Miehen sisko 28v ottaa lievasti sanottuna taas paahan. Ei ole valittanyt luoda mitaan suhdetta lapsiimme, joista vanhin jo 6v. Asuu suurimman osan ajastaan vanhempiensa hoiteissa,
mutta lastemme ollessa siellä hoidossa ei keskustele heille, eikä avusta vanhempiaan heidän hoidossaan. Saa olla sellainen kuin on, muutenkin elämässään. Asui kotona 27 vuotiaaksi (ja nyt vieläkin siis pääasiassa), ei työtä ja koulutusta. Nyt 11 vuoden päästä päässyt sentään työharjoitteluun ja viime vuonna sai vuokraasunnon jonne vanhemmat hommasivat kalusteita ym. Toiset ne saa vaan olla omia itsiänsä, viis kohteliaisuus säännöistä tai " ikänormeista" tai itsenäitymisestä. Viis kummitäteiydestä (on nuoremman tyttömme kummi, älkää kysykö miksi). Nähdään siis kerran viikossa käydessämme appivanhemmilla, mutta ei ota mitään kontaktia lapsiin eikä veljeensä (tosin ei velikään häneen, minä aina välillä yritän virittää keskustelua ja se sentäs on alkanut hiukkasen onnistumaan) Oli nuorempana masentunut, mutta ei enää vaikuta siltä. Ei minusta masennuksenkaan taakse voi kymmeneksi vuodeksi piiloutua. Ulkoilee kuitenkin paljon ja hoitelee eläimiään esimerkillisesti. Omaa terveet elämäntavat ym., mutta ystäviä ei juuri ole. kiitos kun sain purkautua. Löytyykö muilta suvusta tällaisia siivelläelijöitä, joilta ei vaadita mitään?
Kommentit (33)
Masennus voi todellakin jatkua kymmeniä vuosia.
enemmän kuin miltään siivelläeläjältä. Kun ei ystäviäkään ole, onneksi sentään niitä lemmikkejä.
olla ystävä ikäistensä kanssa, tuskin osaa olla sitä lastesikaan kanssa!
Itse en suostu edes koskemaan sukulaisten lapsiin koska oma lapsettomuus tekee niin kipeää.
näiden kanssa ulkomaillakin (vanhempien kustantamana kuinkas muuten), osaa varmaan vähän keskustella lastenkin kanssa? Siis tämä tyyppi ei minusta enää ainakaan kovin näkyvästi masentunut, selvästi masennuksen huomasi n. 8-11 vuotta sitten. On käynyt mielenterveystoimistossa ilmeisesti välillä keskutelemassakin. Mutta eihän näistä asioista kyllä perheen sisällä keskustella, että enhän minä ja mieheni voida tarkkaan tietää. Mutta kyllä vaikuttaa ihan normaalilta ulospäin ja nyt käy työharjoittelussakin.
on kyllä melkoisessa syrjäytymisvaarassa. Hänhän on melkein kolmekymppinen!!
...sinua ei sitten raivostuta miehesi vanhemmat olleenkaan, jos kerran (sinusta) paapovat häntä liikaa?
Mutta olenkin ujo ja estynyt. Ja VOI olla niinkin että masennuksesta on päässyt, mutta jämähtänyt tiettyihin vanhoihin toimintatapoihin, ja nyt kun pystyisi niihin lapsiin kontaktiakin luomaan ei enää tule sitä tehneeksi kun ei ennenkään ole...
Vierailija:
näiden kanssa ulkomaillakin (vanhempien kustantamana kuinkas muuten), osaa varmaan vähän keskustella lastenkin kanssa?.
ei ole koskaan seurustellutkaan. Olen nähnyt hänen puhuvan tuttavansa lapselle ja silloin kirpaisi lasteni puolesta. ap
Tuntuuko sinusta, että miehesi olisi pitänyt saada vastaava summa rahaa/ ulkomaanmatkoja tms?
mikset tunne sääliä häntä kohtaan, vain vihaa?
Eikö sulla ole kaikki kuitenkin paremmin? Oma perhe jne. Vai asuisitko vielä mieluummin vanhempiesi luona ja heidän elätettävänään? Ja olisit lähes kolmikymppisenä työharjoittelussa, yritämässä päästä kiinni omaan elämääsi?
Onko mahdollisesti joutunut hyväksikäytön uhriksi perheessä isän tai veljiensä toimesta, oletko miettinyt tätä. Jos miehesi on vanhempi ehkä tietää jotain mitä sinulle ei ole kertonut.
Onko poikaystävää ?
Jos ei niin edelleen vahvistuu tuo hyväksikäyttöepäilykseni.
Ota selvää ja juttele sen naisen kanssa älä syyllistä. Ehkä totuus selviää.
si. Rahoista tai muusta en ole todellakaan katkera, mitäs ne minuun kuuluvat. Mutta joo halusin vain kirjoittaa tästä, kun alkoi taas ottamaan pattiin.
Jos lapsi ei itse halua itsenäistyä niin jotain ongelmaa on.
Voi johtua myös masennuksesta, ujoudesta, sosiaalisten taitojen puutteesta...
asuisiko vielä kotona silloin ja paranisi siellä asuessaan?
joo, tosiaankin, ihmetyttää ettei miehesi ollenkaan tiedustele/ selvitä siskonsa vointia ja sairauden vaihetta/ syitä, miksei?
Kysy sama kysymys miehesi siskolta.
voi osaltaan selittää seurustelemattomuutta - ylipaino tms. ei tietenkään ole mikään este, mutta jos on sen lisäksi ollut masentunut (huono minäkuva) niin on melkoinen este
ennemminkin kuulostaa vähän syrjäytyneeltä - ei ystäviä jne.