Lapsen väkivaltainen raivokohtaus ja vanhemman voimakas reaktio

Mulla on ihan hirveä olo. 6-vuotias lapseni saa toisinaan tosi voimakkaita raivokohtauksia. Ne alkaa sillä kun hän aloittaa uhmakkaan käskytyksen johon en lähde mukaan ja sen jälkeen yleensä yrittää heittää minua jollakin ja/tai alkaa läpsiä eikä lopeta kiellosta huolimatta. Sitten otan käsistä kiinni ja tuosta kiinnipidosta raivari alkaa. Sen aikana koittaa satuttaa minua. Nämä tilanteet ei hirveän kauaa kestä onneksi eli ei mitään puolta tuntia mutta kymmenenkin minuuttia tuntuu tuossa tilanteessa pitkältä raivoavan lapsen kanssa. Lapsi rauhoittuu lopulta ja kun sanon että syli ja halaus helpottaa heti niin lähes aina hän sitä noudattaa ja tikanne helpottuu muttei tietenkään siinä kohtaa kun on tilanne kunnolla päällä. Jotenkin on ohjailtavissa myös raivarin aikana eli jos vaikka puree niin ei pure kuin hiljaa ja lopettaa kun kysyn että haluaako oikeasti minua satuttaa eikä riko mitään jos kiellän.

Nyt hetki sitten oli taas tällainen tilanne. Alkoi sillä että taittoi maton kaksinkerroin ja uhmakkaaseen sävyyn pyysi antamaan kakkua. Sanoin että saat kun pyydät nätisti, pistät maton kunnolla ja peset kätesi. Sen jälkeen alkoi heitellä minua uimakellukkeilla ja läpsiä eikä lopettanut. Nappasin häntä hupusta ja talutin melko kovakouraisesti yläkertaan. Mulla on tuosta ihan hirveä syyllisyys nyt. Kaulaan jäi pieniä jälkiäkin vähän. Yleensä pysyn rauhallisena noissa raivareissa mutta tänään jotenkin keitti niin yli. Sain kyllä kasattua itseni heti kun oltiin yläkerrassa ja lopun ajan olin rauhallinen. Tilanne päättyi suht nopeasti ja anteeksi pyydettiin ja käytiin tilanne läpi. Kerroin että minäkin toimin väärin ja niin ei olisi saanut tehdä. Kuten sanoin niin olo on nyt ihan hirveä ja en tiedä pitäisikö tästä hupusta retuuttamisesta puhua jonnekin? Sanoa huomenna lapsen päiväkodissa? Näitä raivareita on nykyään melko harvoin. Ei edes viikottain. On vähentynyt tosi paljon. Ollaan jonossa autismitutkimuksiin.