Lue keskustelun säännöt.
Hirveää tulla mummuksi vanhana, väsynyt jatkuviin pyyntöihin tulla auttamaan lasten hoidossa
04.06.2024 |
Saakeli, että ottaa päähän. Olen 70 v, jäin eläkkeelle kaksi vuotta sitten, ajattelin alkaa nauttimaan elämästäni. Katin kontit, kuopus löysi puolison vasta liki 40-vuotiaana ja nyt heillä on kolme pientä lasta ja kaksoset tulossa ja miniä soittelee jatkuvasti minua apuun. Poikani on töissä, miniä haluaa olla kotona lasten kanssa, toki poikani tienaakin huomattavasti vaimoaan paremmin. Ison talon rakennuttivat niin töissä on käytävä ja laina maksettava.
Eikä siinä, kukin elää halujensa mukaan, mutta en oikein jaksaisi olla kuvioissa koko ajan hoitajan roolissa. Kolme sinne tänne juoksevaa lasta väsyttää minut tunnissa, enkä muutenkaan enää tässä iässä ole innostunut leikkimään. Auttaa kyllä voin nk. pakollisista jutuissa, kun on neuvolat ja lääkärit jne., mutta kun pitäisi mennä ulkoiluttamaan lapsia ja viemään pyörälenkille ja leikkikentille jne.
Miniä on äkäinen jos sanon, että en jaksa ja koko ajan vihjailee, että Tauno, Bertta ja Niilo haluaisivat niin kovasti mummin luo leikkimään. Koko huusholli on sekaisin kun hetken ovat täällä.
Eilen lopulta sanoin, että ottakaa päiväkotia vaikka kolmena päivänä viikossa, koska en jaksa koko kesää juosta lasten perässä. Miniä suuttui oikein olan takaa ja huusi kuin palosireeni.
Sekin on jännä, että miniän veljet ja isä ovat ihan toimintakuntoisia ihmisiä, mutta eivät ole koskaan auttamassa. Ei talon maalauksessa, ei pihatöistä, ei yhtään missään.
Mietin jo kotini laittamista myyntiin, jos muuttaisi vaikka 500 kilsan päähän, saisi olla rauhassa.
Kaikille neuvo, jos isovanhemmista toivotte lastenhoitoapua tehkää lapset nuorina, minäkin olisin 15 vuotta sitten hyvin jaksanut, nyt en enää.
Huh, helpotti kun sain purkaa, nyt alan siivoamaan kotini.
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
tää on kyllä kumma juttu. Puhun nyt suurista ikäluokista, eli päälle 70 vuotiaista.
Munkin äiti kuuluu kyseiseen joukkoon. Ja niin vaan tuuppasi minutkin mummulle hoitoon.
Suuret ikäluokat ei hoitanut omia kersojaan ja nyt ne ei suostu hoitamaan lapsenlapsiaan.
Ei kai nyt yli 70-vuotiaiden tarvitsekaan mitään lapsia enää hoitaa, haloo? Antakaa vanhojen ihmisten olla rauhassa, he ovat pikkuhiljaa saamapuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa, täällä toimen yli 70 v mummu, tytär lykkäsi lasten tekoa, ekan sai 38 v ja toisen 41 v, nyt hän on aina väsynyt ja tuntuu, että on kyllästynyt lapsiinsa. Meillä meni välit kun kieltäydyin olemasta hoitoapuna jatkuvasti. Tuumasin tytölleni, että niin makaat kuin petaat. Itse tein lapset kun oli 23 ja 25 v, hyvin jaksoi nuorena itse hoitaa ja isovanhemmat olivat alle 50 v, ilolla hoitivat silloin tällöin.
ole lujana, tiukilla on poikasi perhe kun noin monta hankkivat, mutta valintahan se on ja itse pitää jaksaa hoitaa.
Siis sinä olit 60 v kun tulit mummuksi. Pitäisi vielä jaksaa.
Täällä 60 vuotias mummu. Kouluikäiset lapset ok hoidettavia, mutta taaperosta jaksan vain muutamia tunteja max 8 tuntia.
Vierailija kirjoitti:
tää on kyllä kumma juttu. Puhun nyt suurista ikäluokista, eli päälle 70 vuotiaista.
Munkin äiti kuuluu kyseiseen joukkoon. Ja niin vaan tuuppasi minutkin mummulle hoitoon.
Suuret ikäluokat ei hoitanut omia kersojaan ja nyt ne ei suostu hoitamaan lapsenlapsiaan.
Mikähän urbaanilegenda tämäkin?
Mahtoiko mummu olla kotirouva tai leskeneläkettä nauttiva entinen kotirouva, jos kerkisi ja jaksoi lapsenlapsiaan noin hoitaa?
Ja pitää muistaa, että lapset tehtiin silloin ajallaan 20-30 vuotiaana eikä vasta 35-45 vuotiaana liki isoäiti-iässä kuten nykyään.
Ymmärrän todellakin ap:n tilannetta tuossa lastenlastensa hoitamisen raskaudessaan. Tässä ketjussa on paljon huuhaata, että kyllä vielä esim. seitsemänkymppisen isoäidin pitäisi jaksaa hoitaa päivästä toiseen lapsenlapsiaan, kun lapsien vanhemmat ovat töissä. Kysyn vaan miksi pitäisi jaksaa? Me isoäiditkään ei olla toinen toistemme klooneja jaksamiseltammekaan. Kuusikymppisillä ja nuoremmillakin isoäideillä on jos vaikka minkäkinlaisia sairauksia ja kroonisia vaivoja, joiden kanssa pitää vaan yrittää sinnitellä omassakin jopa työelämässään, saatika että jaksaisi vielä vetää pitkää päivää hoitaen ja passaten eritason vilkkaita ja vahdittavia lapsenlapsiaan ikään kuin työkseen. Ja etenkin maatalousyritystilalliset pariskunnat, joilla on pieniä lapsia ovat hyvin herkästi käyttämässä hyväkseen isovanhempiaan hoitoapuna lastensa parissa. Etenkin kun ja jos asutaan samoilla huudeilla tai jopa samassa pihapiirissä, niin ai kuinka kätevää onkaan pyytää avittamaan lapsenlapsiensa kaitsemissa. Ja monet aikuiset perheelliset lapset perheineen pitävät automaattisesti eläköityneitä isovanhempiaan kokopäiväisinä ruokkijoinaan. Isovanhempia pidetään myös kaupunkioloissa asuessaan lapsenlapsiensa kuskaajina autolla lapsenlapsien erilaisiin harrastuksiin.
Ja eikä tarvitse nyt tähän minun kirjoitukseeni hyökätä niiden isovanhempien, jotka tekevät mielellään edellä mainittua touhuilua lastenlastensa hyväksi, jos ja kun heillä on siihen edellytyksiä ja jaksavat kuntonsa puolestakin olla omien aikuisten lastensa perheiden apulaisina. Mutta jos joku isovanhempi ei vaan jaksa enää olla lasten kanssa ja huolehtia heidän asioistaan ikätarpeiden mukaisesti, niin sekin pitäisi aikuisten lasten miniöineen ja vävyineen ymmärtää, eikä suuttua ja laittaa sitten kokonaan välejä viileiksi.
Olen isoäiti ja mieheni isoisä, mutta luojan kiitos asumme kaupungissa, ja aikuiset lapsemme perheineen asuvat sen verran kaukana meidän asuinpaikkakunnalta, etteivät todellakaan ole pyytäneet kertaakaan lapsenlastemme harrastuksiin kuskaajiksi tai kokopäivätoimisiksi kaitsijoiksi, saatika nyt kesän ajaksi koululaisikäisten lapsiensa lounasravintolan pitäjiksi. Toki kesän aikana lomailemaan tulevat meille isovanhemmille. Mutta se on sellaista kohtaamista ja iloista yhdessä viettämistä esim.mökillä uiden tai leikki-ikäisten kanssa puuhailua, matkailua ja päivän retkiä yhdessä vanhempiensa kanssa esim. huvipuistoissa.
Päinvastoin itse vastaavasti käymme vierailemassa lapsiemme perheissä ja saatamme olla muutaman yön yli näillä reissuilla lastemme luona, ja eikä ne päivät mene niin, että me passaisimme aikuisia lapsiamme vaan he tarjoavat ruoat kotonaan meidän osallistuassamme eineksien hankintaan, ja me maksamme kulut, ja jos me tarjoamme esim.ravintolassa ruoat koko porukalle.
Mutta on pakko myöntää, että jo tässä iässä ja yli viisikymppisenä kun tulin isoäidiksi, vaikka pienet vauvat ja lapset ovatkin ihania kultaisia meille isovanhemmille, niin ei me enää olla niin jaksavia ja vetreitä olemaan pienten lasten kanssa kuin silloin kun itse nuorempana olimme omien lastemme pääasiallisina huoltajina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tää on kyllä kumma juttu. Puhun nyt suurista ikäluokista, eli päälle 70 vuotiaista.
Munkin äiti kuuluu kyseiseen joukkoon. Ja niin vaan tuuppasi minutkin mummulle hoitoon.
Suuret ikäluokat ei hoitanut omia kersojaan ja nyt ne ei suostu hoitamaan lapsenlapsiaan.
Kuinka moni suurista ikäluokista pystyi tuon oikeasti tekemään? Suuret ikäluokat syntyivät suurimmaksi osaksi maaseudulla ja muutivat töiden perässä pitkien matkojen päähän, moni Ruotsiin asti. Lapset ehkä viettivät kesäisin pitkiä aikoja mummolassa, jossa heitä ei sen kummemmin hoidettu kuin ruoka-aikoina tarjottiin ruokaa. Heinätöihin sai osallistua heti kun harava pysyi käsissä. Lastenhoito oli vielä 70-luvulla aika erilaista kuin nykyään.
Minun isovanhemmat (vähän ennen suuria ikäluokkia syntyneet) hoidattivat omat lapset vanhemmillaan. Omat vanhempani hoidattivat meidät ainakin kesäisin omilla vanhemmillaan. Itse eivät ole ihan hirveästi hoitaneet lapsenlapsia...
Omalla edesmenneellä äidilläni siunaantui lapsenlapsenlapsiakin jopa parikymmentä yksilöä, jotka tietenkin olivat osittain eri ikäisiä. Äitini eli yli ysikymppiseksi, ja voi luoja sitä hulinaa ja porinaa meidän lasten perheinemme kokoontuessamme äitini pieneen kerrostalokotiinsa, kun äitini jaksoi miltei loppuun asti passata ja tarjoilla kalenterivuoden juhlapyhien aikaan omavalmisteiset leivonnaiset kakkukahvituksinensa ja jouluna jopa omatekemänsä ruoat. Kaiken järkkäsi ihan itsenäisesti. Ainoa asia, minkä hän antoi aikuisten perillistensä auttaakseen tehdä, oli astioiden tiskaus manuaalisesti kaikenlaisaiheisten kotikekkereidensä keskellä. Äidilläni ei ollut astianpesukonetta. Isänikin vielä eläessään ja ehtien ennen kuolemaansa viettämään eläkevuosiaankin, niin silloinkin äitini passasi jopa kesäaikaan mökillä ja eri kokoonpanoisilla veneilyreissuillakin aina sapuskaa kaikkien suun eteen, kantaen talousvettä ja tiskaten mökillä. Me aikuiset lapset lapsinemme vaan laiskottelimme. Korkeintaan pidettiin omin käsin makkaranpaistotikkua avotuligrillin päällä makkaraa paistaessamme. Lihapihvithän paistuivat ritilän päällä itsestään jonkun käännellessään niitä. Kalojen savustus tai paistaminen kylläkin kuului pääasiallisesti isälleni. Mutta kuitenkin äitinikin ehti nauttia uimisesta ja oleskelusta seurusteluineen, vaikka toimikin ensisijaisena huoltajana joukossamme.
Kiitollisuudella muistellen ahkeria vanhempiani. Äitini toimi jopa jo eläkeikäisenäkin omienikin lasteni väliaikaisena hoitajana, kun olin työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla edesmenneellä äidilläni siunaantui lapsenlapsenlapsiakin jopa parikymmentä yksilöä, jotka tietenkin olivat osittain eri ikäisiä. Äitini eli yli ysikymppiseksi, ja voi luoja sitä hulinaa ja porinaa meidän lasten perheinemme kokoontuessamme äitini pieneen kerrostalokotiinsa, kun äitini jaksoi miltei loppuun asti passata ja tarjoilla kalenterivuoden juhlapyhien aikaan omavalmisteiset leivonnaiset kakkukahvituksinensa ja jouluna jopa omatekemänsä ruoat. Kaiken järkkäsi ihan itsenäisesti. Ainoa asia, minkä hän antoi aikuisten perillistensä auttaakseen tehdä, oli astioiden tiskaus manuaalisesti kaikenlaisaiheisten kotikekkereidensä keskellä. Äidilläni ei ollut astianpesukonetta. Isänikin vielä eläessään ja ehtien ennen kuolemaansa viettämään eläkevuosiaankin, niin silloinkin äitini passasi jopa kesäaikaan mökillä ja eri kokoonpanoisilla veneilyreissuillakin aina sapuskaa kaikkien suun eteen, kantaen talousvettä
Huhhuh... olen sanaton... äiti parka!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän todellakin ap:n tilannetta tuossa lastenlastensa hoitamisen raskaudessaan. Tässä ketjussa on paljon huuhaata, että kyllä vielä esim. seitsemänkymppisen isoäidin pitäisi jaksaa hoitaa päivästä toiseen lapsenlapsiaan, kun lapsien vanhemmat ovat töissä. Kysyn vaan miksi pitäisi jaksaa? Me isoäiditkään ei olla toinen toistemme klooneja jaksamiseltammekaan. Kuusikymppisillä ja nuoremmillakin isoäideillä on jos vaikka minkäkinlaisia sairauksia ja kroonisia vaivoja, joiden kanssa pitää vaan yrittää sinnitellä omassakin jopa työelämässään, saatika että jaksaisi vielä vetää pitkää päivää hoitaen ja passaten eritason vilkkaita ja vahdittavia lapsenlapsiaan ikään kuin työkseen. Ja etenkin maatalousyritystilalliset pariskunnat, joilla on pieniä lapsia ovat hyvin herkästi käyttämässä hyväkseen isovanhempiaan hoitoapuna lastensa parissa. Etenkin kun ja jos asutaan samoilla huudeilla tai jo
Lapset ovat viikolla usein päivähoidossa päiväkodissa ja viikonloppuisin roudataan sitten mummolaan.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun eläkeikäni on 70 v, joten siihen asti pitäisi olla normaalisti töissä. Ap on ollut jo 2 v eläkkeellä, eikä muka jaksa edes lastenhoidossa autella. Sillälailla.
V.M.P.
Tämähän se. Kumma kun ihan 5 pv viikossq pitäisi jaksaa kokopäivätyötä esimerkiksi lastenhoitajana vielä 70-vuotiaaksi asti, mutta omille lapsenlapsille ei voi olla lapsenvahtina.
Sanonko minäkin suoraan, että ei kannata ap elätellä toivoa, että sinuakaan tultaisiin vanhempana auttelemaan tai vanhainkotiin katsomaan.
N50+
No ei juuri kukaan jaksa seitsemänkymppiseksi juuri mitään työtä vaikka miten joku työryhmä sellaisen tavoitteen asettaisi.
Kivat vammaiset perhesuhteet jos oletettavasti hyvän lapsuuden tarjonnut vanha äiti hylätään jo
Oletko besderwisser. Minä olen ollut yksityisen eläkekassan jäsen ja saan ison osan eläkkeestäni sinne maksetusta rahasta. Väitteesi ei siis pidä paikkaansa. Meitä on muuten paljon.😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tää on kyllä kumma juttu. Puhun nyt suurista ikäluokista, eli päälle 70 vuotiaista.
Munkin äiti kuuluu kyseiseen joukkoon. Ja niin vaan tuuppasi minutkin mummulle hoitoon.
Suuret ikäluokat ei hoitanut omia kersojaan ja nyt ne ei suostu hoitamaan lapsenlapsiaan.
Kuinka moni suurista ikäluokista pystyi tuon oikeasti tekemään? Suuret ikäluokat syntyivät suurimmaksi osaksi maaseudulla ja muutivat töiden perässä pitkien matkojen päähän, moni Ruotsiin asti. Lapset ehkä viettivät kesäisin pitkiä aikoja mummolassa, jossa heitä ei sen kummemmin hoidettu kuin ruoka-aikoina tarjottiin ruokaa. Heinätöihin sai osallistua heti kun harava pysyi käsissä. Lastenhoito oli vielä 70-luvulla aika erilaista kuin nykyään.
Minun isovanhemmat (vähän ennen suuria ikäluokkia syntyne
Ihan hirveästikö olisi pitänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini oli alle 50, kun tuli mummoksi. Hänpä lähti toiselle kierrokselle ja muutti satojen kilometrien päähän. Että ei ne kaikki nuoretkaan mummot jaksa lapsenlapsiaan.
Jos ei jaksa, niin kyllä on oikeus kieltäytyä hoitamasta.
Luulisi lasten vanhempienkin ymmärtävän, että ikääntynyt ihminen ei jaksa jatkuvasti olla lastenhoitajana.
Täytyy hankkia ulkopuolista apua tai viedä päiväkotiin.
Sitten jos suuttuvat, niin vika ei ole siinä joka kieltäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä miniä tekee päivät pitkät jos mummun pitäisi aina olla hoitamassa ja viihdyttämässä?
Harrastaa, urheilee, ottaa omaa laatuaikaa. Tapaa ystäviä viikonloppureissuilla.
Meidän lapsi oli päiväkodissa kun menin töihin.
Ei me kyllä mitenkään odotettu mitään lapsenhoitoapua 70-vuotiailta vanhemmiltani. Joskus harvoin pyydettiin pariksi tunniksi apuun jos oli joku työpaikan juhla ja mies matkoilla samaan aikaan.
Vanhempani ehdottivat että voisivat joskus hakea lapsen tarhasta että voidaan olla töissä vähän pidempään. Tuosta oli muistaakseni kyllä välillä työkiireiden aikaan paljon apua.
Ihan hyvin voi kieltäytyä useamman lapsen vahtimisesta.
Ei kai kukaan voi odottaa toisen uhraavan koko elämäänsä omien lasten hoitamiseen, varsinkin kun yhteiskunta järjestää päivähoitoa ja muuta toimintaa, mutta toisaalta et voi odottaa että lapsesi hoitaa sinua kun 10-20 vuoden päästä tarvitset apua.
Vierailija kirjoitti:
tää on kyllä kumma juttu. Puhun nyt suurista ikäluokista, eli päälle 70 vuotiaista.
Munkin äiti kuuluu kyseiseen joukkoon. Ja niin vaan tuuppasi minutkin mummulle hoitoon.
Suuret ikäluokat ei hoitanut omia kersojaan ja nyt ne ei suostu hoitamaan lapsenlapsiaan.
Suuret ikäluokat on siis yhtäkuin sinun äitisi. Se yksi ihminen koko valtaisassa joukossa.
Siinäpä vaan mutkat suoriksi. Sinut "tuupattiin" mummulle hoitoon. Ihan vaan kyselemättä.
Enpä usko. Kyllä se on ollut keskenään sovittu asia, ja ihan yhtä lailla tänäkin päivänä monet mummut hoitavat lapsenlapsiaan. Nykyään on vain päiväkodit, silloin aikanaan ei ollut. Ajat on olleet ihan toiset.
60-luvun lopulla meidän naapurin rouva hoiti lapsia, ja niitä tuotiin hänelle hoitoon vaikka kuinka paljon. Itse asiassa pari lasta tuli sitten hoitoon minun äidilleni, kun tämä naapurin rouva ei voinut niin paljoa enää ottaa kuin olisi ollut tarjolla. Ja ne lasten vanhemmat oli juuri näitä suuria ikäluokkia, nuoria ihmisiä, joilla oli töitä, mutta ei lapsille hoitajaa. Tämä naapurin rouva hoiti kahta vauvaakin samanaikaisesti. Nykyään niin ei saisi edes tehdä, mutta ei silloin ollut vielä mitään perhepäivähoitajia eikä näille säädöksiä.
Miksi eivät sitten hoidattaneet vanhemmillaan, kun kerta näin heidän väitetään kumminkin tehneen? Missä ne lasten isovanhemmat oikein olivat? Kun heillehän ne lapset kuulemma tuupattiin.
Pikkuisen nyt rajaa tähänkin olettamukseen. Kyllä minäkin olin yhtenä kesänä n. 9-vuotiaana mummulassa pari viikkoa, koska äiti oli sairaalassa. Mutta ei siellä minua mummu hoitanut eikä sedän vaimokaan. Heillä oli tarpeeksi työtä ison talon töissä ja karjaa hoitaessaan. Meitä lapsia hoiti isän nuorin sisko, jotain parikymppisenä, tai ainakin hänen oli tarkoitus niin tehdä. Enimmäkseen me serkukset oltiin keskenämme.
Missäs ne isien siskot nyt on, kun ei heitäkään enää vaadita lapsien hoitamiseen?
Sovittaisiko, että ajat on toiset nykyään. Turha vedota vanhoihin aikoihin, jolloin oli pakko menetellä eri tavoin kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 70-vuotiaan eläkelaisen pitäisi jo saada elää sellaista elämää kuin haluaa ja tehdä asioita joita pystyy tekemään ja jaksaa tehdä. Useamman pienen lapsen hoitaminen on raskasta nuoremmillekin, ja juuri niille lasten vanhemmille. Miksi 70-vuotiaan pitäisi jaksaa?
Aika mulkku 70-vuotias, jos se omannäköisen elämän eläminen tarkoittaa muun muassa välinpitämättömyyttä omista lapsenlapsista.
Muistapa mölkky, kun täytät 70 että kokeilet hoitaa pieniä lapsia. Kuinkahan hyvin jaksat juosta lasten perässä, vaihtaa vaippoja , pukea haalareita, lapasia, saappaita ja painella pitkin puistoja yhteen suuntaan yhden, ja toiseen suuntaan toisen perässä. Pidä mielessä.
Ihminen on aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuinen alle 30-vuotiaana. Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.
https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…
Laita avaaja ovi lukkoon ja älä vastaa puhelimeen. Lähde tapaamaan ystäviäsi.
Kuinka moni suurista ikäluokista pystyi tuon oikeasti tekemään? Suuret ikäluokat syntyivät suurimmaksi osaksi maaseudulla ja muutivat töiden perässä pitkien matkojen päähän, moni Ruotsiin asti. Lapset ehkä viettivät kesäisin pitkiä aikoja mummolassa, jossa heitä ei sen kummemmin hoidettu kuin ruoka-aikoina tarjottiin ruokaa. Heinätöihin sai osallistua heti kun harava pysyi käsissä. Lastenhoito oli vielä 70-luvulla aika erilaista kuin nykyään.