Jos tyytyy löytämäänsä kumppaniin, voiko rakkaus herätä vuosien myötä?
Jos ei saanut ihan sitä mitä etsi, mutta ihan kivan kuitenkin? Tätähän se monella on.
Kommentit (64)
Kuka haluu vaan jo alkuunsa väljähtyneen suhteen? Sisko-veli -akselilla kämppistyyliin. Paree olla itsekseen.
Usein käy niin, että lopulta tulee vastaan joku joka vie ns. jalat alta ja sitten onkin elämä sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluu vaan jo alkuunsa väljähtyneen suhteen? Sisko-veli -akselilla kämppistyyliin. Paree olla itsekseen.
Semmoinen joka ei halua viettää loppuikäänsä yksin perheettömänä. Eli useimmat.
Vierailija kirjoitti:
Usein käy niin, että lopulta tulee vastaan joku joka vie ns. jalat alta ja sitten onkin elämä sekaisin.
En nyt sanoisi usein.
Voihan se rakkaus tulla, mutta ei tasan siihen tyydyttyyn. Sitten tulee ero.
Ei tule mitään intohimoista juttua, mutta ihan kiva perussuhde, joss on hyvä olla. Luo turvaa ja vakautta elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluu vaan jo alkuunsa väljähtyneen suhteen? Sisko-veli -akselilla kämppistyyliin. Paree olla itsekseen.
Semmoinen joka ei halua viettää loppuikäänsä yksin perheettömänä. Eli useimmat.
Mikä ihmeen itseisarvo se perhe muka on?
Rakkaus on tärkeintä. Jos se puuttuu, koko jutussa ei ole järkeä.
Ei välttämämättä tule koskaan, muttei se estä sitä että perustaa perheen. Ei meidän vanhemmatkaan monesti ole hirveän intohimoisesti tutustunut ja silti on perheet tehty kun niin on pitänyt tehdä ja jonkun kanssa on avioonkin pitänyt mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluu vaan jo alkuunsa väljähtyneen suhteen? Sisko-veli -akselilla kämppistyyliin. Paree olla itsekseen.
Semmoinen joka ei halua viettää loppuikäänsä yksin perheettömänä. Eli useimmat.
Olette säälittäviä.
Vaikea arvostaa ketään, joka etsii sitä intohimoa ja tunnetta. Käytnnössä tätä kategoriaa edustaa kaikki eronneet ja yh-vanhemmat. Saavat elämässään aikaa vain tuhoa ja tragediaa ja yhteiskunta maksaa seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämämättä tule koskaan, muttei se estä sitä että perustaa perheen. Ei meidän vanhemmatkaan monesti ole hirveän intohimoisesti tutustunut ja silti on perheet tehty kun niin on pitänyt tehdä ja jonkun kanssa on avioonkin pitänyt mennä.
No enää ei "pidä tehdä" perhettä. Tule pois sieltä 1800-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluu vaan jo alkuunsa väljähtyneen suhteen? Sisko-veli -akselilla kämppistyyliin. Paree olla itsekseen.
Semmoinen joka ei halua viettää loppuikäänsä yksin perheettömänä. Eli useimmat.
Juuri näin. Suurin osa suhteista on intohimottomia kiintymysuhteita. Kestävätkin paremmin kuin intohimosuhteet. Minulla on tästä "silminnäkijähavaintoja". Akateemiset tuttavani pariutuivat aika kauan sitten. Eipä monikaan pari ollut kummemmin rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea arvostaa ketään, joka etsii sitä intohimoa ja tunnetta. Käytnnössä tätä kategoriaa edustaa kaikki eronneet ja yh-vanhemmat. Saavat elämässään aikaa vain tuhoa ja tragediaa ja yhteiskunta maksaa seuraukset.
Vaikea arvostaa ketään, joka etsii toisesta vain välinearvoa, jotain siitosoria tai porsivaa lehmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämämättä tule koskaan, muttei se estä sitä että perustaa perheen. Ei meidän vanhemmatkaan monesti ole hirveän intohimoisesti tutustunut ja silti on perheet tehty kun niin on pitänyt tehdä ja jonkun kanssa on avioonkin pitänyt mennä.
No enää ei "pidä tehdä" perhettä. Tule pois sieltä 1800-luvulta.
No useimmat nyt kuitenkin haluaa niitä lapsia ja mielellään niin että on joku toinenkin niitä hoitamassa.
Lisäksi yhteiskunta menee muutenkin siihen suuntaan, että esim vanhustenhoito jää lapsille eikä yhteiskunta hoida, kuten silloin 1800-luvulla.
Kai se mahdollista on, mutta en ottaisi riskiä. Helpommin alkaa inhoamaan toista. Parempi olla yksin kuin sinne päin suhteessa.
Romanttinen rakkaus on uusi keksintö. Aina on pariuduttu lähinnä selviytymismielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein käy niin, että lopulta tulee vastaan joku joka vie ns. jalat alta ja sitten onkin elämä sekaisin.
En nyt sanoisi usein.
Itse asiassa harvoin. Toki usein mt-ongelmaisille noin käy.
Rakkaus tulee omista ajatuksista ja teoista, ei siitä mitä toinen on tai tekee. Ihan peruspsykologia opettaa sen.
Jos suhde on susta vain tyydyttävä, niin omia ajatuksia ja tekoja tarkastelemalla ja päivittämällä siitä voi tulla loistava rakkaussuhde koko elämän ajaksi.
Asiaa kannattaa harkita jo senkin vuoksi, että ainut ihminen joka tuntee sun rakkauden (tai sen puutteen) olet sinä itse. Eli oman rakkauden ruokkiminen ja kehittäminen on parhaita asioita mitä voit tehdä iman hyvinvointisi eteen (ja on se taloudellisestikin aika fiksu liike).
Vierailija kirjoitti:
Vaikea arvostaa ketään, joka etsii sitä intohimoa ja tunnetta. Käytnnössä tätä kategoriaa edustaa kaikki eronneet ja yh-vanhemmat. Saavat elämässään aikaa vain tuhoa ja tragediaa ja yhteiskunta maksaa seuraukset.
Olet oikeassa. Pitäisi kiristää heidän verotusta ja leikata tukia.
Väitän ettei saavuta intohimoista rakkautta, mutta ehkä hellän- väljähtyneen- taskulämpimän kiintymysrakkauden. Joka on toki osa pitkiä intohimo rakkaussuhteitakin ajan saatossa, mutta kuitenkin hekumakin on läsnä.