Pitäisikö lakia muuttaa niin, että serku voi periä?

Yksinäiset voi tehdä testamentin. 

Kun teet testamentin päätät kuka perii.

Aina voi tehdä testamentin serkun hyväksi. Jos ei tee, niin eipä silloin halua antaa perintöä tälle.

Nämä ihmiset ovat tehneet kyseisen valinnan tietoisesti, sillä testamentin tekemällä perinnön saa menemään sille jolle sen haluaa. Aina silloin tällöin olemme nähneet uutisia jossa joku perillisettä kuollut on testamentannut omaisuutensa esimerkiksi kotikunnalle, seurakunnalle tai jopa taloyhtiölle.

Testamentilla voi tehdä serkun perilliseksi. 

Ei serkkuja tarvitse lisätä perintökaareen.

Kotikunta voi sitten hakea valtiolta osuutta yksinäisen perinnöstä.

Parempi mitä vähemmän niitä mahdollisia perijöitä on ettei testamentilla tarvitse alkaa rajata serkkuja pois perinnöstä. Hitsit soikoon, en ainakaan halua, että serkut perii minut, nyt on tehtävä joku testamentti jollekin toiselle.

Monella ihmisellä saattaa olla hyvinkin monta serkkua. Sitten kun se tavanomainen omaisuus jaetaan tusinan kesken, niin jokaiselle serkulle jäisi aika vähän perittävää. Lakitekstiin voi olla aika vaikea kirjata, että kuka niistä serkuista olisi ensisijainen perinnön saaja. Helpointa on tosiaan se, että tekee itse sille suosikkiserkulleen testamentin.

Jos yksinäinen ihminen ei halua testamentata omaisuuttaan kellekään, silloin se menee valtiolle. Tosin aina näitä testamentteja ei löydy tai katoaa kummallisesti. Tästä on omakohtaista kokemusta. Tiesin että lapsettomalle tädilleni oli testamentti, mutta jostain syystä sitä ei tädin kuoleman jälkeen ollut enää missään. Luulisi että lakimiehellä, joka testamentin teki, olisi ollut kopio. 

Saahan nytkin, testamentilla. Ihan hyvä näin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos yksinäinen ihminen ei halua testamentata omaisuuttaan kellekään, silloin se menee valtiolle. Tosin aina näitä testamentteja ei löydy tai katoaa kummallisesti. Tästä on omakohtaista kokemusta. Tiesin että lapsettomalle tädilleni oli testamentti, mutta jostain syystä sitä ei tädin kuoleman jälkeen ollut enää missään. Luulisi että lakimiehellä, joka testamentin teki, olisi ollut kopio. 

Yksinäisen ihmisen omaisuus ei mene aina ja itsestäänselväti valtiolle, valoja nyt päälle!!! 

Vierailija kirjoitti:

Monella ihmisellä saattaa olla hyvinkin monta serkkua. Sitten kun se tavanomainen omaisuus jaetaan tusinan kesken, niin jokaiselle serkulle jäisi aika vähän perittävää. Lakitekstiin voi olla aika vaikea kirjata, että kuka niistä serkuista olisi ensisijainen perinnön saaja. Helpointa on tosiaan se, että tekee itse sille suosikkiserkulleen testamentin.

Ei pidä unohtaa lestadiolaisia, joilla voi olla jopa satoja serkkuja. Lapsettomana kuolleiden perinnönjaosta tulisi melkoista sotkua.

Haluaisitko itse periä serkkusi? Onko hän vielä kuollut?

AP on kateellinen menestyneelle ja rikkaalle serkulleen

Serku voi periä, kun teet testamentin, johon merkitset hänelle perintöä. 

Ei pidä. Ahneudellakin on rajansa.

Sepä olisikin hyvä idea, kun ventovieraat ihmiset (joita minun tapauksessani on noin 100kpl) jakaisivat minun muutamat pennoseni :D

Vierailija kirjoitti:

Jos yksinäinen ihminen ei halua testamentata omaisuuttaan kellekään, silloin se menee valtiolle. Tosin aina näitä testamentteja ei löydy tai katoaa kummallisesti. Tästä on omakohtaista kokemusta. Tiesin että lapsettomalle tädilleni oli testamentti, mutta jostain syystä sitä ei tädin kuoleman jälkeen ollut enää missään. Luulisi että lakimiehellä, joka testamentin teki, olisi ollut kopio. 

Yksittäistapaukseen en ota kantaa mutta saattaahan siinä olla kyse siitä että täti itse on pyytänyt hävittämään testamentin syystä tai toisesta. Vainajan sisarukset ja heidän lapsensa ovat perijöitä niin monenteen sukupolveen asti, kuin on tarpeen mennä. Eli esimerkiksi vainajan sisaruksen lapsenlapsi voi periä isotätinsä.

Valtiolle omaisuus menee ilman testamenttia, jos vainajalla ei ole lapsia, vanhempia, sisaruksia tai heidän jälkeläisiään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella ihmisellä saattaa olla hyvinkin monta serkkua. Sitten kun se tavanomainen omaisuus jaetaan tusinan kesken, niin jokaiselle serkulle jäisi aika vähän perittävää. Lakitekstiin voi olla aika vaikea kirjata, että kuka niistä serkuista olisi ensisijainen perinnön saaja. Helpointa on tosiaan se, että tekee itse sille suosikkiserkulleen testamentin.

Ei pidä unohtaa lestadiolaisia, joilla voi olla jopa satoja serkkuja. Lapsettomana kuolleiden perinnönjaosta tulisi melkoista sotkua.

Paitsi että jos ei ole lapsia, niin sitten seuraavaksi vanhemmat perisivät. Jos vanhemmat ei ole elossa, niin sitten sisarukset. Jos ei sisarukset ole elossa, niin sitten sisarusten lapset. Vasta sen jälkeen voisi tulla serkut. Todennäköisesti mainitsemallasi ryhmällä on aika paljon sisaruksia ja/tai sisarusten lapsia, joten he ehtii "apajille" ennen serkkuja.

Mun mielestä pitäisi. Nykyään serkut mielletään usein lähiomaisiksi. Itselläni on yksi veli ja kaksi serkkua. Sitäpaitsi perintökin saattaa olla esim. serkusten yhteisiltä isovanhemmilta sukuun tullut kesämökki. Itselläni on yksi veli ja kaksi serkkua. Ja suurelta osalta jää se testamentti lopulta tekemättä, sillä yleensä se tarkoitus tehdä sitten joskus.