hidastuu 60v. jälkeen!
Vinkkinä ap:lle että nyt on se hetki ottaa itseään niskasta kiinni jos siltä tuntuu. Olet normaalipainossa, pidä se. Siinä vaiheessa kun paino alkaa kutosella on jo huomattavasti hankalampaa alkaa tiputtamaan sitä viittä kiloa pois.
Aloita lihaskuntoharjoittelu, ei tarvitse olla mitään kuntosalia vaan ihan perus askelkyykkyjä ja käsipainot.
Asiallehan ei kannata vielä tehdä mitään?
No voisiko sen karkinsyönnin lopettaa? Ei aikuisen tarvitse syödä karkkia (eikä lapsenkaan).
Kiitos hei, että tulit kehumaan itseäsi ja piti vielä painokin mainita. Varmasti vastauksesi auttaa ap:tä ihan älyttömästi :D