Miten nykymenolla saa keskituloinen ikinä ostettua asuntoa ympäryskunnasta?
Olemme +30 v aviopari, perheessä on 1 lapsi ja enempää lapsia ei ole tulossa. Olemme keskituloisia (palkka n. 3300 e brutto eikä tule koskaan nousemaan tuosta kuin muutaman satasen suuremmaksi). Olemme saaneet asunnon käsirahan säästettyä. Töiden vuoksi meillä on asuttava pk-seudun lähistöllä, emmekä voi lähteä halvempien asuntojen perässä jonnekin Lahteen, Saloon tai Loviisaan. Työpaikkamme eivät sijaitse missään radanvarren/bussiyhteyksien varrella niin, että kotiovelta pääsisi kätevästi työpaikalle (työskentelemme puolison kanssa eri kaupungeissa).
Asuntojen hinnat ovat nykyään tosi kalliita pk-seudun lähellä. Emmekä siis tavoittele mitään ökyasuntoa, vaan toiveena olisi hyvässä kunnossa oleva rivitaloasunto (n. 80-90 neliötä) alueella, jossa on hyvä koulu. Järjestään nämäkin rivitalot (omakotitaloista puhumattakaan) ovat ihan järkyttävän hintaisia. Hintatasolla n. 200 000-250 000 e ei tunnu asuntoa löytyvän (huonokuntoisia remppakohteita tuohon hintaan toki löytyy). Korot vielä tekevät sen, että n. 350 000 euron kämpän hinta korkoineen on lähempänä puolta miljoonaa. Tähän päälle vielä kaikki mahdolliset kulut sekä uhka, että korot nousevat vielä lisää.
Miten tällaisessa tilanteessa edes voi hankkia asuntoa? Emme voi olla ainoa perhe, joka tätä miettii. Emmekä näe järkeä siinäkään, että yrittäisimme muuttaa johonkin pieneen kerrostalokaksioon. Pitäisi keskituloisella ihmisellä olla varaa asua rivitalossa ympäryskunnassa.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Toinen perheestä etsii työpaikan jossa on mahdollisuus olla osittain etänä tai sitten sieltä kehyskunnan ulkoreunalta.
Silloin toinen kulkee päivittäin töihin ja toisella on työpaikka lähempänä kotoa tai etätyömahdollisuus, joka helpottaa elämää lapsen kannalta.
Hankitte rivarin, mutta suunniteltua hieman pienempi neliömäärältään. Esim 65m2 3h.
Kannattaa laajentaa reviiriä Kirkkonummi, Lohja, Hyvinkää, Mäntsälä säteelle. Näistä kaikista ajelee suht nopsaan pk-seudulle töihin ja myös junalla pääsee.
Mä oon etsinyt kämppää Kirkkonummelta. Ihan poskettoman kallista. Paitsi Gesterbyssä, jonne muuttoa kukaan ei suosittele ja se näkyykin paikan hinnoissa. Kirkkonummi ei tod. ole halpa.
OJ vältä ympäryskuntia, ja Vantaata. Hesan ja Espoon hyviltä alueilta kannattaa ostaa asunto, niiden arvot vain nousee. Mutta tietysti ne asunnot myös kalliita päästä kiinni.
Noi Jäket, Hyvinkäät jne on karseita paikkoja joissa myös asuntojen hintojennousupotentiaali vaatimaton.
Asun Hgissä velaton kerrostalo. Naaseudulla vietän aikaa välillä.
Hankkimalla pääomatuloa, kapitalistisessa yhteiskunnassa ei ole ees tarkoitus pärjätä palkoilla, palkat ovat vain tapa alostaa köyhiä ka lpiöittamattomia. Jos olisit saanut kunnon koulutuksen, vetojuhdan ohjauksen sijaan, tietäisit miten hankkia pääomatuloja ja miten oleellisia ovat jos aikoo pärjätä.
Ilman pääomatuloja sinin kuuluu vuokrata kaupungilta joku kämänen asunto jonne upotat kaikki palkkasi. Jää hieman rahaa ruokaan ja noin muuten voit harrastuksena katsoa disney+ streamia vaikkei sisältö kiinnosta pätkääkään.Tätä teet kunnes kuolet etkä omista mitään.
Vaihtoehtosesti ryhdyt rikkaaksi. Mutta se vaatii hieman tietoa jota ei vapaasti jaeta ja ennenkaikkea malttia. Elämä on valintoja.
Keskustan liiketiloja kannibalisoidaan asunnoiksi, koska asunnot on valtvan yliarvostettuja.
Ja nimenomaan kanniblisoidaan, sillä kun liiketiloista lähtee palvelut ainoastaan narkit ja värinä jää.
50% tulee vielä alas.
Eipä tuossa valitettavasti vaihtoehtoa ole isompi laina vain.
Meillä oli reilu 10v sitten sama tilanne, ja budjettikin suunnilleen sama. Ostettiin ensin 200k pikkurivari kirkkonummelta ja molemmat käytiin ja edelleen käydään Helsingin keskustassa töissä. mutta parissa vuodessa kävi selväksi, että ensinnäkin juna ei todellakaan ole mikään satavarma, ainakaan talvella. Ja se oli aivan tupaten täynnä joka aamu, mikä ei maailman mukavinta ollut. Ja toisekseen autolla meni tunti per suunta Helsingin keskustaan, mikä pienten lasten kohdalla ei enää ole vaihtoehto (pitkät päivät).
Muutettiin alunperin Turun seudulta pk-seudulle, jossa asuntojen hinnat olivat tuplat, mikä oli pieni järkytys. Siksi aluksi haluttiin pitää about Turun budjetti ja asua sitten vähän kauempana. Mitta kahden vuoden jälkeen se tuplattiin, kun ei ole oikotietä onneen. Pk-seudun halvimmat asunnot ovat joko ajallisesti aika helvetin kaukana tai sitten aivan järkyttävässä roadman-lähiössä, johon ainakaan minä en lapsiani vie.
Laina-aika piteni, mutta nyt asutaan rauhallisella pientaloalueella 10km erottajalta. Lapset pääsevät kävellen kouluun/pk, ja autolla töihin 20 min. Ei kaduta.
Asuntojen hinnat on vääristyneet koska kunniakansalaisille maksetaan vuokrat. Tämä taas on nostanut hintatason älyttömäksi koska kalliinkin asunnon on saanut vuokrattua älyttömään hintaan. Tätä pisnestä sitten pyörittää puolueiden säätiöt.
itäs se Hall@aho silloin 20 vuotta sitten kirjoittikaan. Ihan itse äänestitte tämän pääkaupungin dystopian itsellenne.
Lainakuplan poksahtamista odotellessa. Sehän oli niin upea kokemus 1990 luvulla että kyllä se pitää kokea uudestaan!
Oletko katsellut Kerava, Järvenpää, Tuusula?
75m2 perheasuntoja löytyy runsaasti hintaluokista 120 000-160 000.
Vierailija kirjoitti:
Ja rivareissa pitää sitten maksaa vastiketta ja varautua rahoitusvastikkeisiin jos on remontteja tulossa
Siksi kannattaa ehdottomasti kerrostalo. Siellä on asuminen ilmaista ja viihtyisää, ei huolta remonteista. Oktalossa muuten ilmaista mutta lumikola uusittava 10v välein.
Jos käsiraha on jo säästetty niin eihän tuossa suurempaa ongelmaa ole.
Mielestäni 300000e suuresta asunnosta on erittäin kohtuullinen hinta kahdelle ihmiselle maksettavaksi. Suurinpiirtein kuuden vuoden nettopalkkojenne verran jos yhdessä kuukaudessa käteen jää 5000.
Miksi suomalaiset pitävät asunnon ostamista edelleen itsestäänselvyytenä? Avatkaa silmät ja katsokaa tilannetta eurooppalaisesta näkökulmasta. Esim. Keski-Euroopassa vuokra-asuminen on täysin normaalia ja vain harvoilla (joko todella rikas sijoittaja tai sitten perinyt paljon) on varaa ostaa oma asunto. Tuntuu toki epäreilulta, että minä ja puolisoni tuskin ikinä pystytään ostamaan omaa asuntoa, vaikka palkkatulot ovatkin yhteensä n. 120k (brutto) vuodessa. Täytyy siis tyytyä vuokralla asumiseen, vaikka siitäkin saa pulittaa 1500-2000 € / kk, ja asutaan vieläpä ihan landella! Vaihtoehtona on toki Suomeen muuttaminen, siellä esim. 500.000 € omakotitalo n. 50 km pk-seudulta tuntuu täysin luksukselta :D joten älkää valittako! Myös Suomessa tullaan menemään enemmän tähän eurooppalaiseen suuntaan, jossa vuokra-asuminen yleistyy ja omistusasumisesta tulee vain rikkaiden herkkua.
Great reset. Et omista mitään ja olet onnellinen. Syöt ötökkäpataa yksiössä ja nautit elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko katsellut Kerava, Järvenpää, Tuusula?
75m2 perheasuntoja löytyy runsaasti hintaluokista 120 000-160 000.
Näissäkin pitää olla paikallistuntemusta, ettei päädy jonnekin ghettoihin ja joudu laittamaan lasta päiväkotiin ja kouluun epämääräisen porukan kanssa. Kaikista kyllä löytyy mukavia alueita myös, mutta alue pitää katsoa tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos käsiraha on jo säästetty niin eihän tuossa suurempaa ongelmaa ole.
Mielestäni 300000e suuresta asunnosta on erittäin kohtuullinen hinta kahdelle ihmiselle maksettavaksi. Suurinpiirtein kuuden vuoden nettopalkkojenne verran jos yhdessä kuukaudessa käteen jää 5000.
Sori, tietenkin viiden vuoden. Eli vielä parempi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon ostaminen ei ole mikään ihmisoikeus, jos ei ole varaa asutaan vuokralla.
Susta on siis ihan normi, että keskituloisilla ihmisillä ei ole varaa ostaa omaa kotia?
No ei se normi ole, vaan kysynnän ja tarjonnan laki määrää. Eri asia sitten, jos homma olisi valtion taholta hintasäänneltyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää aina, kun joku käskee muuttamaan muualle Suomeen. Osalla on tilanne, että vaikka pk-seudulla on kaikki läheiset, kaverit, lasten kaverit yms. Ei se ole helppoa lähteä johonkin muualle ja maksaa sekin, jos jatkuvasti ravaa siellä pk-seudulla tapaamassa läheisiä.
Sitäkin muistuttaisin, että on aloja, joissa töitä ei ole missä tahansa. Paljon on työpaikkoja, jotka sijaitsevat vain tietyllä paikkakunnalla ja monella firmalla ainoa "konttori" on pk-seudulla. Eli ei se kehotus muualle töiden perässä muuttamisesta aina toimi.
Haluaisin muistuttaa, että pk-seudulle on muuttanut varmaan satoja tuhansia ihmisiä, joilla on läheiset ja turvaverkot toisaalla.
Se on ilmeisesti eri asia. Koska helsinkiläinen
Aika moni suomalainen on joutunut vaihtamaan paikkakuntaa työpaikan tai opiskelun tähden. ei he ole voineet ottaa kaikkia kavereitaan mukaan ja ovat aikaa myöten hankkineet uudet kaverit.
Moni on vaihtanut jopa maata eikä ole helsinkiläisten tapaan kuolleet siihenkään
Vierailija kirjoitti:
Jos käsiraha on jo säästetty niin eihän tuossa suurempaa ongelmaa ole.
Mielestäni 300000e suuresta asunnosta on erittäin kohtuullinen hinta kahdelle ihmiselle maksettavaksi. Suurinpiirtein kuuden vuoden nettopalkkojenne verran jos yhdessä kuukaudessa käteen jää 5000.
Mutta kun ei se jää siihen 300 000 euroon. Päälle tulevat korot, jotka nykytahdilla ovat n. 150 000-200 000 e. Tämän lisäksi on kaikki muutkin asumiseen liittyvät maksut, tulee remppaa ja muuta. Kateudella kuuntelen, kun omat vanhempani 90- ja 2000-luvun taitteessa ostivat tiilisen omakotitalon 150 000 eurolla ja tuo oli nopeasti maksettu pois.
Meillä molemmilla oli omistuksessa pienet hikiset yksiöt Helsingin kantakaupungista. Myöhemmin laitoin omani vuokralle kun ja muutin miehen yksiöön. Sitten kun mentiin naimisiin molemmat myi omat luukkunsa ja saatiin mukava pesämuna/käsiraha omakotitaloon lähikunnasta. Ilman yksiö kärvistelyä ei olisi ollut rahaa ostaa omakotitaloa.
Lisään vielä, että molempien yksiöt oli pommeja. Omani ostin perikunnallata ja kunnosta päätellen edellinen asukas polttanut ketjussa ja ollut paha hygieniaongelma. Töiden jälkeen remontoin melkein puolivuotta ja tuon ajan nukuin vaahtomuovipatjalla lattialla.
Ja rivareissa pitää sitten maksaa vastiketta ja varautua rahoitusvastikkeisiin jos on remontteja tulossa