Lue keskustelun säännöt.
Hirveää tulla mummuksi vanhana, väsynyt jatkuviin pyyntöihin tulla auttamaan lasten hoidossa
04.06.2024 |
Saakeli, että ottaa päähän. Olen 70 v, jäin eläkkeelle kaksi vuotta sitten, ajattelin alkaa nauttimaan elämästäni. Katin kontit, kuopus löysi puolison vasta liki 40-vuotiaana ja nyt heillä on kolme pientä lasta ja kaksoset tulossa ja miniä soittelee jatkuvasti minua apuun. Poikani on töissä, miniä haluaa olla kotona lasten kanssa, toki poikani tienaakin huomattavasti vaimoaan paremmin. Ison talon rakennuttivat niin töissä on käytävä ja laina maksettava.
Eikä siinä, kukin elää halujensa mukaan, mutta en oikein jaksaisi olla kuvioissa koko ajan hoitajan roolissa. Kolme sinne tänne juoksevaa lasta väsyttää minut tunnissa, enkä muutenkaan enää tässä iässä ole innostunut leikkimään. Auttaa kyllä voin nk. pakollisista jutuissa, kun on neuvolat ja lääkärit jne., mutta kun pitäisi mennä ulkoiluttamaan lapsia ja viemään pyörälenkille ja leikkikentille jne.
Miniä on äkäinen jos sanon, että en jaksa ja koko ajan vihjailee, että Tauno, Bertta ja Niilo haluaisivat niin kovasti mummin luo leikkimään. Koko huusholli on sekaisin kun hetken ovat täällä.
Eilen lopulta sanoin, että ottakaa päiväkotia vaikka kolmena päivänä viikossa, koska en jaksa koko kesää juosta lasten perässä. Miniä suuttui oikein olan takaa ja huusi kuin palosireeni.
Sekin on jännä, että miniän veljet ja isä ovat ihan toimintakuntoisia ihmisiä, mutta eivät ole koskaan auttamassa. Ei talon maalauksessa, ei pihatöistä, ei yhtään missään.
Mietin jo kotini laittamista myyntiin, jos muuttaisi vaikka 500 kilsan päähän, saisi olla rauhassa.
Kaikille neuvo, jos isovanhemmista toivotte lastenhoitoapua tehkää lapset nuorina, minäkin olisin 15 vuotta sitten hyvin jaksanut, nyt en enää.
Huh, helpotti kun sain purkaa, nyt alan siivoamaan kotini.
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä niittää mitä kylvää.
Hei, alapeukuttajat. Oletteko oikeasti sitä mieltä, että aloittaja on nyt joku lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Minusta hän on ihan toimiva subjekti, eikä mikään tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan.
Minä olen ap, olen toimiva subjekti, mitä se sitten mahtaneekaan tarkoittaa ja juu sanoa osaa, lujasti sanonkin kun on pakko. Onegelmahan tässä on kun miniä ei osaa ottaa sanomista vastaa suuttumatta ja huutamatta. Poikani kyllä ymmärtää ja kysyy vain pakollisiin juttuihin hoitoavuksi, miniä haluaisi kodin tyhjäksi itseään varten. Miniä ei osaa katsoa asiaa kuin omalta kannaltaan ja haukkuu sitten lapsille minua, mummu on niin itsekäs kun ei vie teitä leikkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa, täällä toimen yli 70 v mummu, tytär lykkäsi lasten tekoa, ekan sai 38 v ja toisen 41 v, nyt hän on aina väsynyt ja tuntuu, että on kyllästynyt lapsiinsa. Meillä meni välit kun kieltäydyin olemasta hoitoapuna jatkuvasti. Tuumasin tytölleni, että niin makaat kuin petaat. Itse tein lapset kun oli 23 ja 25 v, hyvin jaksoi nuorena itse hoitaa ja isovanhemmat olivat alle 50 v, ilolla hoitivat silloin tällöin.
ole lujana, tiukilla on poikasi perhe kun noin monta hankkivat, mutta valintahan se on ja itse pitää jaksaa hoitaa.
Siis sinä olit 60 v kun tulit mummuksi. Pitäisi vielä jaksaa.
Missä sanotaan, että pitäisi?
Terve 60-vuotias on yleensä vielä työkykyinenkin. Jaksaa tavallista arkea.&nb
Lapsiperhearki on tavallista arkea 60-vuotiaalle?
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat 70+ onneksi jaksavat ihanasti olla apuna. Mutta ei pyydetä kyllä pelkkää ulkoilutusta tai leikkipuistoa, vaan yleensä on jokin syy.
Meilläkin 70v. anoppi on välillä jopa turhan innokas "mummoilussa" :D haluaa ihan itse olla ihan viikottain tekemisissä ja ehdottaa tekemistä lapsille. Mutta juu, ihmisiä on erilaisia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä niittää mitä kylvää.
Hei, alapeukuttajat. Oletteko oikeasti sitä mieltä, että aloittaja on nyt joku lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Minusta hän on ihan toimiva subjekti, eikä mikään tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan.
Minä olen ap, olen toimiva subjekti, mitä se sitten mahtaneekaan tarkoittaa ja juu sanoa osaa, lujasti sanonkin kun on pakko. Onegelmahan tässä on kun miniä ei osaa ottaa sanomista vastaa suuttumatta ja huutamatta. Poikani kyllä ymmärtää ja kysyy vain pakollisiin juttuihin hoitoavuksi, miniä haluaisi kodin tyhjäksi itseään varten. Miniä ei osaa katsoa asiaa kuin omalta kannaltaan ja haukkuu sitten lapsille minua, mummu on niin itsekäs kun ei vie teitä leikkimään.
Siis taidat nyt vähän liioitella, jos miniä oikein HUUTAA ilman syytä!?
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat 70+ onneksi jaksavat ihanasti olla apuna. Mutta ei pyydetä kyllä pelkkää ulkoilutusta tai leikkipuistoa, vaan yleensä on jokin syy.
Niinpä, kyllä minäkin jaksan olla pakollisissa asioissa mukana, olen myös velvollisuudentuntoinen, autan, kun asia on hoidettava, lääkäriin ja neuvolaan on mentävä. Ja jos joku sairastuu, silloin ollaan apuna, vaikka ei jaksaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa, täällä toimen yli 70 v mummu, tytär lykkäsi lasten tekoa, ekan sai 38 v ja toisen 41 v, nyt hän on aina väsynyt ja tuntuu, että on kyllästynyt lapsiinsa. Meillä meni välit kun kieltäydyin olemasta hoitoapuna jatkuvasti. Tuumasin tytölleni, että niin makaat kuin petaat. Itse tein lapset kun oli 23 ja 25 v, hyvin jaksoi nuorena itse hoitaa ja isovanhemmat olivat alle 50 v, ilolla hoitivat silloin tällöin.
ole lujana, tiukilla on poikasi perhe kun noin monta hankkivat, mutta valintahan se on ja itse pitää jaksaa hoitaa.
Siis sinä olit 60 v kun tulit mummuksi. Pitäisi vielä jaksaa.
Missä sanotaan, että pitäisi?
Terve 60-vuotias on yleensä vielä työkykyinenkin. Jaksaa tavallista arkea.&nb
Muitta kun sitä arkea pitää jaksaa, lastenlasten hoitaminen työn ohessa on tosi raskasta. Kuinka moni neli- tai viisikymppinen kokee olevansa elämänsä kunnossa? Siihen kymmenen vuotta lisää ja fyysinen työ, niin lapsenlapsia saa hoitaa vanhemmat pääsääntöisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa, täällä toimen yli 70 v mummu, tytär lykkäsi lasten tekoa, ekan sai 38 v ja toisen 41 v, nyt hän on aina väsynyt ja tuntuu, että on kyllästynyt lapsiinsa. Meillä meni välit kun kieltäydyin olemasta hoitoapuna jatkuvasti. Tuumasin tytölleni, että niin makaat kuin petaat. Itse tein lapset kun oli 23 ja 25 v, hyvin jaksoi nuorena itse hoitaa ja isovanhemmat olivat alle 50 v, ilolla hoitivat silloin tällöin.
ole lujana, tiukilla on poikasi perhe kun noin monta hankkivat, mutta valintahan se on ja itse pitää jaksaa hoitaa.
Siis sinä olit 60 v kun tulit mummuksi. Pitäisi vielä jaksaa.
Missä sanotaan, että pitäisi?
Terve 60-vuotias on yleensä vielä työkykyinenkin. Jaksaa tavallista arkea.&nb
Terve nelikymppinen ei jaksa omaa lapsiperhearkeaan kuusikymppisen pitää jaksaa ottaa lapsensa arjesta koppia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa, täällä toimen yli 70 v mummu, tytär lykkäsi lasten tekoa, ekan sai 38 v ja toisen 41 v, nyt hän on aina väsynyt ja tuntuu, että on kyllästynyt lapsiinsa. Meillä meni välit kun kieltäydyin olemasta hoitoapuna jatkuvasti. Tuumasin tytölleni, että niin makaat kuin petaat. Itse tein lapset kun oli 23 ja 25 v, hyvin jaksoi nuorena itse hoitaa ja isovanhemmat olivat alle 50 v, ilolla hoitivat silloin tällöin.
ole lujana, tiukilla on poikasi perhe kun noin monta hankkivat, mutta valintahan se on ja itse pitää jaksaa hoitaa.
Siis sinä olit 60 v kun tulit mummuksi. Pitäisi vielä jaksaa.
Missä sanotaan, että pitäisi?
Terve 60-vuotias on yleensä
Aktiivinen isovanhemmuus on tavallista arkea monelle 60-vuotiaalle ja vanhemmallekin. Toiset vaan eivät jaksa ikinä mitään, ja syyttävät siitä jälkeläisiään jollain logiikalla.
Ohis
Ei niillä nuoremmillakaan isovanhemmilla ole välttämättä sen enempää aikaa, mahdollisuutta tai halua lastenhoitoapuun. Ovat nimittäin yleensä työssäkäyviä, ja heillä saattaa olla vielä omiakin lapsia huollettavanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat 70+ onneksi jaksavat ihanasti olla apuna. Mutta ei pyydetä kyllä pelkkää ulkoilutusta tai leikkipuistoa, vaan yleensä on jokin syy.
Mistä tiedät, että jaksavat?
Minä olen ap, olen toimiva subjekti, mitä se sitten mahtaneekaan tarkoittaa ja juu sanoa osaa, lujasti sanonkin kun on pakko. Onegelmahan tässä on kun miniä ei osaa ottaa sanomista vastaa suuttumatta ja huutamatta. Poikani kyllä ymmärtää ja kysyy vain pakollisiin juttuihin hoitoavuksi, miniä haluaisi kodin tyhjäksi itseään varten. Miniä ei osaa katsoa asiaa kuin omalta kannaltaan ja haukkuu sitten lapsille minua, mummu on niin itsekäs kun ei vie teitä leikkimään.
Sii
Voi kun oletkin lapsellinen, hänen mielestään hänellä on syy, syy on se kun mummu ei hae lapsia ja vie ulos, että hän saisi omaa aikaa. Kumpihan meistä tuntee miniäni, niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset hankkivat lapsensa silloin milloin heille itselleen sopii parhaiten ei silloin mikä on mummon mielestä paras aika hankkia lapsia. Toki mummo voi aina kieltäytyä hoidosta. Oma iskäni tosin juoksi seitsemänkymppisenä vielä maratooneja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä niittää mitä kylvää.
Hei, alapeukuttajat. Oletteko oikeasti sitä mieltä, että aloittaja on nyt joku lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Minusta hän on ihan toimiva subjekti, eikä mikään tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan.
Minä olen ap, olen toimiva subjekti, mitä se sitten mahtaneekaan tarkoittaa ja juu sanoa osaa, lujasti sanonkin kun on pakko. Onegelmahan tässä on kun miniä ei osaa ottaa sanomista vastaa suuttumatta ja huutamatta. Poikani kyllä ymmärtää ja kysyy vain pakollisiin juttuihin hoitoavuksi, miniä haluaisi kodin tyhjäksi itseään varten. Miniä ei osaa katsoa asiaa kuin omalta kannaltaan ja haukkuu sitten lapsille minua, mummu on niin itsekäs kun ei vie teitä leikkimään.
Miniän sanoista selviää kuuntelemalla. Ei sanoista pidä itseensä ottaa. Sanojan puutteellisuuden piikkiin. Aikuisuus on vastuuta, ei paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sanoisin, että olen apuna maanantaisin ja torstaisin pari tuntia, tämä siis esimerkiksi. Silloin sinä ja miniä tietäisitte etukäteen suunnitella elämäänne.
Mikään päivystävä lastenhoitaja en enää olisi 70 v. iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat 70+ onneksi jaksavat ihanasti olla apuna. Mutta ei pyydetä kyllä pelkkää ulkoilutusta tai leikkipuistoa, vaan yleensä on jokin syy.
Mistä tiedät, että jaksavat?
Sama tuli mieleeni kun ketjua luin, en minä viitsi sanoa, etten jaksaisi kun minua pyydetään, miniä on niin kova suustaan ja haluan säilyttää välit, siispä väsytän itseni. Ymmärrän apn ongelman hyvin, tuommoinen lapsilauma 70 v hoidossa, huh, huh. Mitä vanhempien mielessä pyörii kun ei yhtään ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ap, olen toimiva subjekti, mitä se sitten mahtaneekaan tarkoittaa ja juu sanoa osaa, lujasti sanonkin kun on pakko. Onegelmahan tässä on kun miniä ei osaa ottaa sanomista vastaa suuttumatta ja huutamatta. Poikani kyllä ymmärtää ja kysyy vain pakollisiin juttuihin hoitoavuksi, miniä haluaisi kodin tyhjäksi itseään varten. Miniä ei osaa katsoa asiaa kuin omalta kannaltaan ja haukkuu sitten lapsille minua, mummu on niin itsekäs kun ei vie teitä leikkimään.
Sii
Voi kun oletkin lapsellinen, hänen mielestään hänellä on syy, syy on se kun mummu ei hae lapsia ja vie ulos, että hän saisi omaa aikaa. Kumpihan meistä tuntee miniäni, niinpä.
Ja hän siis ihan kirjaimellisesti huutaa? Toki nämä kesähelteet suuren raskausvatsan (kohta syntyy kaksoset) kanssa on rankkaa, ettei kyllä kauheasti jaksa ulkoilla ja juosta isompien perässä... Toki miehellä varmasti kesälomaa jossain kohdin? Vie lapsia ulos töiden jälkeen?
Mietityttää nämä nykynuoret jotka vaativat vanhempiaan hoitamaan omia lapsiaan.
Jos ei nyt jaksa hoitaa omaa jälkikasvuaan, tuntuu mahdottomalta ajatella, että he kykenisivät osallistumaan millään tavalla omien lastenlastensa hoitamiseen.
Etukäteiskarma?
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoisin, että olen apuna maanantaisin ja torstaisin pari tuntia, tämä siis esimerkiksi. Silloin sinä ja miniä tietäisitte etukäteen suunnitella elämäänne.
Mikään päivystävä lastenhoitaja en enää olisi 70 v. iässä.
Jaksaisin olla pakollisten lisäksi kerran kuukaudessa tunnin. Kaksi kertaa viikossa, huh, huh.
Otan osaa, on varmasti raskasta. Mutta suu auki ja sanot sille miniälle ettet seitsemänkymppisenä jaksa kuten nelikymppinen (kummallinen kuvitelmakin), ja sano samalla pojallesi että vääntää sen vaimolleen rautalangasta, kerta pojalla itsellään on suhteellisuudentajua. Opettele sanomaan ei äläkä asemoidu ovimatoksi.
Mun vanhemmat 70+ onneksi jaksavat ihanasti olla apuna. Mutta ei pyydetä kyllä pelkkää ulkoilutusta tai leikkipuistoa, vaan yleensä on jokin syy.