Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En saa aikaiseksi mitään! Apuja?
11.06.2024 |
Mikähän minulla voi olla?
En saa hoidettua mitään asioita. Edes yhtä pientä asiaa kun tuntuu että kokoajan on liikaa muistettavaa ja se jotenkin lamaannuttaa. Tai jos yritän pitää laskut ajan tasalla niin sekin lamaannuttaa kun niitä satelee viestillä, s postilla, e laskuna ja paperisena. En jaksa hoitaa niitä kaikkia e laskuksi koska ne on jo niin sekaisin. En saa aikaiseksi siis.
Olen kohta 30v ja olen ollut tällainen varmaan aina. Nuorena kun olin yksin niin ei haitannut kun oli helppoa elää huolettomasti ja hoitaa asiat viimetipassa tai myöhässä mutta nyt kun on omia lapsia niin niitä ei voi jättää viimetippaan ja olen jotenkin stressissä kokoajan.
Olen ollut nyt kesälomalla yli viikon. En ole tehnyt mitään! Yhtään mitään. Ja olen kokoajan ärtynyt kun tuntuu että minulta kokoajan vaaditaan jotain enkä saa rauhassa lomailla. Vaikka olen vain ollut tekemättä mitään. Todellisuudessa on siis vain tarvinnut vastata puhelimeen omille vanhemmille, maksaa laskut ja varata yksi junalippu ja en ole saanut lippua varattua kun tuntuu että "on kokoajan jotain tee sitä, tee tätä".
Ja asiaa ei helpota että kukaan ei ymmärrä minua, jonka tavallaan ymmärrän ettei ymmärrä. Mutta kun minua stressaa niin paljon esim vastata siihen puhelimeen, tai hoitaa ne laskut tai käydä kaupassa tai mitä vaan ja tiedän että ne ei ole suuris asioita vaan ihan normaalia mutta kun ihmisiltä tulee haukkuja että olen laiska tai "nyt ota itseäsi niskasta kiinni" tai näitä vastaavia niin siitä tulee vaan entistä huonompi olo.
Eli mikä minua vaivaa? Miksi asiat tuntuu niin älyttömän vaikeilta?
Miten saisin edes tämän ärtyneisyyden pois?
Kommentit (35)
Minulle on moni sanonut että onkohan minulla adhd ja olen aina sanonut että ei varmasti ole. Mutta nyt kyllä itsekin haluaisin varmistaa. Mutta en todellakaan jaksa alkaa etsimään numeroita ja soittamaan ja varailemaan aikoja minnekään. Meidän paikkakunnalla on vaikea saada apua vaikka olisi pää irti. Lapsella oli kerran kaatumisen jäljiltä iso haava jalassa. Ei saanut apua kun mentiin päivystykseen koska olisi ensin pitänyt soittaa ja odottaa että sieltä soitetaan takaisin ja annetaan aika. Ajettiin eri paikkakunnalle jossa pitkin hampain hoidettiin kun ei siellä oikeasti asuttu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel you. Olen ollut samanlainen koko ikäni. Nyt jo 50+. Enkä ole edes töissä, en kerta kaikkiaan hallitse elämääni, jos vielä töissä pitäisi käydä. Mistään ei ole elämässäni tullut mitään, vaikka älliä on ainakin sen verran, että mm. yliopisto tuli käytyä. Elämäni on ollut yhtä sotkua.
Ajatus adhd-tutkimuksista aiheuttaa vain lisästressiä. En jaksaisi jotain pitkiä tutkimuksia tai että vanhempiani haastateltaisiin. Pilkkaavat ja leimaavat jo muutenkin minua.
Laita kaikki hoidettavat asiat muistilapulle ja aloita tekeminen helpoimmasta asiasta.
Minulla ollut sama homma. Jos 90-luvun alussa työkkärissä kyselivät, mitä haluaisin tehdä työkseni. En osannut vastata, enkä osaa vieläkään. Eiköhän se tässä selviä, kun aikaa kuluu tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus voi oireilla noin. Yllättävän moni masentunut ei ymmärrä olevansa sairas, koska ei tiedä kaikkia mahdollisia oireita. Ei tunnista sitä, miten se vääristää ajattelua.
Googlaa "masennustesti' (BDI). Se ei tietenkään ole sama kuin diagnoosi, mutta jos saat korkeat pisteet, niin asiaa kannattaa tutkia.
Paradoksi on sekin, että masentuneen hoitoon hakeutuminen viivästyy, jos oireissa on, että on vaikea saada aikaiseksi. Hoidon piiriin pääseminen ei aina ole helppo rasti, voi vaatia voimia (tai rahaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama myös että ajatuskin että vanhemmilta kyseltäisiin. Heidän mielestään ei ole mitään muuta kuin ottaa itseä niskasta kiinni ja aikuistua. Niin helppoa.
Ja miten olen näin mitään saamaton jos päivän kuulumisissa kerron että olen vain ollut kotona tekemättä mitään. Kun kyllähän sitä pitää jos on vapaata niin ainakin maraton juosta ja leipoa koko kylälle kahvipullat ja hoitaa toistenkin lapset ja tarkastaa verokortti ja keksiä kolmen vuoden päässä oleviin häihin puhe valmiiksi ja ja ja. Ai istuit aamu kahvilla? Kuka sinusta opetti noin laiskan, me keitettiin aamukahvit lenkillä ollessa ja juotiin ne samalla kun pilkottiin ensitalven puut.
Ja olen yrittänyt tuota lappu hommaa mutta ei sekään onnistu kun hetken. Aina tulee uusia asioita lisää joka unohtuu laittaa siihen lapulle ja kohta taas kaikki sekaisin.
ap
Tiedän tunteen kun ei saa mitään aikaiseksi. Tämä alkaa olla jo aika paha. Eilinen saavutus oli täyttää työtön, työtön hakemus. Meni vain 5 päivää että sain sen tehtyä. Itse inhoa, syyllisyyden tunnetta ja ennen muuta kaiken kattava ahdistus. Ainoa toivo on epätoivo. Houkuttelee ajatus itsetuhoisesta päihteiden/aineiden käytöstä. Siis sillain paljon laajemmalla aineiden skaalalla kuin olen ottanut. Niitä on vain kaksi päihdettä mitä olen käyttänyt.
M53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus voi oireilla noin. Yllättävän moni masentunut ei ymmärrä olevansa sairas, koska ei tiedä kaikkia mahdollisia oireita. Ei tunnista sitä, miten se vääristää ajattelua.
Googlaa "masennustesti' (BDI). Se ei tietenkään ole sama kuin diagnoosi, mutta jos saat korkeat pisteet, niin asiaa kannattaa tutkia.
Paradoksi on sekin, että masentuneen hoitoon hakeutuminen viivästyy, jos oireissa on, että on vaikea saada aikaiseksi. Hoidon piiriin pääseminen ei aina ole helppo rasti, voi vaatia voimia (tai rahaa).
Allekirjoitan tuon hoitoonhakeutumisen viivästymisen. Olen ollut masentunut muutamaan kertaan. Viimeisellä kerralla en ymmärtänyt edes olevani masentunut. Oireet olivat juurikin tekemisten aloittamisen ja itse tekemisen vaikeus. Olin kuitenkin hyväntuulinen ja kiinnostunut monistakin asioista.
Eksyin sitten lääkäriin muusta syystä, ja lääkäri teetti minulla masennustestin. Jo diagnoosin saaminen auttoi siten, että palattuani kotiin tiskasin kerääntyneen tiskivuoren ja tein aamiaista. Lääkityksen sain pari viikkoa tapahtuneen jälkeen. Tuosta on nyt kai yli kaksi vuotta, olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa, työkokeilussa ja palkkatuetussa työssä kunnalla ja lopettanut lääkkeet lääkärin ohjeiden mukaan.
Täysin terve masennuksesta en ole vieläkään, mutta nyt osaan tarkkailla tilaani ja hakea apua jos toiminta kykyni laskee liikaa. Kynnys soittaa lääkärin aika on riittävän matalalla.
Minulla on samaa laiskuutta, ja minulla ei virallisesti ole adhd:ta eikä muuta testattu on. Olen ehkä vain taiteellinen herkkä hidasta elämää vaativa sielu ja tämäkin tieto on ok. Perfektionistinen persoonallisuus tekee samaa. Vaativat vanhemmat tuottavat perfektionistisia lapsia jotka ahdistuvat kun eivät voi koskaan saavuttaa täydellisyyttä. Sisäinen draivi vaatii saavuttamaan ja saavuttamaan ja saavuttamaan että saa palkinnon ja voi levähtää mutta se on mahdotonta. Mieli sanoo kyllä mutta keho sanoo ei, olo on kuin autolla kaasu ja jarru pohjassa.
aloittajalle: älä yritä korjata laiskuutta, se pahentaa tilannetta. Laiskuuden ymmärtäminen on se juttu. Hellitä otetta, älä yritä korjata. Älä välitä mitä kuvittelet muiden ajattelevan tai mitä kuvittelet heidän tarkoittavan laiskuudella, he eivät tiedä mistään mitään vaan sinä itse tiedät kaikesta kaiken, olethan itse itsesi paras todistaja. Muut eivät voi kuitenkaan auttaa asiassa joka ei ole heidän omaansa. Pahimmillaan annamme huonoja neuvoja jotka eivät toimineet itsellämmekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki ihan perinteinen kalenteri, johon kirjoitat, mitä tulee tehdä. Näin asiat eivät ole vain epämääräinen möykky tehtäviä. Helpottaa asioita kummasti.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen kun ei saa mitään aikaiseksi. Tämä alkaa olla jo aika paha. Eilinen saavutus oli täyttää työtön, työtön hakemus. Meni vain 5 päivää että sain sen tehtyä. Itse inhoa, syyllisyyden tunnetta ja ennen muuta kaiken kattava ahdistus. Ainoa toivo on epätoivo. Houkuttelee ajatus itsetuhoisesta päihteiden/aineiden käytöstä. Siis sillain paljon laajemmalla aineiden skaalalla kuin olen ottanut. Niitä on vain kaksi päihdettä mitä olen käyttänyt.
M53
Työttömyys passivoi, se on fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen kun ei saa mitään aikaiseksi. Tämä alkaa olla jo aika paha. Eilinen saavutus oli täyttää työtön, työtön hakemus. Meni vain 5 päivää että sain sen tehtyä. Itse inhoa, syyllisyyden tunnetta ja ennen muuta kaiken kattava ahdistus. Ainoa toivo on epätoivo. Houkuttelee ajatus itsetuhoisesta päihteiden/aineiden käytöstä. Siis sillain paljon laajemmalla aineiden skaalalla kuin olen ottanut. Niitä on vain kaksi päihdettä mitä olen käyttänyt.
M53
Työttömyys passivoi, se on fakta.
Passivoituneet ajatukset passivoivat. Sinäkin olet passivoitunut faktasi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen kun ei saa mitään aikaiseksi. Tämä alkaa olla jo aika paha. Eilinen saavutus oli täyttää työtön, työtön hakemus. Meni vain 5 päivää että sain sen tehtyä. Itse inhoa, syyllisyyden tunnetta ja ennen muuta kaiken kattava ahdistus. Ainoa toivo on epätoivo. Houkuttelee ajatus itsetuhoisesta päihteiden/aineiden käytöstä. Siis sillain paljon laajemmalla aineiden skaalalla kuin olen ottanut. Niitä on vain kaksi päihdettä mitä olen käyttänyt.
M53
Työttömyys passivoi, se on fakta.
Passivoituneet ajatukset passivoivat. Sinäkin olet passivoitunut faktasi kanssa.
Älä mua faktoista syytä.
Mä olin tuossa jamassa vuosia, koska kadotin uskon siihen, että pystyn vaikuttamaan elämääni. Oli liikaa asioita, jotka eivät olleet hallinnassani, vaikka minun odotettiin selviävän niiden kanssa. Kun vanhemmat lopulta kuolivat, huomasin, että pystyn toimimaan. En täysillä, en joka päivä. Nyt pitää järjestellä kolmen kiinteistön laskut menemään e-laskuina, ja siinäkin on tekemisensä siirrellä niitä kuolinpesältä omiin nimiin, että maksaminen yksinkertaistuu. Joten ymmärrän, mistä ap puhuu. Olen ollut masentunut minäkin, ja olen ehkä nytkin. Mutta todellakin huomaan, etten oikeasti usko tilanteen helpottavan tekemällä. Hämmästyn ihan aidosti, kun jokainen tehty asia ei korvaudu kahdella uudella, vaan oikeasti keventää taakkaa, ja se alkaa olla hallinnassa.
Joskus tuli luettua Seligsonin kirja, jossa käsiteltiin opittua avuttomuutta. Minusta siitä tässä on kyse. Kun koiralle annetaan sähköiskuja koelaatikon lattiasta, se loikkaa sähköttömälle puolelle väliaidan yli niin kauan kuin se toimii. Kun sille aletaan antaa tällejä myös turvapuolella heti laskeutuessa, se tietenkin luovuttaa eikä yritä enää korjata tilannettaan edes kokeeksi huomatakseen, että koejärjestely on palautettu ennalleen ja toisella puolella ei ole sähköä. Sen sijaan se toimii itse asiassa ihan järkevästi ja keskittyy sopeutumaan sietämättömään.
Tämä on menetelmä, jolla meidät suunnilleen kaikki on siedätetty siihen, että elämä ei ole hyvää. Toiset toki ylpeilevät pärjäämisellään, koska he ovat vasta kokeen ensimmäisessä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Älä mua faktoista syytä.
No pysyppä sitten piilossa siellä faktasi takana. Meillä muilla on omat faktamme. Kun olin työelämässä, olin elävä kuollut. Siinä sinulle aktivoitumista. Kun olen työttömänä, olen elossa. Siinä sinulle passivoitumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen kun ei saa mitään aikaiseksi. Tämä alkaa olla jo aika paha. Eilinen saavutus oli täyttää työtön, työtön hakemus. Meni vain 5 päivää että sain sen tehtyä. Itse inhoa, syyllisyyden tunnetta ja ennen muuta kaiken kattava ahdistus. Ainoa toivo on epätoivo. Houkuttelee ajatus itsetuhoisesta päihteiden/aineiden käytöstä. Siis sillain paljon laajemmalla aineiden skaalalla kuin olen ottanut. Niitä on vain kaksi päihdettä mitä olen käyttänyt.
M53
Työttömyys passivoi, se on fakta.
Työttömyys voi hajottaa kuten mulle on käynyt. Toivottavasti joillakin käy paremmin. Ei tätä samaa halua kenellekkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mua faktoista syytä.
No pysyppä sitten piilossa siellä faktasi takana. Meillä muilla on omat faktamme. Kun olin työelämässä, olin elävä kuollut. Siinä sinulle aktivoitumista. Kun olen työttömänä, olen elossa. Siinä sinulle passivoitumista.
Sä oot yksi kahdestakymmenestä, joten ne yhdeksäntoista on väärässä?
Alue: Aihe vapaa
Kävisin ADHD testeissä sinuna..