Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En saa aikaiseksi mitään! Apuja?
11.06.2024 |
Mikähän minulla voi olla?
En saa hoidettua mitään asioita. Edes yhtä pientä asiaa kun tuntuu että kokoajan on liikaa muistettavaa ja se jotenkin lamaannuttaa. Tai jos yritän pitää laskut ajan tasalla niin sekin lamaannuttaa kun niitä satelee viestillä, s postilla, e laskuna ja paperisena. En jaksa hoitaa niitä kaikkia e laskuksi koska ne on jo niin sekaisin. En saa aikaiseksi siis.
Olen kohta 30v ja olen ollut tällainen varmaan aina. Nuorena kun olin yksin niin ei haitannut kun oli helppoa elää huolettomasti ja hoitaa asiat viimetipassa tai myöhässä mutta nyt kun on omia lapsia niin niitä ei voi jättää viimetippaan ja olen jotenkin stressissä kokoajan.
Olen ollut nyt kesälomalla yli viikon. En ole tehnyt mitään! Yhtään mitään. Ja olen kokoajan ärtynyt kun tuntuu että minulta kokoajan vaaditaan jotain enkä saa rauhassa lomailla. Vaikka olen vain ollut tekemättä mitään. Todellisuudessa on siis vain tarvinnut vastata puhelimeen omille vanhemmille, maksaa laskut ja varata yksi junalippu ja en ole saanut lippua varattua kun tuntuu että "on kokoajan jotain tee sitä, tee tätä".
Ja asiaa ei helpota että kukaan ei ymmärrä minua, jonka tavallaan ymmärrän ettei ymmärrä. Mutta kun minua stressaa niin paljon esim vastata siihen puhelimeen, tai hoitaa ne laskut tai käydä kaupassa tai mitä vaan ja tiedän että ne ei ole suuris asioita vaan ihan normaalia mutta kun ihmisiltä tulee haukkuja että olen laiska tai "nyt ota itseäsi niskasta kiinni" tai näitä vastaavia niin siitä tulee vaan entistä huonompi olo.
Eli mikä minua vaivaa? Miksi asiat tuntuu niin älyttömän vaikeilta?
Miten saisin edes tämän ärtyneisyyden pois?
Kommentit (35)
En osaa neuvoa mitään, koska kärsin samanlaisesta, mutta minulla on vähän eri tavalla - ja olen utelias onko kenelläkään muulla näin.
Olin nimittäin lapsena ja nuorena äärimmäisen aikaansaava ja järjestelmällinen. Minulla ei ollut minkäänlaisia ADHD-oireita lapsuudessa ja teini-iässä. Sitten parikymppisenä iski eräs stressaava aika, ja siitä lähtien kaikki on ollut enempi vähempi sotkussa. Nyt olen neljänkymmenen, eikä mikään muuttunut ikinä enää normaaliksi, pahemmaksi vain.
Parikymmentä vuotta on tuntunut siltä, että juoksen epätoivoisesti pysyäkseni edes paikallani. Koko ajan yritän juosta elämää kiinni, mutta se ei vaan onnistu.
Olen todella väsynyt tähän. Lopullinen niitti oli läheisten kuolemat, mitkä ilmeisesti saivat tähän päälle vielä jonkin pysyvän PTSD-reaktion aikaiseksi. Tuntuu että leijun elämässä enkä tajua mistään mitään, enkä saa mitään aloittamaani valmiiksi, koska en osaa päättää, mihin minun kannattaisi tässä vaiheessa edes keskittyä. Mistä olisi eniten hyötyä. Mitä tekemällä voisin korjata elämäni?
Olisipa jokin paussinappula, jota voisi painaa.
En osaa muuta neuvoa kuin että jos teillä on edes jotain mahdollisuuksia saada apuja ja korjata tällainen tilanne, käyttäkää ihmeessä ne hyödyksenne, koska ei se vuosien varrella ainakaan helpommaksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mua faktoista syytä.
No pysyppä sitten piilossa siellä faktasi takana. Meillä muilla on omat faktamme. Kun olin työelämässä, olin elävä kuollut. Siinä sinulle aktivoitumista. Kun olen työttömänä, olen elossa. Siinä sinulle passivoitumista.
Sä oot yksi kahdestakymmenestä, joten ne yhdeksäntoista on väärässä?
Et siis tiedä passivoitumisesta mitään vaan olet vain lukenut siitä? Sinulle on kerrottu jossain että 19/20 passivoituu, nielaisit jutun lukematta lähdettä ja nyt toistat sanomaa? Olenko oikeilla jäljillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mua faktoista syytä.
No pysyppä sitten piilossa siellä faktasi takana. Meillä muilla on omat faktamme. Kun olin työelämässä, olin elävä kuollut. Siinä sinulle aktivoitumista. Kun olen työttömänä, olen elossa. Siinä sinulle passivoitumista.
Sä oot yksi kahdestakymmenestä, joten ne yhdeksäntoista on väärässä?
Et siis tiedä passivoitumisesta mitään vaan olet vain lukenut siitä? Sinulle on kerrottu jossain että 19/20 passivoituu, nielaisit jutun lukematta lähdettä ja nyt toistat sanomaa? Olenko oikeilla jäljillä?
Ei, et ole. Ikävä tuottaa pettymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mua faktoista syytä.
No pysyppä sitten piilossa siellä faktasi takana. Meillä muilla on omat faktamme. Kun olin työelämässä, olin elävä kuollut. Siinä sinulle aktivoitumista. Kun olen työttömänä, olen elossa. Siinä sinulle passivoitumista.
Sä oot yksi kahdestakymmenestä, joten ne yhdeksäntoista on väärässä?
Et siis tiedä passivoitumisesta mitään vaan olet vain lukenut siitä? Sinulle on kerrottu jossain että 19/20 passivoituu, nielaisit jutun lukematta lähdettä ja nyt toistat sanomaa? Olenko oikeilla jäljillä?
Ei, et ole. Ikävä tuottaa pettymys.
En ole pettynyt, ikävä tuottaa pettymys kun en ollutkaan pettynyt 😂
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Olen ollut samanlainen koko ikäni. Nyt jo 50+. Enkä ole edes töissä, en kerta kaikkiaan hallitse elämääni, jos vielä töissä pitäisi käydä. Mistään ei ole elämässäni tullut mitään, vaikka älliä on ainakin sen verran, että mm. yliopisto tuli käytyä. Elämäni on ollut yhtä sotkua.
Ajatus adhd-tutkimuksista aiheuttaa vain lisästressiä. En jaksaisi jotain pitkiä tutkimuksia tai että vanhempiani haastateltaisiin. Pilkkaavat ja leimaavat jo muutenkin minua.
Ei se ihan noin mene. Tai ei ainakaan mulla mennyt. Sain lähetteen psykiatriselle poliklinikalle, siellä varattiin tutkimusaika, vanhempia ei haastateltu, koska toinen kuollut, toinen "koomassa". Tulos ADHD. Lääke Voxra. Antaa selkeyttä ja voimaa.
Jos et paljon pysty tekemään, sovi itsesi kanssa, että teen tämän yhden asian (esim varaat ajan lääkäriin, sanot, että tarvit psykiatrista apua. Monessa paikassa pääsee hoitajalle ilman lääkäriä, ja siitä taas eteenpäin.) tänään, muuta ei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juotko paljon kahvia ja kofeiinipitoisia kolajuomia?
Joillekkin kahvi ei vaan sovi ja tulos voi olla tuon kaltaista. Elimistö on jatkuvassa stressitilassa ja ihminen lopulta lamaantuu. Toki jatkuva stressitila voi johtua muustakin kuin kahvista.
Kuulostaa, että osa ihmisistä vaan on liki elinkelvottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalle vielä: aloita lopettamalla kertominen itsellesi että et saa aikaiseksi mitään. Saamattomuuden havaitseminen on nimittäin aikaansaamista. Jatkossa kerro mieluummin itsellesi: havaitsen että en ole saanut aikaisemmin aikaiseksi mitään.
Iso ero. Jos et tusko, kerro itsellesi molempia tarinoita ja makustele kumman tarinan itselle kertominen jättää kivemman olon.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että osa ihmisistä vaan on liki elinkelvottomia.
Miten Sinä nousit ylös lähes elinkelvottomuuden kuopastasi jossa asustelit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys passivoi, se on fakta.
Työttömyys voi hajottaa kuten mulle on käynyt. Toivottavasti joillakin käy paremmin. Ei tätä samaa halua kenellekkään.
Työttömyys ei hajoita ketään, hajoitamme itse itsemme jos hajoitamme. Ajatus työttömyydestä paratiisina tekee sinusta toisenlaisen työttömän, toisenlainen ajatus työttömyydestä tekee sinusta toisenlaisen työttömän. Työttömyys pelkkänä sanana on todella raaka ja väkivaltainen ja valheellinen - työ EI lisää ihmiseen tai ihmiseloon mitään. Toistan: työ EI lisää ihmiseen tai ihmiseloon mitään. Ajatuksemme lisäävät jos ovat lisätäkseen.
Tavallaan noin, mutta mitä pidempään on työtön, ajatus omasta kykenevyydestä vaikuttaa omaan elämään mitenkään on todella vaikea säilyttää, kun työhakemuksiin ei saa vastausta, medioissa haukutaan työtöntä ja kehotetaan vain menemään töihin. Vähävaraisuus ahdistaa, ja sitä valtaa muuttaa omaa elämäänsä ei tunnu olevan, koska valta on työnantajilla ja TE-palvelulla, joka voi katkaista tuet, jos ei hae vaadittuja työpaikkoja, vaikka ei niihinkään hakemuksiin saa vastauksia.
Ilman työtä elämästä tulee helposti sisällyksetöntä olemista. Olin puolenvuoden määräaikaisessa työssä, ja saihan siitä työstä sisältöä elämäänsä, ja nopeasti sai takaisin tunteen, että voi vaikuttaa elämäänsä jotenkin.
Mulla on ihan tämä sama!
Pystyn kyllä käymään töissä ja työni hoitamaan, mut nyt lomalla... En saa MITÄÄN tehtyä. Tiskit, pyykit ja muu kodin kaaos ahdistaa, mutta en tiedä mitä tehdä. Perhana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan noin, mutta mitä pidempään on työtön, ajatus omasta kykenevyydestä vaikuttaa omaan elämään mitenkään on todella vaikea säilyttää, kun työhakemuksiin ei saa vastausta, medioissa haukutaan työtöntä ja kehotetaan vain menemään töihin. Vähävaraisuus ahdistaa, ja sitä valtaa muuttaa omaa elämäänsä ei tunnu olevan, koska valta on työnantajilla ja TE-palvelulla, joka voi katkaista tuet, jos ei hae vaadittuja työpaikkoja, vaikka ei niihinkään hakemuksiin saa vastauksia.
Ilman työtä elämästä tulee helposti sisällyksetöntä olemista. Olin puolenvuoden määräaikaisessa työssä, ja saihan siitä työstä sisältöä elämäänsä, ja nopeasti sai takaisin tunteen, että voi vaikuttaa elämäänsä jotenkin.
Jos oikein filosofiseksi ruvetaan, niin elämähän ON sisällyksetöntä olemista. Emme oikeasti edes voi vaikuttaa sen kulkuun enempää kuin puusta putoava lehti voi vaikuttaa lentoonsa. Kuvittelemme muuta, toivomme että se ei olisi niin, mutta elämä itse muistuttaa meille joka hetki, tunti, päivä, vuodenaika, että ei, ehei. En ole sitä mitä kuvittelet. Yritämme olla näkemättä totuutta pitämällä itsemme kiireisinä ja emme uskalla pysähtyä - elämä saattaa tarttua olkapäästä kiinni ja vaikka taklata juoksijan maahan että nyt pysähdyt ja katsot maisemia. Kukaan ei uskalla pysähtyä katsomaan että autiomaa onkin paratiisi ja perässä juokseva kuolema onkin itse elämä. Inhimillistä.
Vierailija kirjoitti:
Sama myös että ajatuskin että vanhemmilta kyseltäisiin. Heidän mielestään ei ole mitään muuta kuin ottaa itseä niskasta kiinni ja aikuistua. Niin helppoa.
Ja miten olen näin mitään saamaton jos päivän kuulumisissa kerron että olen vain ollut kotona tekemättä mitään. Kun kyllähän sitä pitää jos on vapaata niin ainakin maraton juosta ja leipoa koko kylälle kahvipullat ja hoitaa toistenkin lapset ja tarkastaa verokortti ja keksiä kolmen vuoden päässä oleviin häihin puhe valmiiksi ja ja ja. Ai istuit aamu kahvilla? Kuka sinusta opetti noin laiskan, me keitettiin aamukahvit lenkillä ollessa ja juotiin ne samalla kun pilkottiin ensitalven puut.
Ja olen yrittänyt tuota lappu hommaa mutta ei sekään onnistu kun hetken. Aina tulee uusia asioita lisää joka unohtuu laittaa siihen lapulle ja kohta taas kaikki sekaisin.
ap
Tuskin ADHD. Enemmän kuullostaa siltä että sinulta on ehkä vaadittu lapsena täydellisyyttä etkä ikinä riittänyt, opit ettei kannata edes yrittää mitään kun et kuitenkaan suoriudu (_täydellisesti_). Pelkäät ja inhoat niin paljon vastuuta siksi, ja hommat kasaantuuvat kun suorastaan lamaudut kun asiat pitäisi hoitaa. Sitten kaikki vaan pahenee välttelyn takia, ja käsitys siitä ettet osaa vahvistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin ADHD. Enemmän kuullostaa siltä että sinulta on ehkä vaadittu lapsena täydellisyyttä etkä ikinä riittänyt, opit ettei kannata edes yrittää mitään kun et kuitenkaan suoriudu (_täydellisesti_). Pelkäät ja inhoat niin paljon vastuuta siksi, ja hommat kasaantuuvat kun suorastaan lamaudut kun asiat pitäisi hoitaa. Sitten kaikki vaan pahenee välttelyn takia, ja käsitys siitä ettet osaa vahvistuu.
Vaativa persoonallisuus voi näyttäytyä ulospäin ADD:na/ADHD:na ja vaativa persoonallisuus toimii juuri noin mielestäni. Jos asiaa ei saa toimitettua täydellisesti, mitään ei tapahdu. Täydellisyydentavoittelija ja armoton itsekriitikko samassa paketissa. Piiskaa itseään epäonnistumisesta ennen toimeen ryhtymistäkään.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyys ei hajoita ketään, hajoitamme itse itsemme jos hajoitamme. Ajatus työttömyydestä paratiisina tekee sinusta toisenlaisen työttömän, toisenlainen ajatus työttömyydestä tekee sinusta toisenlaisen työttömän. Työttömyys pelkkänä sanana on todella raaka ja väkivaltainen ja valheellinen - työ EI lisää ihmiseen tai ihmiseloon mitään. Toistan: työ EI lisää ihmiseen tai ihmiseloon mitään. Ajatuksemme lisäävät jos ovat lisätäkseen.