Lue keskustelun säännöt.
Saatan olla joskus olla tahditon, häiriö vai opittua?
12.06.2024 |
Olen miettinyt paljon omaa käytöstäni. Mietin, selittääkö ei-salonkikelpoista käytöstä jokin tunnistamaton diagnoosi vai ihan lapsuudenkotoa opitut moukkamaiset tavat. Ajattelen, että jälkimmäinen olisi parempi: jos on oppinut asian yhdellä tavalla, sen voi oppia myöhemmin toisella tavalla. Jos taas olisi jokin pysyvä diagnoosi, olisin lähtökohtaisesti poikkeava.
Olen vähän yli 40, ja ikää myöten olen pehmentynyt siitä mitä nuorempana olin. Ajattelen, että etenkin vielä lukioikäisenä ja jopa yli 30-vuotiaana saatoin olla tietyllä tavalla tahditon tai liian rääväsuinen. Ei niin että olisin ollut tahallaan tökerö toista kohtaan, mutta muun muassa piiloutunut lievästi vittuilevaan kuittailuun "mitäs me tässä" -hengessä. Sellaista onnetonta bondausyritystä kömpelön huumorin varjolla tai liian raisua vitsailua.
Olen esimerkiksi suhtautunut vieraisiin ihmisiin suurella mielenkiinnolla, ollut liian tyrkyllä, joskus jakanut itsestäni aivan liikaa liian vieraalle. Kävi myös niin, että pidin pitkään läheisenä ystävänäni ihmistä, joka vähitellen selkeästi alkoi ottaa minuun etäisyyttä. Jälkikäteen nolostuttaa, etten ole ymmärtänyt olevani riippakivi. Tämä on ollut sellainen raskas kokemus, etten enää oikein haluakaan lähestyä ihmisiä.
Jälkikäteen tunnistan lapsuudenkodista tietynlaista jyrkkyyttä ja kovuutta. Omat 40-luvulla syntyneet vanhemmat eivät olleet mitenkään empaattisia, eivätkä järin piitanneet muiden tunteista. Jos olivat jotakin mieltä, sanoa töksäyttivät sen ääneen. Sellaista toisten ihmisten elämän ja valintojen arvostelua. Sensitiivisyys oli suorastaan kirosana.
Kun muut ikätoverit ovat kasvaneet aikuisiksi, tuntuu, että olen itse saavuttanut muita vasta takamatkalta, muiden mallin mukaan. Että ahaa, ei paranekaan laukoa mitä tahansa mielipiteitä, siitä ei pidetä ja muutkaan eivät tee niin. Tai että keskustelu ei ole sinnikästä väittelyä, jossa etsitään voittajaa (tämä jäi onneksi parikymppisenä).
Arvostan suunnattomasti ihmisiä, jotka osaavat luontevasti osoittaa empatiaa toista kohtaan. Itse herkästi kiusaannun sellaisissa tilanteissa. Ehkä en ole itse lapsena saanut osakseni lempeyttää ja siksi olen niin pökkelö.
Tuntuvatko ajatukset kenestäkään toisesta tutuilta?
Kommentit (86)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yleensä tämä havaitaan viimeistään lukion jälkeen kun aikuistutaan."
Minä havahduin tähän vasta myöhemmällä iällä kun aloin parisuhteita rakentelemaan. Aiemmin en kokenut että kenenkään kanssa joutui väittelemään mistään kovin tarmokkaasti, joten asia ei tullut esiin.
"Small talkin idea on tämä: tutustuminen, luottamuksen rakentaminen, toisen ihmisen mielenterveyden kuulostelu, yleinen huomioiminen siitä, millainen toinen ihminen on, tai millainen toisen päivän on ollut. Small on ensiarvoisen tärkeää, ei mitään lämpimikseen jutustelua.
Vaikutat assilta kyllä, ehkä olisi hyvä hakeutua ttesteihin. Jos et ymmärrä mikset voi puhua tutuille samalla tavoin kuin sisaruksillesi, on ongelma sinun tavastasi kommunikoida, ei vastaanottajassa."
Korjataan sen verran aiempaa lausuntoani, että toki ymmärrän mikä small talkin tarkoitus on, mutta en jaksa osallistua sellaiseen. Jos puhutaan, niin puhutaan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
"Small talkin idea on tämä: tutustuminen, luottamuksen rakentaminen, toisen ihmisen mielenterveyden kuulostelu, yleinen huomioiminen siitä, millainen toinen ihminen on, tai millainen toisen päivän on ollut. Small on ensiarvoisen tärkeää, ei mitään lämpimikseen jutustelua.
Vaikutat assilta kyllä, ehkä olisi hyvä hakeutua ttesteihin. Jos et ymmärrä mikset voi puhua tutuille samalla tavoin kuin sisaruksillesi, on ongelma sinun tavastasi kommunikoida, ei vastaanottajassa."
Korjataan sen verran aiempaa lausuntoani, että toki ymmärrän mikä small talkin tarkoitus on, mutta en jaksa osallistua sellaiseen. Jos puhutaan, niin puhutaan oikeasti.
Miksi sitten kysyt neuvoa? Tiedät mitä pitäisi tehdä, muttet tee niin. Ongelmasi johtuvat siitä sekä siitä, että utelet kertomasi mukaan ihmisiltä, joita utelusi kiusaavat, lisää. Mitä haet tältä keskustelulta, oikeutusta käytöksellesi? Kyllä muutkin osaavat puhua oikeasti, mutta vasta kun toteavat toisen ihmisen suhteellisen luotettavaksi ja järkeväksi, tasapainoiseksi.
Kyllähän tuo empatiakyvyn puutteelta kuulostaa, jos jatkaa kyselyä, vaikka toinen kiusaantuu, menee vaikeaksi tai silminnähden ei halua aiheesta puhua. Millaisia asioita nämä oikein ovat? Kyseletkö palkoista, töistä, juoruista, jonkun kuolemasta tms. mistä?
Voi liittyä moneenkin diagnoosiin (asperger, autismi, mutta myös narsismi, psykopatia). Nentti lopettaa tenttaamisen kun toinen menee vaikeaksi.