Lonkkaleikkauksesta kellään kokemusta? Kuka maksaa,jos kyseessä yli 80v eläkeläinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tuon ikäistä enää leikata. Riskit suuremmat kuin mahdollinen hyöty.

Ei lääkärit ajattele hyötyjä. Jos resursseja on leikata niin toki leikataan. Kokonaisuutena ei niitä resursseja edelleenkään ajatella. Vaikka resursseja ei olisi kuntouttaa mutta leikkaukseen kyllä niin kyllä se lonkka korjataan.

Nykyisin ajatellaankin, että potilas kuntoutuu itse. Mennyttä on ne ajat, kun hoitohenkilökunta kuntoutti ja oltiin pidempiä aikoja sairaalassa. Lonkista en tiedä, mutta polven tekonivelleikkauksia tehdään nykyisin jo ihan päiväkirurgisina toimenpiteinä. Aamulla sairaalaan ja illalla kotiin. Kuntoutuminen jää potilaan omalle vastuulle. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tuon ikäistä enää leikata. Riskit suuremmat kuin mahdollinen hyöty.

Ei lääkärit ajattele hyötyjä. Jos resursseja on leikata niin toki leikataan. Kokonaisuutena ei niitä resursseja edelleenkään ajatella. Vaikka resursseja ei olisi kuntouttaa mutta leikkaukseen kyllä niin kyllä se lonkka korjataan.

Nykyisin ajatellaankin, että potilas kuntoutuu itse. Mennyttä on ne ajat, kun hoitohenkilökunta kuntoutti ja oltiin pidempiä aikoja sairaalassa. Lonkista en tiedä, mutta polven tekonivelleikkauksia tehdään nykyisin jo ihan päiväkirurgisina toimenpiteinä. Aamulla sairaalaan ja illalla kotiin. Kuntoutuminen jää potilaan omalle vastuulle. 

Kuntoutumisesta ei oikein koskaan ole voinut kukaan muu ottaa vastuuta kuin potilas itse. Mutta niitä resursseja kuntouttaa ei tänä päivänä ainakaan sairaaloissa ole vaikka asiakas olisikin motivoitunut kuntouttamaan itsensä. Huomattavasti paremmin siihen on mahdollisuudet kotona. Edellyttää toki että asiakas siellä kotona pärjää saa ruuat yms. sellaisen järjestettyä. Resurrsien puutteen lisäksi sairaaloiden ongelmana on se että niissä saadaan infektioita herkemmin kuin kotona eikä sairaala ympäristö kenenkään mielialaa kohota. Mieleialalla kuntoutumisessa taas on hyvinkin suuri merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisiä leikataan harvoin. Toipuminen ei ole niin yksinkertaista tuossa iässä.

Leikkaus on fyysisesti rankka. Lonkkaleikkauksessa potilas menettää verta, ja joutuu toipumisen aikana lepäämään mikä nopeasti huonontaa kuntoa, vaikka kuinka kuntoutettaisiin. Valitettavasti niin usein olen nähnyt vanhuksia, jotka yksinkertaisesti kieltäytyvät nousemasta ylös, vaikka fysioterapeutit ja hoitajat sitä yrittävät.kipulääkkeet väsyttävät ja  voivat tehdä vanhuksen todella sekavaksi.

Elämä voi olla mielekkäämpää hyvällä kipulääkityksellä kuin leikkauksella. 

Lonkkaleikkauksessa EI menetä verta erityisen paljon, leikkauksen kohde on luu ja siihen päästään käsiksi melko verettömästi. Toipuminen alkaa samantien, samana iltana ylös ja aamulla suihkuun. Itse en hoitajana ole vielä tavannut yhtäkään lonkkaleikkaukseen tullutta, joka kieltäytyy nousemasta vuoteesta. Lonkkamurtuman jälkeen tuota tapahtuu, koska kivut ovat paljon pahemmat kuin pelkän leikkauksen jälkeen. Kipulääkkeitä saa hyvin maltillisesti.

Elämä voi jatkua lähes kivuttomana seuraavat 15 vuotta, vanhus pysyy toimintakykyisenä ja pärjää kotona pitempään kuin liikuntakyvyttömänä kipulääkkeiden avulla.

Nro 42: "Kuntoutumisesta ei oikein koskaan ole voinut kukaan muu ottaa vastuuta kuin potilas itse. Mutta niitä resursseja kuntouttaa ei tänä päivänä ainakaan sairaaloissa ole vaikka asiakas olisikin motivoitunut kuntouttamaan itsensä. Huomattavasti paremmin siihen on mahdollisuudet kotona. Edellyttää toki että asiakas siellä kotona pärjää saa ruuat yms. sellaisen järjestettyä. Resurrsien puutteen lisäksi sairaaloiden ongelmana on se että niissä saadaan infektioita herkemmin kuin kotona eikä sairaala ympäristö kenenkään mielialaa kohota. Mieleialalla kuntoutumisessa taas on hyvinkin suuri merkitys."

Olet ihan oikeassa. Pointtini olikin se, että siinä missä joskus 20 vuotta sitten potilas saattoi maata viikonkin osastolla ja fyssari kävi päivittäin auttamassa sängystä ylös ja vei kävelemään, nyt käy korkeintaan seuraavana aamuna pienen hetken kävelyttämässä ja muuten isketään vaan kirjallinen ohje kouraan ja potilas lähtee kotiin. Jos vanhus asuu yksin, kukaan ei edes patista kuntouttamaan itseään. Ja olen myös samaa mieltä siitä, että kotona on paremmat mahdollisuudet kuntoutua, koska kotona on jos jonkinlaista tekemistä. Oma näkemykseni on, että - varsinkin, jos kivut eivät ole hallinnassa - iäkkään ihmisen kohdalla on olemassa riski, että hän ei siellä kotona ollessaan pakota itseään tekemään annettuja jumppaliikkeitä yms. 

Erikoissairaanhoito on ajettu alas. Ehkä ne terveyskeskuksella jotain värkkää? Kohta sairaalat menee kiinni ja vain töissä käyvät saavat hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Erikoissairaanhoito on ajettu alas. Ehkä ne terveyskeskuksella jotain värkkää? Kohta sairaalat menee kiinni ja vain töissä käyvät saavat hoitoa.

Kuka sitä perusterveydenhuoltoa pitäisi nykyään pystyssä ei ainakaan hyvinvointialueet. Paljon huonommassa jamassa ne terveyskeskukset (nykyiset hyvinvointikeskukset) ovat kuin erikoissairaanhoito.

Jos on aikaa odotella julkiselle 12-18kk, niin sairaalapäivä maksaa ehkä 50e.

Jos haluaa leikkaukseen ensi viikolla, niin yksityisellä n. 15000e.

Kiva maksaa yli 80-vuotiaiden terveydenhuoltomenot🤷

Aamupäivällä leikkaus, mahdollisesti jo illaksi kotiin. Kyllä, tämänkin olen nähnyt kun 10 vuotta aikanaan taksilla nitä leikkauspotilaita kuskailin pitkin Pohjois-Pohjanmaata.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 42: "Kuntoutumisesta ei oikein koskaan ole voinut kukaan muu ottaa vastuuta kuin potilas itse. Mutta niitä resursseja kuntouttaa ei tänä päivänä ainakaan sairaaloissa ole vaikka asiakas olisikin motivoitunut kuntouttamaan itsensä. Huomattavasti paremmin siihen on mahdollisuudet kotona. Edellyttää toki että asiakas siellä kotona pärjää saa ruuat yms. sellaisen järjestettyä. Resurrsien puutteen lisäksi sairaaloiden ongelmana on se että niissä saadaan infektioita herkemmin kuin kotona eikä sairaala ympäristö kenenkään mielialaa kohota. Mieleialalla kuntoutumisessa taas on hyvinkin suuri merkitys."

Olet ihan oikeassa. Pointtini olikin se, että siinä missä joskus 20 vuotta sitten potilas saattoi maata viikonkin osastolla ja fyssari kävi päivittäin auttamassa sängystä ylös ja vei kävelemään, nyt käy korkeintaan seuraavana aamuna pienen hetken kävelyttämässä ja muuten isketään vaan kirjallinen ohje kouraan ja potilas lähtee ko

Resursseja eikä kyllä haluaakaan siihen pakottamiseen ole kenelläkään muullakaan jos asiakkaalla sitä motivaatiota ei ole. Enkä oikeastaan näe mitään syytä siihen miksi ketään pitäisi väkisin kuntouttaa.

Asiakkaan motivoiminen kuntoutumaan onkin kokonaan toinen asia kuin se pakottaminen. Toki yhteiskunnalla siihenkään on tällä hetkellä varsin vähän resursseja joten jos niitä läheisiä ei ole niin harvoin sitä motivaatiota mistään vastahakoiselle syntyy oli ikä mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisiä leikataan harvoin. Toipuminen ei ole niin yksinkertaista tuossa iässä.

Leikkaus on fyysisesti rankka. Lonkkaleikkauksessa potilas menettää verta, ja joutuu toipumisen aikana lepäämään mikä nopeasti huonontaa kuntoa, vaikka kuinka kuntoutettaisiin. Valitettavasti niin usein olen nähnyt vanhuksia, jotka yksinkertaisesti kieltäytyvät nousemasta ylös, vaikka fysioterapeutit ja hoitajat sitä yrittävät.kipulääkkeet väsyttävät ja  voivat tehdä vanhuksen todella sekavaksi.

Elämä voi olla mielekkäämpää hyvällä kipulääkityksellä kuin leikkauksella. 

 

Kyllä sisareni oli 80 kun sai lonkkanivelen.   Hyvin toipui.  Senjälkeen marjasti ja mökkeili 10 vuotta kunnes sai tahdistimen.  Se vähän hiljensi tahtia 

Ehkä hän sai HIDASTIMEN. 

Sori, oli pakko :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tuon ikäistä enää leikata. Riskit suuremmat kuin mahdollinen hyöty.

Ei lääkärit ajattele hyötyjä. Jos resursseja on leikata niin toki leikataan. Kokonaisuutena ei niitä resursseja edelleenkään ajatella. Vaikka resursseja ei olisi kuntouttaa mutta leikkaukseen kyllä niin kyllä se lonkka korjataan.

On se potilaastakin kiinni. Äiti on 78v ja polvet sökönä muttei suostuta leikkaamaan sairauksien takia. Niinpä hän syö kipulääkkeitä ja yrittää ehkä vähän laahustaa kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Kiva maksaa yli 80-vuotiaiden terveydenhuoltomenot🤷

Kyllä ne 80 v ikäiset maksaa enemmän veroja eläkkeestään kuin sinä toimeentulotuesta.

Maksatko narkkien hoidon mielelläsi?

Vierailija kirjoitti:

Kiva maksaa yli 80-vuotiaiden terveydenhuoltomenot🤷

Vielä kivempi maksaa vuoden kuluttua tuosta tahdistin, sen jälkeen vanhuksen pää pettää ja siellä makaa laitoksessa vegetatiivisessa tilassa 10-15 vuotta. Onko järkee vai ei?

Nro 50: "Resursseja eikä kyllä haluaakaan siihen pakottamiseen ole kenelläkään muullakaan jos asiakkaalla sitä motivaatiota ei ole. Enkä oikeastaan näe mitään syytä siihen miksi ketään pitäisi väkisin kuntouttaa.

Asiakkaan motivoiminen kuntoutumaan onkin kokonaan toinen asia kuin se pakottaminen. Toki yhteiskunnalla siihenkään on tällä hetkellä varsin vähän resursseja joten jos niitä läheisiä ei ole niin harvoin sitä motivaatiota mistään vastahakoiselle syntyy oli ikä mikä tahansa."

No joo, pakottaminen ja motivoiminen on eri asioita, mutta kyllä mä kutsuisin sitä itseni pakottamiseksi enkä itseni motivoimiseksi, kun polvileikkausten jälkeen tein jumppaohjeiden mukaan, vaikka silmissä välillä kipinöi kivusta. Oli vaan sanottava itselleen, että se on nyt pakko. Lisäksi kotona oli pakko mennä itse vessaan, suihkuun, käydä laittamassa ruokaa, kulkea portaissa jne, koska ei kukaan muukaan niitä tehnyt tai auttanut niiden tekemisessä eikä edes motivoinut mua tekemään niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisiä leikataan harvoin. Toipuminen ei ole niin yksinkertaista tuossa iässä.

Leikkaus on fyysisesti rankka. Lonkkaleikkauksessa potilas menettää verta, ja joutuu toipumisen aikana lepäämään mikä nopeasti huonontaa kuntoa, vaikka kuinka kuntoutettaisiin. Valitettavasti niin usein olen nähnyt vanhuksia, jotka yksinkertaisesti kieltäytyvät nousemasta ylös, vaikka fysioterapeutit ja hoitajat sitä yrittävät.kipulääkkeet väsyttävät ja  voivat tehdä vanhuksen todella sekavaksi.

Elämä voi olla mielekkäämpää hyvällä kipulääkityksellä kuin leikkauksella. 

Lonkan tekonivelleikkaus on elintasoleikkaus kun toimintakyky on rajoittunut ja kiputilanne on vaikea. Jos on muuten hyvässä kunnossa niin ei ole mitään estettä tehdä tekonivelleikkausta 80-vuotiaalle. Mitä paremmassa kunnossa on niin sitä nopeammin leikkauksesta toipuu.

Vasta-aiheita leikkaukselle ovat ainakin huono sydäntilanne ja infektioalttius eli ihorikot, huonossa tasapainossa oleva diabetes jne. Nykyisin leikkausvuoto on vähäistä ja usein ei tarvitse antaa edes yhtä punasolupussia toimenpiteen aikana eli leikkaustekniikat ovat kehittyneet. Tilanne on erilainen jos on tarvetta uusintaleikkaukseen tai jos on tullut komplikaatio.

Kuntoutus on tärkeää heti leikkauksen jälkeen ja liikkumista harjoitellaan fysioterapeutin ohjauksessa. Suurin osa potilaista menee kotiin noin kahden päivän kuluttua leikkauksesta mutta tarvittaessa järjestetään jatkohoitopaikka missä voi harjoitella enemmän liiikkumista turvallisesti.

Joskus on tullut vastaan potilaita joiden leikkaamiseen liittyy riskejä mutta ei ole aivan absoluuttista vasta-aihetta. Voi sanoa valtaosa haluaa toimenpiteen koska kokee että kiputilanne on niin vaikea ja on siksi valmis hyväksymään leikkaukseen liitttyvät riskit 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tuon ikäistä enää leikata. Riskit suuremmat kuin mahdollinen hyöty.

Ei lääkärit ajattele hyötyjä. Jos resursseja on leikata niin toki leikataan. Kokonaisuutena ei niitä resursseja edelleenkään ajatella. Vaikka resursseja ei olisi kuntouttaa mutta leikkaukseen kyllä niin kyllä se lonkka korjataan.

On se potilaastakin kiinni. Äiti on 78v ja polvet sökönä muttei suostuta leikkaamaan sairauksien takia. Niinpä hän syö kipulääkkeitä ja yrittää ehkä vähän laahustaa kotona. 

Sairaudet syö resursseja siellä leikkaavassa sairaalassakin joten ei siihen lähdetä jos ja kun niitä ei ylimääräisiä ole missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva maksaa yli 80-vuotiaiden terveydenhuoltomenot🤷

Kyllä ne 80 v ikäiset maksaa enemmän veroja eläkkeestään kuin sinä toimeentulotuesta.

Maksatko narkkien hoidon mielelläsi?

Maksan mieluummin PALKASTANI veroja narkkien kuntoutukseen kuin puolikuolleiden hyödyttymien kuluerien kuntoutukseen. Narkeilla sentään on vielä toivoa.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 50: "Resursseja eikä kyllä haluaakaan siihen pakottamiseen ole kenelläkään muullakaan jos asiakkaalla sitä motivaatiota ei ole. Enkä oikeastaan näe mitään syytä siihen miksi ketään pitäisi väkisin kuntouttaa.

Asiakkaan motivoiminen kuntoutumaan onkin kokonaan toinen asia kuin se pakottaminen. Toki yhteiskunnalla siihenkään on tällä hetkellä varsin vähän resursseja joten jos niitä läheisiä ei ole niin harvoin sitä motivaatiota mistään vastahakoiselle syntyy oli ikä mikä tahansa."

No joo, pakottaminen ja motivoiminen on eri asioita, mutta kyllä mä kutsuisin sitä itseni pakottamiseksi enkä itseni motivoimiseksi, kun polvileikkausten jälkeen tein jumppaohjeiden mukaan, vaikka silmissä välillä kipinöi kivusta. Oli vaan sanottava itselleen, että se on nyt pakko. Lisäksi kotona oli pakko mennä itse vessaan, suihkuun, käydä laittamassa ruokaa, kulkea portaissa jne, koska ei kukaan muukaan niitä tehnyt tai

Kuntoutumiseen motivoitunut pystyy kyllä pakottamaan itsensä tekemään asioita jotka edistää kuntoutumista. Mutta esim. muistisairaalla harvoin on edes sitä halua kuntoutua tai ymmärrystä siitä miksi joku pakottaa tekmään jonkun asian. Kuntoutuminen ei onnistu vaikka ne liikkeet joku nyt sitten sattuisikin pakkottamaa tekemään. Iästä se tosin harvoin on kiinni paitsi tietenkin siten että ikä lisää niitä sairauksia jotka hidastaa kuntoutumista (pakottamista on entistä enemmän) ja/tai vähentää motivoitumista jo siihen kuntoutumiseenkin ("enkö mä nyt jo saa vain levätä", "eihän musta ole enää kenellekään hyötyä" jne.)

Jos se lonkka ei ole murtunut niin ei kannata tuon ikäistä leikata. Voi henki lähteä.