Jos tyytyy löytämäänsä kumppaniin, voiko rakkaus herätä vuosien myötä?
Jos ei saanut ihan sitä mitä etsi, mutta ihan kivan kuitenkin? Tätähän se monella on.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Ois kauheaa ajatella jos ei olisi romanttista rakkautta ollenkaan ja täytyisi kauheasti vain tyytyä esim ulkonäöltään täysin vastenmieliseen ihmiseen. Kukin tyylillään
Tuskin kukaan ryhtyy edes tutustumaan vastenmieliseen ihmiseen. Kun niihin ei tutustu, niin tuskin rakastuukaan. Siten epäilen, että suhdetta tuskin muodostuu, joten ei tarvitse tyytyä.
En suosittele tyytymään. Se syö ihmistä sisältä kun on suhteessa pelkästä tottumuksesta ja tunteet parhaimmillaan laimeaa kiintymystä. Tällaiseen voi päätyä jos on niin huono itsetunto, että ottaa kenet vain, jolle kelpaa. Jos ei ole viehättynyt toisen ulkonäköön niin tuntuu pahalta nähdä omilla lapsilla niitä piirteitä, joista ei pidä.
Vierailija kirjoitti:
Usein käy niin, että lopulta tulee vastaan joku joka vie ns. jalat alta ja sitten onkin elämä sekaisin.
En usko että kovin usein. Ihminen joka joutuu tyytymään, on yleensä sellainen johon kukaan ei ihastu palavasti. Näin ollen hänellä tuskin tulee tuollaista jalat alta -tilannetta vastaan (siten että tunne olisi molemminpuolinen).
Monelle tuo on kuitenkin parempi kuin olla yksin ja perheetön koko ikä. Ja taitaa olla aika yleistäkin.