Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mikä mua vaivaa ja mikä avuksi
08.06.2024 |
Olen näiden pinnalla olevien diagnoosien myötä alkanut miettiä, olenko itse autisti tms. Eli:
-Työt sujuu hyvin, olen tunnollinen ja hyvä työntekijä. Kaikkea uutta jännitän ja se vie energiaa ja usein välttelen haasteita työelämässä. Työ vie yleensä kaikki mehut ja usein nukun arki-illat.
-Olen yksinhuoltaja ja lapsen hoidan hyvin, tuen häntä ja hän on minulle kaikki kaikessa
-Työn ja lapsenhoidon ohessa en saa mitään tehtyä, en niin mitään. Nyt jo viikon ollut lomalla, olen suunnitellut imuroimista koko viikon, mietin myös jotain kesäretkeä tms, mutta nyt on mennyt viikko ihmetellessä
-Kaikki (mieluisakin) tekeminen on niiiiiin vaikeaa, joudun pakottamaan itseni esim. pesemään pyykkiä, tekemään ruokaa, ulkoiluttamaan koiraa, vaikea selittää, jokainen soluni vastustaa tekemistä ja ihan jokainen vaikkapa tekstiviesti kaverille on työn ja tuskan takana
-pitkä kesäloma (opettaja) ja joka kesä on sama juttu, passivoidun ihan ameebaksi, jos en ole jo etukäteen suunnitellut matkoja tai ohjelmaa, toiminnanohjaukseni ei toimi ollenkaan, jos ei ole ns. ulkoista pakkoa. Onneksi olen tunnollinen ihminen, siis hoidan työn, lapsen ja koiran, mutta kaikki muu on kovin hankalaa
Mikä avuksi? Ja jos sanotte, että ota itseäsi niskasta kiinni, niin konkreettisia keinoja, kuinka se onnistuu. Koska yrittänyt olen.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi samanlainen täällä. Teen asioita lähinnä pakon edessä tai velvollisuudesta toisia kohtaan. Muuten olisin vain, makailisin, mietiskelisin, lukisin, katselisin sarjoja. Pakon edessä ja velvollisuudesta hoidettavia toimia on kuitenkin niin paljon, että en ehdi edes pitkästyä.
Saa kai näinkin elää.
Juu, toki näin saa elää, mutta itselläni ongelma on se, että mielialani menee huonoksi, jos en tee mitään ja ikään kuin vaivun sellaiseen passiiviseen tilaan, ikään kuin elimistö toimisi hitaammin.
On järkevää minimoida tekeminen. Opettajana varmaan ymmärrät että oppilaankaan ei kannata rehkiä kuin sen verran että nippa nappa pääsee tavoitteeseen. Ei yrityksetkään tee ylimääräistä, vaan niin vähän kuin kehtaavat että joku maksaa laskun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sinulla kuitenkin tule jossain vaiheessa fiilis, että nyt ameebaelämä saa riittää ja riuhtaiset itsesi tekemään jotakin/menemään jonnekin.
Ala harrastaa kylmissä vesissä uintia, se herättelee kummasti.
Jos sinulla kuitenkin on korkean toimintakyvyn masennus, googleta. Vaikuttaisi vähän siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä? Onko runsaat menkat? Koska on otettu verikokeet? Syötkö rautaa? Estrogeenia? Esivaihdevuodet?
T. Kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Yksi samanlainen täällä. Teen asioita lähinnä pakon edessä tai velvollisuudesta toisia kohtaan. Muuten olisin vain, makailisin, mietiskelisin, lukisin, katselisin sarjoja. Pakon edessä ja velvollisuudesta hoidettavia toimia on kuitenkin niin paljon, että en ehdi edes pitkästyä.
Tuo sarjojen katseleminen (12 jaksoa putkeen) viittaa vakavaan masennukseen. Mutta jos homma on hanskassa niin sanotusti, niin mikäs siinä. Jos ei pysty enää kuin aloittamaan kirjoja ja leffoja, ja kaikki jää kesken, niin silloin on jotakin pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi samanlainen täällä. Teen asioita lähinnä pakon edessä tai velvollisuudesta toisia kohtaan. Muuten olisin vain, makailisin, mietiskelisin, lukisin, katselisin sarjoja. Pakon edessä ja velvollisuudesta hoidettavia toimia on kuitenkin niin paljon, että en ehdi edes pitkästyä.
Tuo sarjojen katseleminen (12 jaksoa putkeen) viittaa vakavaan masennukseen. Mutta jos homma on hanskassa niin sanotusti, niin mikäs siinä. Jos ei pysty enää kuin aloittamaan kirjoja ja leffoja, ja kaikki jää kesken, niin silloin on jotakin pielessä.
Voisiko sarjojen katselu olla ylikeskittymistä, ADHD?
Onko sinulla kipuja? Jos on, tutustu fibromyalgiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän levolle ja oleilulle soisi myös riittävästi aikaa. Parasta niin, että kun oken urakan tehnyt, on ellunkanailun aika, ja se menee useimmiten niin. Jos vain voi, niin tekee köntässä hommia ja kanailee sitten. Pystyykö delegoimaan mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niihin rennon passiivisiin hetkiin miellyttävää sisältöä: jalat tuoksuvaan kylpyyn, lempikirja joka varmasti hyrisytyttää,tai lehtiä, herkkuja, musiikkia, hierontalaite, luontoon vaan istuskelemaan ja päästää hauvan vapaaksi...
Suurin osa ihmisistä on tuollaisia että ilman pientä sosiaalista painetta ei saa tehtyä mitään. Ja ihminen tarvitsee myös lepoa. Sinulla on työ, yksinhuoltajuus ja koira, kai se kaikki nyt herranjestas uuvuttaa! Vaikutat hyvin vaativalta itseäsi kohtaan, temperamentissa neuroottisuutta ja olet ehkä omaksunut jostain mediasta käsityksen että kaikki ihmiset ovat koko ajan jotenkin kauhean energisiä, touhukkaita ja reippaita.
Tyypillinen kympin tyttö-opettaja. Relata ei osata.
Venäläinen klassikko Ivan Gontsarovin kirja Oblomov kertoo miehestä, joka ei saa mitään aikaiseksi. Oblomovilaisuus on tunnettu käsite.
No hae itsellesi joku muotidiagnoosi jos uskot sen helpottavan tuota mitä ELÄMÄKSI kutsutaan.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen kympin tyttö-opettaja. Relata ei osata.
Mitä jos menisi kesätöihin jollekin ihan eri alalle. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Jenkeissä on muuten tehty tutkimus, että oppilaiden kannalta parhaita opettajia ovat miesopettajat, jotka ovat ehkä pärjänneet huonosti koulussa tai jääneet jopa luokalle. Tulee laajempi näkökanta asioihin ja turha nipotusta jää pois.
Osta mopo.