Lue keskustelun säännöt.
Entisaikaan eläneet, miltä tuntui kun kaikkialla sai polttaa tupakkaa?
07.06.2024 |
Minun on vain käsittämättömän vaikea kuvitella, että junassa, lentokoneessa, bussissa tai kampaajalla joku laittaisi röökin palamaan. Tottuiko siihen hajuun vai tuntuiko se pahalta?
Kommentit (138)
En sitä niin paljon miettinyt. Minusta ihan ok. Enemmän tykkäsin siitä, että hyväksyttiin monenmoista eikä vaadittu kaikkia muita elämään oman pikkutarkan maun mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanalta. Ei tarvinnut hävetä polttamista.
Nykyään on ok, jos rännää heroiinia, mutta auta armias jos poltat tupakan.
Kyllä siihen tottui, elokuvissa ja linja-autoissakin sai polttaa
Baareissa nykyään haisee pieru ja hiki😂
Oli se hankalaa. Kun tuli baarista, oli pakko laittaa kaikki vaatteet parvekkeelle tuulettumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti polttinsisällä ja halusi aina polttaa myös autossa, kun hieno nainen ei vetele savuja ulkona. Isä ei tästä pitänyt ja äiti yritti saada meidät, alakouluikäiset lapset puolelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon haisi joka paikassa tupakka ja joissain paikoissa savusta sakeana koko paikka. Polttakoon tupakkansa tupakointi paikoilla, jos on pakko saihutella
Käytännössä vain baareissa haisi koko ajan tupakka. Olet/olit siis alkoholisiti.
Minä menin töihin 80-luvun lopulla, kyseessä oli avokonttori. Työpaikan miehet tupakoi siinä niin paljon, että ilma oli harmaa. Se oli yhtä tuskaa. Myöhemmin olin raskaana eikä päivät siinä tupakansavussa olleet mukavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen aikaan varasin aina paikan tupakkaosastosta, kun matkustin junalla jonnekin. Se oli aivan normaalia. Linja-autossa en ole koskaan tupakoinut.
Junassa oli tupakkavaunu. Ja jos osti lipun liian myöhään sai paikan vain tupakkavaunusta. Se oli yhtä tuskaa. Porukkaa lappas jatkuvasti muista vaunuista tupruttelemaan tupakkavaunuun. Karsee matka istua siellä 5 tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen ajan niin nykyisin ihanan idyllisiin huoltoasemiin ollut lapsiperheille kyllä mitään asiaa kun savua oli joka puolella verrattuna nykyisin parjattuihin liikeasemiin.
Kotona oli tavallista että molemmat vanhemmat poltti. Koko kämppä oli aivan savussa ja lapset leikki savupilven alla lattialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ajatellut että 80-luku olisi "entisaikaan" mutta tähän on tultu.
Inhosin tupakansavua ja sitä tosiaan oli kaikkialla. Ravintolassakin oli erikseen muka tupakoimaton puoli, mutta se oli ihan sama kummalla puolella istuttiin, kun savua oli koko ravintola sakeanaan. Kaupan myyjät ja asiakkaat polttivat kaupoissa. Lentokoneessa, bussissa, taksissa jne paloi rööki. Koulussa myös opettajat tupakoivat mutta eivät sentään luokissa vaan opettajainhuoneessa.
Olen syntynyt 1970, ja isäni poltti tupakkaa sisällä ihan jatkuvasti. Ei sitä hajua edes huomannut, kun oli niin tottunut siihen. Opiskelijana kuljin paljon junilla, ja usein nimenomaan tupakkavaunusta löytyi hyvin vapaita paikkoja. Matkan jälkeen sitten pitikin pestä vaatteet. Mutta tuo oli niin normaalia silloin, ettei siitä kukaan mitään meteliä nostanut, eikä sitä edes ajatellut. Parempaan suuntaan ollaan tupakan suhteen kyllä menossa, jossain vaiheessa tupakointi loppunee Suomesta kokonaan.
Nykyään mietin, kuinka paljon passiivista tupakointia olenkaan harrastanut ihan lapsesta pitäen. Ja jossain välissä nuorempana poltin myös itse, mutta onneksi se tapa sitten jäi. Mutta keuhkosyöpää odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka paikka löyhkäsi syöpärullalta ja hajuvedeltä. Välillä pilveltä. Samoin tuoksui muuten pakokaasu.
Meillä kun oltiin vielä lapsia niin vanhemmat poltti kotona sisällä ja aina autossa.
Silloin se oli normaalia ja sitä piti ihan normaalina. Normipäivä.
Meidän kylällä oli kyläkauppias, joka tankkasi autotkin sätkä hampaissa. Helteellä menin vähän kauemmaksi odottelemaan, kun bensahöyryt leijaili siinä tupakan hehkun ympärillä.
Entisaikaan? Aloittaja on kyllä ihan perkeleen nuori.
Meillä isä poltti, muttei koskaan kotona. Baari-illan jälkeen vaatteet meni tosiaan suoraan pesuun, koska ne löyhkäsivät niin kammottavalle. Kyllä se oli kamalaa, kun ei baareissa saanut enää polttaa, siinä meni iso ilo, mutta toisaalta lakkasin käymästä baareissa ylipäätään suunnilleen samoihin aikoihin, koska sain esikoiseni vuonna 2008. Tupakoinninkin lopetin sitten, kun se oli niin ikävää ja vaivalloista. Ikävä oli käydä baarissa talvella, kun 20 asteen pakkasessa piti mennä ulos röökille. Oli se eri juttu kuin puhallella kuppilan pöydässä renkaita.
Tuntuuhan se nykyään oudolta ajatella, että kaikki joutuivat altistumaan sille savulle. Parempi näin, vaikka hauskaa olikin.
Ennen sai polttaa kaikkialla, paitsi ehkä paikoissa, joissa oli räjähdysvaara. Synnytyssairaalassa oli tupakkahuone vielä 70-luvulla. Ravintoloissa haisi tupakkakiellon jälkeen pieru, eivät osanneet heti pidätellä. Ennen sitä ei tupakanhajussa huomannut.