Pitääkö kouluun mennessä osata hiihtää ja luistella?

Oltiin kuistelemassa viime viikolla ja jäälle tuli 3-4lk pojat liikkatunnilleen. Yksi pojista ei osannut luistella ja oli aika iso kokoinen muutenkin. Hän seisoi mailan kanssa jäällä ja toiset pelasi. Mun teki jotenkin surku tätä poikaa... Siinä jää jotenki eriarvoiseen asemaan. Ja miltä siitä pojasta tuntuu? En tiedä miksi ei osannut, varusteet oli kyl hyvät. Mun 4v veteli lujaa jäällä ja tuntu pahalle pojan puolesta ku ope häntä siinä talutteli.

Mut totta se on sekin et jos ei sitä motivaatiota ole nii mistäs revit? Auttasko et sä lähtisit kans luisteleen? Ihan kaksin, ettei kentällä ole ketään? Aamulla? Ääh... nää nyt oli vaan ajatuksia mitä liikkatunnista mulle heräsi.

Oman eskarilaiseni olen opettanut viimeisen parin talven aikana, nykyisin hän jaksaa hiihtää jo ihan hyvin ja luisteleekin ihan mukavasti eteen päin. Pojallani on vahva tahto ja hän ei todellakaan suostu kokeilemaan mitään uutta, jos hän ei usko osaavansa asiaa ihan heti. Se oma tahto täyttyy löytyä ennen kuin hän suostuu kokeilemaan mitään uutta.



Me muuten ei asuta ihan eteläisessä Suomessa, meillä latuja ja hiihtokelejä on yleensä joka talvi ihan hyvin. Tilanne on varmaan ihan eri niillä jotka asuvat jossain missä hiihtomahdollisuuksia ei ole niin paljoa.

Asuin aikaisemmin pääkaupunkiseudulla,ja siellä opettivat eskarissa(ainakin tyttöny päiväkodissa)luistelemaan.Ja muutenkin tuntuu,että siellä ei niin talvilajeihin panostettu.esim.koulussa oli luistimia ja suksia,kun useat vanhemmat ei halunnu ostaa niitä lapsilleen muutaman koululiikuntapäivän takia,kun eivät muuten niitä käyttäneet.Nyt asutaan keskisuomessa,ja vein 4-vuotiaan eka kerran jäälle,niin tuntu,että paljon pienemmät luisteli tosi hyvin.Harmitti ihan=(Luulen että täällä vanhemmat panostaa enempi talvilajeihin.Sukset ja monotkin hankin pojalle nyt,niin

kerkee harjoitella ennen kun koulu alkaa vielä pari vuotta.Meilläkin poika aikamoinen kuumakalle,ja jos ei heti onnistu,niin sitten ei kyllä varmasti jaksa yrittää=)Mutta vähän aikaa kokeillaan kerrallaan,ja heti pois kun ei enää jaksa yrittää.

Lähes kaikki osaavat kouluun tullessaan luistella ja hiihtää hyvin. Tästä kiitos eskariopetukselle. Hiihdon ja luistelun alkeet ovat tuttuja kaikille, myös niille, jotka vielä harjoittelevat näitä taitoja. Itselläni on ollut sellaisiakin oppilaita, jotka eivät osaa luistella vielä 5. luokalla. Se on ollut aika hankala tilanne lapselle, kun ei voi osallistua kaikkeen samaan muiden kanssa, eikä motivaatiota alkeisharjoitteluun enää ole. Mutta ei kukaan ole koskaan naurunalaiseksi joutunut; siitä olen pitänyt opena huolen.



Mutta jos lapsellasi on kiinnostusta, vie luistelemaan / hiihtämään. Pakottamaan en lähtisi, jos tuntuu vaikelta. Ehkä innostuu leikkien tms. kautta, jos alku kovin hankalaa.

Kyllä meidän pojan ekalla luokalla lähes kaikki osaavat luistella ja hiihtää, niitä taitoja on harjoiteltu jo eskarissa ja monet sen lisäksi vapaa-aikanaankin. On joukossa silti aina muutama aika heikkotaitoinen ja sitten on niitä erityisen hyviä. Opettajan pitäisi pitää huolta ettei taitojen vuoksi joudu naurunalaiseksi.



Meidän pojan luokalla ainakin pojat pistävät helposti merkille kuka on hyvä juoksija, kuka on nopein luistimilla yms. Eli hieman kavereita jo arvostetaan liikuntataitojen mukaan. Ekaluokkalaiset tytöt sitten näyttävät käyvän kavereiden kanssa luistelemassa, eli kuluttavat siten aikaa- se on siis yhteisöllinen muoto. Myös pojat käyvät pelaamassa jääkiekkoa. Tosin jos on muuten kaveri jonkun kanssa, niin huonompi luistelutaito/kiukuttelu jäällä annetaan anteeksi ja kaveri on mukana menossa, varsinkin jos joku aikuinen on ohjaamassa. Mutta eri asia on jos joku ei halua mukaan ollenkaan, jää silloin helposti ulkopuoliseksi.



Kannattaa siis yrittää varmaan kuitenkin hieman harjoitella luistelua. Pakottamalla ja sanomalla että toiset nauraa, ei kyllä eteenpäin pääse. Miten olisi leikit ja lahjonta yrittämisestä (ei niinkään osaamisesta)? Jos lasta yrittäisi houkutella sillä että olisi mukava tapa viettää yhdessä aikaa ja aikuinen myös näyttäisi mallia ja luistelisi (eikä vaan seisoisi kentän reunalla, kun näitäkin on) ja jäällä tehtäisiin sitä mistä lapsi tykkää (pojilla usein auttaa kun antaa mailan käteen ja tytöillä ehkä hieno luisteluvaate- joo kuulostaa asenteelliselta, mutta ihan mitä tahansa mikä auttaisi innostumaan). Pienestäkin kehuttaisiin ja kannustettaisiin. Ja kun yrittäisi riittävän monta kertaa, voisi saada jonkun itsevalintaisen palkkion. Jos tällä tavoin lapsen saisi edes luistimille, niin hyvä alkuhan se olisi. Toisaalta jos lapsella tuntuu olevan ylivoimaista lähteä vanhemman kanssa (tulee jonkinlainen rimakauhu yms.) niin voisihan sitä kysellä luistelukouluja. Ihan tuollaisia alkeiskouluja, joissa ei tarvitse osata luistella löytyy jonkun verran ja muiden lasten kanssa opetellessa homma voi alkaa sujumaan. Joka tapauksessa luistelusta olisi kiva saada positiivinen asia, ei pakkopullaa.

meillä oma lapsi kyllä osasi kouluun mennessä jo hiihtää, luistella ja uida.

mutta kuului kyllä siihen tosi pieneen ryhmään keillä nämä taidot olivat hallussa.



-tokaluokkalaisen äiti-

Eli suunniteltiin jo etukäteen, että nämä (luistelu, hiihto, uinti) olis hyvät taidot oppia ennen kouluun menoa ihan vaan lapsen oman mukavuuden, mielihyvän, itsetunnon yms. kannalta. No, meidän tapauksessa se kävi lähes itsestään - ymmärrän hyvin, että on hankalaa jos lasta itseään ei kiinnosta pätkääkään.

Isona asiana on myös se, että kun on tarpeeksi käynyt hiihtämässä, luistelemassa ja uimassa niin tietää miten milloinkin toimitaan: monojen ja suksien laittaminen jalkaan, luistinten sitominen, uimahallissa käyttäytyminen jne. Lasta stressaa huomattavasti vähemmän, kun toiminta on jo ennestään tuttua. Silloin liikuntatunneilla voi jotain oikeasti oppiakin jos ei tarvi keskittyä ja stressta pelkästään perusasioita.

Yksinkertaisesti liikunnan ilo ja itsetunnon nostaminen riittävät hyväksi syyksi vanhempien panostukseen. Se on kivaa kun osaa ja toisaalta taas ei niin kivaa niin kauan kun ei osaa.

cartoonparty:

Siis onko nämä taidot opeteltava ennen ekan luokan talvea?

:( )

Noita taitoja ei PIDÄ osata kouluun tullessa, mutta kaikkien kannalta olisi helpompaa ja mukavampaa, jos jonkinlaiset alkeet olisi hallussa.



Minun luokastani (nykyinen tokaluokka) kaikki pysyivät ekaluokan ekalla luistelutunnilla itse pystyssä. Tämä on opetuksen kannalta oikeastaan vähimmäisvaatimus. Miten opettaja opettaa muita 24:ää oppilasta, jos yhtä on tuettava koko ajan? Saatikka sitten jon tuettavia on 2 tai enemmän?



Minun oppilaistani kukaan ei kylläkään kiusaa heikompia luistelijoita, mutta onhan se lapselle harmin paikka, kun muut suihkivat ohi ja toinen joutuu vielä nojaamaan opettajaan.



Hiihdosta voin sanoa samaa. Pystyssä pitäisi pysyä ja vuorohiihtoa ja tasatyöntöä kannattaa harjoitella. Harjoitelkaa mielellään tasamaalla aluksi, niin ei ole niin iso kynnys ja tulee onnistumisen elämyksiä.



Tasoerot näissä talvilajeissa ovat hurjat! Yhden oppitunnin aikana heikoin hiihtää sata metriä eteenpäin, kun nopein menee useita kilometrejä luistelutekniikalla. Opettajan pitäisi siinä ottaa kaikki huomioon, antaa haasteita lahjakkaammille ja opettaa ja kannatella heikompia. Kuitenkin on olemassa myös vastuukysymys: Uskallanko päästää nopeammat näköpiiristä, kun raahaan näitä toisia perässäni?

Aina ei ole avustajaakaan saatavilla peränpitäjäksi. :(



Asumme etelä-Suomessa, joten täälläkin kelit hiihtoon ja luisteluun ovat olleet vaihtelevia. (etenkin tänä talvena)

En kuitenkaan näe mitään syytä miksei ap:n lapsi oppisi noita perustaitoja (alkeita) tämän talven aikana. Täällä on ainakin nyt lunta ja jäätä tarpeeksi. Minun omat lapseni ovat oppineet luistelemaan ja hiihtämään hyvin varhain. Luistimillakin on pysytty itsenäisesti pystyssä jo 2vuotiaana. Eiköhän eskari-ikäinenkin siis pysy, jos haluaa! Vanhemmille vaan itselleenkin luistimet ja sukset jalkaan. Kivaa se loppujen lopuksi on!

5 - 6 ikävuoden taitteessa. Asumme itä-Suomessa, joten lumi on joka talvelle taattu, ainakin tähän saakka. Jotenkin kuulostaa hassulta, että " onneksi eskarissa opeteltiin" . Mielestäni nämä taidot opetellaan kotona vanhempien kanssa, ja hiomista on sitten koulussa, mutta olenko vanhanaikainen?



Poikamme on nyt tokaluokkalainen. Jo parin aikaisemman talven aikana kaveripiireissämme on ollut isiä ja poikia, joitten kanssa lapset ovat käyneet jäällä kiekkoilemassa suht säännöllisesti. Mitään erikoisia päiviä ei ole sovittu, mutta yleensä aina joku sinne on kaveriksi löytynyt. Alkuun taidot olivat hyvinkin erilaiset, ja monia kiukkuja tuli, ja ne sai turvallisissa piireissä purkaa. Nykyisin on pojallamme kysymys, kuka kaveri tulee mukaan luistelemaan. Kenttä on sen verran kaukana, että isä on aina mukana, mutta hänen läsnäolo ei enää riitä.



Koululaisten taidoista minulla ei ole tietoa, mutta uskoisin ainakin pojilla olevan luonnostaan kilpailuvietti, missä suorituksia/taitoja jnkv vertaillaan.

Ihan alkuun täytyy kyllä ihmetellä, että eikö lapsesi tosiaan ole käynyt eskarin kanssa luistelemassa?? (vai onko lapsesi eskarissa?) Meillä ainakin eskarissa kävivät pari kolme kertaa viikossa luistinkentällä. Kävin aina välillä vauvan kanssa kävelyllä siitä kentän ohi ja katselin, että ainakin lopputalvesta kaikki osasivat melko hyvin luistella eli kaikki ainakin ihan itsekseen pysyivät pystyssä.



Nyt kun tyttö on ekalla, niin oon vaan kerran mennyt kentän ohi kun olivat luistelemassa ja sillon näytti olevan yksi poika, joka ei luistellut vaan kiipeili lumikasassa (kun tytöltäni kysyin miksi, niin kuulema hänellä ei ole luistimia ja vanhemmat ovat sanoneet ettei hän saa lainata koulun luistimia.. mielenkiintosta..) ja sitten oli yksi tyttö, joka kulki kentällä tuettuna, mutta hänellä on muutenkin jonkin verran vaikeutta juuri karkeamotoriikassa. Muut luistelivat melko hyvin.



Hyvät välineet ovat luistelemisen taidon harjoittelun kannalta kaiken a ja o. Oikean kokoiset ja jalkaa tukevat luistimet löytyvät parhaiten sovittamalla. Yleensä muiden lasten seurassa arkakin lapsi suostuu paremmin kokeilemaan kaikkea uutta. Luistelukouluja järjestetään lähes joka paikassa. Ota yhteys kuntasi/kaupunkisi liikuntatoimeen.



Ja jos poika eskarissa, niin kysyppä miksi eivät käy luistelemassa??

vastata. Eli mun mielestä ois hyvä jos lapsi osaisi luistella kouluun mennessä ainakin sen verran, että itse pysyy pystyssä, koska opettaja ei voi ruveta ketään taluttamaan. Myös hiihdon alkeita olisi hyvä osata.

Tyttäreni on ekaluokalla ja melkein kaikki osaa luistella, 2-3 ei vielä osaa. Hiihtoa ei täällä etelässä ole vielä ehditty kokeilemaan.



Meillä ei eskarissa opeteltu luistelemaan, päiväkodin pihalla sai kyllä talvella kokeilla suksia. Luistelemaan pääsivät ne, jotka pysyivät luistimilla pystyssä, muut laskivat liukurilla läheisestä mäestä. Tätä sääntöä hoitajat perustelivat sillä, että heillä ei riitä resursseja pitää kiinni luistelemaan opettelevista, kun on niin monta vahdittavaa. Tämä ainainen resurssipula...



Minä houkuttelin tyttären luistelemaan opetteluun erinäisillä palkkioilla. Tämä tapahtui siis eskarivuotena vuosi sitten. Ennen joulua luistelu oli takkuista, peppu oli tiukasti jäässä ja lasta kiukutti, kun ei pysynyt pystyssä. Kävimme luistelemassa 3-4 krt viikossa ja jokaisen onnistuneen (lue kiukuttoman) yrityksen jälkeen tuli pieni palkinto (hiusnipsu, pompsu, sormus) ja kehut päälle. Alussa oli hankalaa, mutta vähitellen tyttö uskalsi yrittää enemmän ja enemmän ja joulun jälkeen luistelu sujui jo hyvin. Sen jälkeen luistelu on ollut kivaa ja tyttärelläni on halu oppia uutta. Luistelemassa käydään nyt noin 3 kertaa viikossa, kun rata on ihan lähellä. Radalla on aina joku tuttu ja sieltä ei maltettaisi millään lähteä pois. Kannattaa katsoa, että luistimet ovat oikean kokoiset eivätkä purista, liika löysyyskään ei ole hyväksi.



Hiihtäminen on ollut helpompaa, suksilla pysyy paremmin pystyssä ja tasamaalla on helpompi harjoitella. Hiihto on varusteistakin kiinni, kunnollisilla siteillä varustellut monosukset on helpommat hiihdon opettelussa kuin ne, joissa kenkä menee siteeseen. Tällaiset sukset maksaa vähän enemmän, mutta voihan ne sitten laittaa kiertoon, kun ei itse enää tarvitse.

Mimmille:Kyllä poika on eskarissa(asumme Hgissä),mutta eivät ole kertaakaan käyneet luistelemassa/hiihtämässä.Aina on vain sisäliikuntaa.





Ollaan taas pojan kanssa opettelusta puhuttu ja kyllä hän itsekin ymmärtää,että ei ole kivaa,jos muut viilettävät ympäri kenttää ja hän istuu jääräpäänä jäällä...Pojalla on aina ollut rima asetettuna kamalan korkealle omien taitojen suhteen,joten jos ei heti suju kuten haluaisi,niin stoppi tulee.



Taidanpa ottaa käyttöön hieman lahjontaa eli yrityksistä saa aina tarran ja kun niitä tietty määrä saa ostaa himoitsemansa bioniclen.

Meillä lapsilla ollut käytössä kypärien lisäksi polvisuojat. Pienemmällä on rullaluistinpolvisuojat (koko riittävä ja helpompi taipua luistimilla kyykkyyn yms.). Nämä auttavat kyllä harjoittelussa. On mukavampi yrittää kun kaatuminen ei satu niin paljon. Ensimmäisillä kerroilla aikoinaan opeteltiin sitä tasapainon pitämistä, ettei painoa liikaa taakse jottei kaadu täysillä pepulle (muutama kipeä kaatuminen alkuun kyllä silti tuli). Varmaanki monelle lapselle muutamasta kipeästä kaatumisesta voi tulla pieni kammo. Eli jos niistä pääsee yli, pääsee se luistelukin yleensä vauhtiin:). Jos kaatuminen on jatkuvaa tai pelottaa, ainakin pienillä ei pystyssä pysyvillä lapsilla käytetään usein jotain lasten muovituoleja, tötteröitä tms joita voi työnnellä jäällä ja siinä opetella luistelua. Tällöin saa pidettyä tasapainon ja kokeiltua ihan luisteluakin ilman että roikkuu horjuen aikuisessa kiinni. On ihan toimiva konsti tuokin:)



Onnea jääkentille opetteluun! Ja lahjonta kunniaan... Ja paljon kehuja lapselle.

En osaa sanoa. Raskausaikana urheilin koko ajan ja treenasin, tanssin ja voimistelin sekä harrastin pilatesta. Vauvankin otin mukaan pilatestunneille ja teimme omia liikkeitämme sekä kävimme vauvauinnissa. Lapsi pitäisi totuttaa jo pienestä pitäen eri liikuntamuotoihin (omien kykyjensä mukaisesti). Nyt esikoiseni on jo koulussa ensimmäisellä luokalla ja hän on heidän luokkansa nopein ja ketterin sekä paras luistelija. Hän halusi itse aloittaa yleisurheilukoulun, tanssin ja ratsastuksen ja tottakai hän pääsi. Minusta lasten pitää saada liikkua niin paljon kun he haluavat, eikä istua sohvalla syömässä joka päivä karkkia ja makeaa. Mutta älkää luulko että suostuin heti. Juttelimme monta päivää asioista ja lapseni kertoi itse kaikkea lajista ja paljonko maksaa ym. ja sitten kun olin miettinyt asiaa jokaiselta kantilta päästin lapseni ratsastamaan ja voi sitä riemua ja onnea.

aina vain sisäliikuntaa! Toki, ei joka paikassa ole kenttiä/halleja lähellä, mutta on se kyllä eskariopejen halustakin kiinni!!



Mukavaa luistelunharjoittelua!! :)

ynnä muut alkaa olla liian tärkeitä aikavarkaita, kannattaa kokeilla vaihtokauppoja esim. lauantaina, vaikka tyyliin tunti peliä/töllötystä vaatiin tunnin ulkoilua(luistelu, hiihto, pulkkamäki). minua itseäni ainakin pännii suunnattomasti, että on joskus niin vaikea taistella näitä nykyajan hömpötyksiä vastaan. vielä muutama vuosi sitten mentiin vaan ulos, siellä oli automaattisesti kavereita, ja sitten keksittiin jotain yhteistä tekemistä ja saatiin samalla liikuntaa. usein tekemiset oli ihan vanhanaikaista hiihtämistä, minisuksilla temppuilua jne. kyllä minulla on ainakin sen verran kunnianhimoa, että haluan itse opettaa omat lapseni luistelemaan ja hiihtämään. alkutalvesta mentiin esim. jäähallin yleisövuorolle, kun ulkojäitä ei ollut. niitä taitoja voi sitten petrata eskarissa ja koulussa, usein vieraan henkilön opastus tuottaakin paljon enemmän tulosta. ryhmät on nykyään niin isoja, että suurin osa ajasta menee kai varusteiden kanssa räpläämiseen. meillä ei ole vielä menty vaihtokauppoihin, mutta liikuntarasteja kerätään. rasti tulee jokaisesta ulkoliikuntakerrasta. jokaisesta kymmenestä rastista saa jonkin mieleisen yllätyksen (esim. Aku Ankan taskukirjan tai tarra-arkin).

Että pitääkö osata.. täällä kun hiihtää ja luistelee noi päiväkotilapsetki.

Ja jo ekaluokkalaisilla on hiihtokilpailuja jne...



Oishan se hyvä osata.Ei kai siitä voi ainakaan mitään haittaa olla

toivottavasti ette ole lapsillenne iskostaneet omaa nakokantaanne, etta tottakai jokaisen pitaa osata hiihtaa ja luistella kouluun mentaessa, jolloin viela helpommin kiusataan niita, jotka eivat osaa.



Asumme ulkomailla, maassa jossa ei ole lunta, ja palaamme Suomeen 1v kuluttua, jolloin tytar menee ekalle luokalle. Han on kylla haka uimaan ja sukeltamaan, mutta hiihtaa/luistella han ei varmasti osaa, vaikka taysin suomalainen tytto onkin. Samoin luin monien kommentteja, etta vanhempien esimerkin mukaan. Mitas jos vanhemmat eivat osaa hiihtaa/luistella. Ei kyseiset " kansalaistaidot" kaikkiin kulttuureihin kuulu. Harva koululuokka paakaupunkiseudulla ainakaan koostuu enaa lapsista, joiden juuret ovat pelkastaan suomalaiset.



Haluan talla vain muistuttaa, etta jos oma nakokantanne on noin mustavalkoinen, niin lapsenne alkaa ajattelemaan varmasti samoin, jolloin jalleen aivan turhaan tulee kiusaamista. Minusta on paljon luonnollisempaa, etta joka lajissa luokassa on lapsia joista toiset osaa, toiset ei. Jotkut osaa lukea, toiset ei, jotkut laskea, toiset ei, jotkut hiihtaa, toiset ei. Hiihtaminen ei ole mikaan edellytys koulukypsyyteen!

... on täällä Suomessakin koululaisia, jotka eivät ole koskaan hiihtäneet. Meillä on kaksi 10-vuotiasta, jotka eivät ole koskaan edes kokeilleet suksia. Täällä ei koulussakaan hiihdetä eikä suksia ole tullut hankittua, kun niille ei juurikaan olisi käyttöä. Itse sain lapsena yliannostuksen hiihdosta, kun tuli hiihdettyä kilpaakin. Senpä takia ei ole lapsiakaan tullut laitettua suksille. Mutta kaipa sitä pitäisi järjestää lapsille hiihtokokemuksia. Eiköhän sitä viimeistään armeijassa opi hiihtämään.